-
Kymmenen vuoden odotus
Valamo 10 y.o., Cask. No. 385 – ”Primus Spiritus”, 1st Fill Bourbon, tynnyröity 7.10.2015, pullotettu 8.10.2025, 58.5%
Mistähän sitä aloittaisi. Vuodesta 2015 kai. Valamon tislaamo oli uusi. Varsinaista viskiä tislaamolta ei ollut vielä tullut pullollistakaan. Eikä sitä oltu tätä hommaa aloitellessa käytännössä edes tislattukaan muutamaa kokeiluerää lukuun ottamatta.
Viskisiepon a.k.a Mika Hakkaraisen ajatuksissa oli silti pyörinyt jo hetken ajatus josko hommattaisiin kimpassa tynnyri Valamolta ja olen melko varma siitä, että olin jos en ensimmäinen, niin ainakin ensimmäisten joukossa joiden kanssa hän aiheesta ajatuksia vaihtoi.
Kuten aiemmista kirjoituksistani on käynyt ilmi, on itselläni omanlaiseni suhde Valamoon, joten kovin pitkää suostuttelua ei omalla kohdallani projektin käynnistämiseksi tarvittu. Mika käynnisti osakkaiden haalimisen ja projekti nytkähti käyntiin keväällä 2015. Sopimusasiat osakkaiden kesken hoidettiin kuntoon kesän 2015 aikana.
Käynnistyvaikeuksia
Tislaamon käynnistäminen on aina iso projekti ja sitä pääsimme osaltamme seuraamaan. Heinäkuussa 2015 saimme tislaamolta viestin, että aloittelu hieman takkuaa. Elokuussa puolestaan ilmeni, että mäskäyssammion kanssa oli ”pieniä” haasteita. Itse asiassa haasteet eivät olleet kovin pieniä. Vuonna 2019 tynnyriomistajien karonkassa käydessäni tarina oli seuraava:
Valamon harmaita hiuksia aiheuttanut mäskisammio Suurimmat haasteet ja meidänkin tynnyrin viiveet olivat kiinni mäskäyssammiosta. Mäskäyssammion rakentaneen Pohjolan Konepajan Risto Toivanen kertoi omien sanojensa mukaan suunnilleen seuraavaa: ”Meille oli kerrottu, että mäskiä tehtäessä se pohjalle jäävä aines muistuttaa lähinnä sellaista löysäksi keitettyä kaurapuuroa. Kun tultiin ensimmäisen kerran paikalle sitä katsomaan, niin se oli enemmänkin ihan vaan betonia! Siinä sitten ruvettiin miettimään miten tästä eteenpäin”.
Lopputulemana oli, että mäskisammiota muokattiin useaan otteeseen. Pohjan ritilät tehtiin uudestaan, koko lämmittämiseen tarkoitettu höyryseinä laitettiin uusiksi jne. ”Taisimme ottaa vähän takkiimme tätä tehdessä, mutta lopputulos on tärkein”, kertoi Toivanen.
Projekti etenee
Tuotanto Valamolla lähti kunnolla käyntiin syksyllä 2015. Mikä hienoa, tynnyrimme #385 oli ihka ensimmäinen yksityisen tahon tilaama tynnyri, joka tislaamolla täytettiin. Siinäkin mielessä nyt pullossa oleva viski on osa Valamon viskihistoriaa. Se on tätä kirjoittaessa edelleenkin ainoa kymmenvuotias Valamon viski joka on pullotettu tämänvuotisen Suomalaisen Viskin Päivän erikoispullotteen lisäksi!
Ajan kanssa saimme käytännössä miltei vuosittain tislaamolta samplen, jonka avulla pystyimme seuraamaan kypsymisen edistymistä. Koronavuosien aikana tähän tuli pieni paussi. Samplemäärät olivat hyvin maltillisia – sanaleikki sallittakoon – ja niitä pääsi maistelemaan vaihteleva porukka tynnyrinomistajia. Koko matkan ajan ”laaduntarkkailusta” kuitenkin vastasi myös pieni ydinryhmä. Tällä järjestelyllä ainakin näin lopputulosta miettiessä pääsimme toivottavasti kaikkia tynnyrinomistajia tyydyttävään lopputulokseen.
Tisleen kehittymistä oli ajan saatossa ilo seurata. Nuoruuden sikunaisuuden ja raakuuden pyöristyessä ja muuttuessa yhä kypsemmäksi oli silti ilo huomata, että tietty tislaamon profiili pysyi mukana ja tunnistettavana. Tietty havuinen pihkaisuus ja lakritsaisuus on kantanut myös lopulliseen pullotettuun viskiin.
Ensimmäiset n. 5 vuotta viskimme kypsyi Valamon kellarissa. Tynnyrimme kypsyi ensimmäiset 5-6 vuotta Valamon tislaamon kellarivarastossa. Tislaamo oli kuitenkin huomannut, että se ei välttämättä ollut aivan optimaalinen paikka suurempien tynnyrien kypsymiseen. Tynnyrimme siirtyikin siis jossain vaiheessa matkaa loppukypsytykseen Ilomantsiin Valamon Viinihermanin isoon varastoon, jossa suurin osa Valamon viskistä kypsyy. Siirron jälkeen oli hauska huomata, miten viskin kypsyminen vauhdittui entisestään, joten ratkaisu oli varmasti oikea.
Koko matkan ajan osakkaita tiedotettiin sähköpostilla ja meillä oli myös oma Facebook-ryhmä, jossa vaihdoimme ajatuksia. Teimme kirjalliset sopimukset ja sain kunnian olla myös Mikan valitsemana varahenkilönä. Projektin aikana kolme osuutta 25:stä vaihtoi omistajaa. Yksi osakas katosi hetkeksi ”kartalta”, mutta pitkällisen metsästyksen jälkeen osuus saatiin jaettua uudelleen. Yhdestä osakkaasta puolestaan ehti myös aika jättämään ja omistus siirtyi hänen leskelleen, joten tämä pullotettu viski on tavallaan myös kunnioitus hänen muistolleen.
Koko projektin ajan me olimme kuitenkin porukka. Välillä mietittiin koska viski pullotettaisiin, miten samplet jaettaisiin jne., mutta yhtäkään riitasointua ei ainakaan omiin korviini asti kantautunut. Kahdeksan vuoden kohdalla päätimme, että kaksi vuotta lisää ei varmasti tee ainakaan pahaa, kunnes 8.10.2025 tasan kymmenen vuotta ja yhden päivän viskin tynnyriin valuttamisen jälkeen se pääsi pulloon.
Ennen pullotusta mietimme myös hetken oman etiketin teettämistä, mutta päädyimme kuitenkin Valamon omaan tyylikkääseen ja persoonalliseen etikettiin. Halusimme kuitenkin siitä huolimatta nimetä viskimme. Koska tiesimme, että se oli ensimmäinen yksityiselle täytetty tynnyri painimme hetken nimen kanssa. Teimme Mikan kanssa muutaman ehdotuksen ja niistä nimeksi valikoitui ”Primus Spiritus” – joka kääntyköön vaikkapa muotoon ”Ensimmäinen henki”. Ainakin omasta mielestäni oikein osuva nimi.
Yhteenvetoa
Tynnyrin hinnaksi muodostui pyöreästi n. 13 000 €. Siitä alun kulujen osuus oli 3100 € ja loppulasku sitten sen vajaat 10 000 €. Viskitisleeksi valikoitui alun kokeiluiden jälkeen savuton tisle ja tynnyrinä oli 200 litrainen entinen bourbon-tynnyri. Tynnyristä irtosi kypsytysvuosien jälkeen 163 litraa, joten enkelten osuus oli kohtuullinen ja odotettavissa oleva n. 2% / vuosi + samplet. Jokaiselle osakkaalle siis kotiutui kolmetoista 0,5 litran pulloa, joiden hinnaksi kaikkineen muodostui n. 40 € / pullo. Omasta mielestäni hyvinkin kohtuullinen hinta pienen tislaamon käsityötuotantona tehdystä uniikista suomalaisesta – ja jopa maailman mittapuulla uniikista ortodoksisen luostaritislaamon viskistä.
Lähtisinkö uudestaan mukaan tällaiseen projektiin? Aivan varmasti. Kuten Viskisieppo hyvin asian tiivisti – lähinnä harmittaa ettei ostettu kahta tynnyriä ja annettu sen toisen kypsyä vielä seuraavan kymmenen vuotta!
Sitten siihen viskiin!
Tuoksu alkaa viljaisen maukkaana. Hunajaa ja vaniljaa. Hunajamelonia. Lakritsitoffeeta. Mentholin raikkautta. Lakritsivicksejä. Paahdettua tammea. Tilkka vettä tuo esiin kuusenkerkkää ja pihkaisuutta. Kuin kävelisi raikkaassa havumetsässä sateen jälkeen kurkkupastilli suussa.
Suutuntuma on paksun öljyinen. Makea alku kuivuu hetken päästä antaen viljaiselle kuivuudelle tilaa. Vahaa – mehiläisvahaa. Tuhtia maltaisuutta siivittää kuusenkerkän mietoakin miedompi vivahde. Aavistuksen pippurinen. Hetken päästä huulille ja suuhun nousee yllättäen loppua kohti tomusokerimainen makeus.
Jälkimaku on todella pitkä. En haluaisi verrata tätä mihinkään skottimaltaaseen, mutta lähimpänä ovat Clynelish ja Glencadam – molemmat tislaamoita joiden viskeistä itse pidän. Tämä on kuitenkin erityinen viski erityiseltä suomalaiselta ortodoksiluostarin tislaamolta – ja se on meidän oma viski, jota ei ole kenelläkään muulla!
Loppusanat
Loppuun vielä kiitos koko tynnyriporukallemme, mutta ennen kaikkea sen alullepanijalle, valvojalle ja asianhoitajalle, eli Hakkaraisen Mikalle. Teit ison ja arvokkaan työn, josta me kaikki saamme nyt nauttia. Tämä oli hieno ja kärsivällisyyttä vaativa projekti, mutta sellaisia pitää elämässä aina välillä olla.
Kiitos kuuluu myös Valamon tislaamolle. Tislaamomestari Asko Ryynäselle, Taposen veljeksille, pyyteetöntä työtä tekevälle Isä Nasarille ja suureen skeemaan vihitylle Isä Antonille, joka oli aikanaan alullepaneva voima koko tislaamotoiminnalle Valamon luostarissa.
-
Pyhän veden ylistys!
Valamo 10 y.o., SVP 2025, Single Cask no. 390, Unpeated 1st fill Bourbon Cask, Batch 1, 57.7%
Valamon Suomalaisen viskin päivän kunniaksi julkaisema viski on tislaamolle eräänlainen viskimaailman virstanpylväs. Siinä vaiheessa, kun tislaamo voi painaa etikettiinsä kaksinumeroisen luvun on yleensä syytä juhlaan.
Kyseessä oli ikänsä puolesta vielä tässä vaiheessa hyvin rajattu julkaisu. Alkon sovellusta myyntiintulopäivänä tuijottaessa se oli huhujen mukaan näyttänyt hetkellisesti saatavuutta myös verkkokaupassa, mutta vain muutaman minuutin, kunnes tarjolla oli vain eioota. Oma epäilykseni on, että kyseessä oli jonkin sortin kirjausvirhe. Päivitysnapin hakkaaminen pitkin päivää tuotti kuitenkin tulosta. Arkadian Alkoon oli näyttänyt tulleen pieni erä pulloja – taas kerran huhujen mukaan pullotuserä oli hyvin pieni – ehkä yhteensä jossain sadan pullon tietämillä.
Pullomäärä alkoi työpäivän aikaan vähenemään uhkaavasti ja kotiin päästyäni iski oikeasti todellinen Fear Of Missing Out ensimmäistä kertaa viskielämässä. FOMOn pelottelemana otin auton alle ja lähdin kohti Helsingin keskustaa – pullo kun piti saada myös kipeänä olevalle kaverille ja yksi vielä jaettavaksi. Oopperatalon nurkalla päivän mittaan alun kymmenestä huvennut saldo tippui neljästä kolmeen – nyt oli jo kiire!
Auto parkkiin niin nopeasti kuin pystyy, Alkon ovista sisään ja loput pullot mukaan. Tilanne pelastettu! No… niinhän siinä kävi, että muutaman seuraavan päivän aikana pulloja ilmestyi muihinkin myymälöihin, mutta edelleen tätä kirjoittaessa kaikkia muita SVP-pullotteita löytyy Alkosta – paitsi tätä.
No miltä se jaetusta samplepullosta maistettu Valamon kymmenvuotias maistui:
Raikas tuoksu. Rikkaan maltainen ja vaniljainen, mutta sekaan sekoittuu Valamon viskeille tyypillistä kuusenkerkkämäistä havuisuutta ja kirpeää pihkaa. Sitrusta, marenkia, limetinkuorta. Kirpeä raikkaus valtaa alaa. Sitruunalakritsia. Ripaus ruusuvettä ja aromaattista suitsukemaista vivahdetta.
Maussa tuhti makea maltaisuus valtaa ensin kielen. Pyöreään kermaisen pehmeää vaniljaa. Häivähdys hieman karamellisoitunutta tomusokeria. Maku muuttuu nopeasti hyvällä tavalla aavistuksen tanniiniseen tammiseen suuntaan. Kuivaa lakritsinjuurta. Puhdas ja itseään peittelemätön viski.
Haastava, mutta hieno. Tämä vaatii aikaa – niin lasissa ja ajatuksissa.
Jakaa varmasti mielipiteitä. Tämä vaatii aikaa – ilman vertailuita. Tämä on erilainen, mutta hieno ja uniikki suomalainen mallasviski.
No… lisää on luvassa. Viidellä tynnyrinumerolla eroava kimppatynnyrinne tulee syksyllä samaiseen kymmenen vuoden pullotusikään. En malta odottaa vertailua – mutta sitä on sitten tätäkin rajallisempi määrä – ja vain tietyille ja valituille!
-
Suomi, Pohjanmaa, juhannus
Kyrö, Kyrö’s choice, Smoked Rye & Pedro Ximénez Finish, 47.2%
Isossakyrössä sijaitseva Kyrön tislaamo on lienee ainakin kaikille suomalaisille viskiharrastajille tuttu. Jos ei sijaintinsa, niin ainakin viskinsä kautta. Ja ihan selvyyden vuoksi – ainakaan tietääkseni n. 5 kilometrin päässä sijaitseva Tuuralan kylä ei ole millään tavalla liitoksissa omaan sukunimeeni. Saatan kyllä olla väärässäkin. Pitääpä kysäistä vielä…
Ainakin Helsinki-Vantaan lentokentällä on saatavilla neljän pullon setti Kyrön tislaamon viskejä, joiden kautta pääsee maistelemaan eri tavalla kypsytettyjä ja savuisesta ja savuttomasta maltaasta valmistettuja tuotteita. Tästä ”lentokenttäsetistä” tarkempaan analyysiin pääsi tällä kertaa: Kyrö, Kyrö’s choice, Smoked Rye & Pedro Ximénez Finish, 47.2%
Nokka alkaa tutulla Kyrön mausteisuudella. Mukana on kuitenkin selvä hedelmäinen nuotti, joka tuo mukanaan vielä oman lisänsä mukaan peliin. Taustalla häilyy makean savuinen huntu. Ja sitten… makean appelsiinin kuoria, joita on savustettu hetki leppäsavussa. Niin että mitä?
Maku on huomattavasti kuivempi. Tanniineja, mineraalista savua, kalkkinen. Pieni häivähdys PX:stä, mutta tisleen mausteisuus ajaa nopeasti sen ohi. Ruisleipätaikinaa.
Jälkimaku on paahteisen savuisen rukiinen. Kuin olisi istunut sateisena iltana nuotion – tai juhannuskokon lähellä – ja heräisi seuraavana aamuna nuotiossa käynyt hiha suussaan ihmetellen kenen idea oli heittää neilikkaöljyä nuotioon?
Ei nyt ihan lähtenyt. Tietty ruistaikinaisuus häiritsi. Kunnon ruisleipä on todella hyvää, mutta se taikina ei. Perinteisen ruisleivän pitäisi antaa levätä muutama päivä ennen kuin se syödään – fakta johon uskon sen perusteella, että tätini on leiponut ruisleipää yli 50 vuotta – ja se on parasta ruisleipää jota olen syönyt.
Päivien sijaan tämän kohdalla lepoaika olisi ehkä voinut olla sen pari vuotta lisää?
Ps. Kuvan kirja ihan vaan, koska Suomessa on paljon nähtävää ja tästä löytyy ihan hauskoja juttuja.
-
Viskipäivää Valamolta
Valamo 8 y.o., Single Cask #303, Unpeated 1st fill Bourbon Barrel, bottled for SVP24, 50%
Suomalaisen Viskin Päivää on juhlistettu vuodesta 2014 asti toukokuun 23. päivä. Tätä kirjoittaessa vuonna 2024 juhlittiin siis jo kymmenettä vuotta sitä, että täällä meillä Suomessa osataan tehdä upean vivahteikkaita ja laadukkaita viskejä! Perinteisesti suomalaiset tislaamot juhlistavat päivää julkaisemalla sen lähitienoilla tätä päivää varten pullotettuja erikoispullotteita. Tänäkin vuonna niin Teerenpeli, Kyrö, Helsinki Distilling Company kuin Valamo julkaisivat omat juhlapullotteensa myyntiin Alkoon.
Nyt maisteluun pääsi kuitenkin näistä omaa sydäntä lähimpänä olevan Valamon tislaamon kahdeksanvuotias bourbon-tynnyrissä kypsynyt versio.
Makeus valtaa alkuun nokan. Raparperipiirakkaa vaniljakastikkeella. Selvääkin selvempi bourbonin vaikutus tuoreesta tynnyristä. Vihreitä männynkäpyjä tai pihkaisuutta – itselleni tuttu nuotti aiemmista valamolaisista. Aavistus maustepippuria ja muita kuivattuja mausteita. Toffeeta
Maku alkaa vaniljaisella purskahduksella. Mukava öljyinen suutuntuma. Kivan aktiivinen tynnyri osunut kohdalle. Taasen toffeeta johon sekoittuu jotain kuusenkerkkämäistä. Carmolis-munkkitippojen raikkautta. Mikä sen sopivampaa luostariviskille!
Tämä vahvistaa edelleen sitä kokemusta ja tuntemusta, että Valamon tisle tarvitsee ikää tasoittuakseen enemmän kuin ehkä moni muu suomiviski. Nuoretkin versiot ovat ilmeikkäitä ja persoonallisia. Nämä vanhemmat versiot säilyttävät sitä samaa pahimpien särmien hioutuessa pois.
Kaiken kaikkiaan todella upea viski Valamolta!
Ps. Oma tämä yksilö pullosta vielä kiinni. Samplekeijuna toimi tällä kertaa (taas) Viskisieppo. Kiitos!
-
Myöhäinen pääsiäinen
Valamo 8 y.o., Unpeated – Oloroso Sherry Cask Matured, Batch #1, 50.2%
Pääsiäisestä on tätä kirjoittaessa jo pari viikkoa, mutta pääsiäisaikahan kestää ortodoksikirkossa 40 päivää! Oli siis hyvä syy siis maistaa ajatuksen kanssa pieni tilkka Valamolaista!
Ikänsä puolesta tämä alkaa olla jo ihan oikean viskin iässä. Pullotusajankohdasta ja iästä päätellen, kyseessä on kuitenkin tislaamon ns. alkuaikojen tislettä. Mitä olen hieman nuorempia ja myöhemmin tislattuja Valamon viskejä ja raakatisleitä päässyt maistamaan, niin kehitys on ollut positiivinen. Muutenkin Valamon viskin tuntuvat selvästi vaativan aikaa kypsyäkseen – toisin kuin ehkä jotkut muut suomalaisten tislaamoiden tuotteet – ja myös skotlantilaisten. Eroja kun on niin tislaustavassa kuin osin myös valmistusmenetelmissä yleisesti.
Tuoksussa raikasta mallasta, jonka päällä leijuu kevyttä sherryisyyttä ja valkoista suklaata. Tarvitsee aikaa lasissa avautuakseen. Kiillotettua nahkaa. Toffeeta ja kermaisuutta. Kuusenkerkkää ja pihkaisuutta.
Maku alkaa makean toffeisena. Toffo-toffeeta banaaniversiona (kalkkikset muistaa). Tasapainoista mallasta. Sherry majailee taustalla ja nousee satunnaisesti esiin.
Valamon tisle on omintakeinen. Kaikki ei tykkää. Tislausprosessi on omanlaisensa, mäskiastia on vähän hassu ja vaatii paljon manuaalista työtä. Päivittäinen tuotanto pyörii pitkälti yhden asialleen omistautuneen henkilön voimin.
Kaiken tämän huomioon ottaen tämä on hyvä viski. Se ei ole skottiviski. Se on persoonallinen ja erilainen. Se on ortodoksiluostarissa tislattu suomalainen viski – ja se on maailman mittapuullakin jotain täysin ainutlaatuista.
