-
Viskipäivää Valamolta
Valamo 8 y.o., Single Cask #303, Unpeated 1st fill Bourbon Barrel, bottled for SVP24, 50%
Suomalaisen Viskin Päivää on juhlistettu vuodesta 2014 asti toukokuun 23. päivä. Tätä kirjoittaessa vuonna 2024 juhlittiin siis jo kymmenettä vuotta sitä, että täällä meillä Suomessa osataan tehdä upean vivahteikkaita ja laadukkaita viskejä! Perinteisesti suomalaiset tislaamot juhlistavat päivää julkaisemalla sen lähitienoilla tätä päivää varten pullotettuja erikoispullotteita. Tänäkin vuonna niin Teerenpeli, Kyrö, Helsinki Distilling Company kuin Valamo julkaisivat omat juhlapullotteensa myyntiin Alkoon.
Nyt maisteluun pääsi kuitenkin näistä omaa sydäntä lähimpänä olevan Valamon tislaamon kahdeksanvuotias bourbon-tynnyrissä kypsynyt versio.
Makeus valtaa alkuun nokan. Raparperipiirakkaa vaniljakastikkeella. Selvääkin selvempi bourbonin vaikutus tuoreesta tynnyristä. Vihreitä männynkäpyjä tai pihkaisuutta – itselleni tuttu nuotti aiemmista valamolaisista. Aavistus maustepippuria ja muita kuivattuja mausteita. Toffeeta
Maku alkaa vaniljaisella purskahduksella. Mukava öljyinen suutuntuma. Kivan aktiivinen tynnyri osunut kohdalle. Taasen toffeeta johon sekoittuu jotain kuusenkerkkämäistä. Carmolis-munkkitippojen raikkautta. Mikä sen sopivampaa luostariviskille!
Tämä vahvistaa edelleen sitä kokemusta ja tuntemusta, että Valamon tisle tarvitsee ikää tasoittuakseen enemmän kuin ehkä moni muu suomiviski. Nuoretkin versiot ovat ilmeikkäitä ja persoonallisia. Nämä vanhemmat versiot säilyttävät sitä samaa pahimpien särmien hioutuessa pois.
Kaiken kaikkiaan todella upea viski Valamolta!
Ps. Oma tämä yksilö pullosta vielä kiinni. Samplekeijuna toimi tällä kertaa (taas) Viskisieppo. Kiitos!
-
Myöhäinen pääsiäinen
Valamo 8 y.o., Unpeated – Oloroso Sherry Cask Matured, Batch #1, 50.2%
Pääsiäisestä on tätä kirjoittaessa jo pari viikkoa, mutta pääsiäisaikahan kestää ortodoksikirkossa 40 päivää! Oli siis hyvä syy siis maistaa ajatuksen kanssa pieni tilkka Valamolaista!
Ikänsä puolesta tämä alkaa olla jo ihan oikean viskin iässä. Pullotusajankohdasta ja iästä päätellen, kyseessä on kuitenkin tislaamon ns. alkuaikojen tislettä. Mitä olen hieman nuorempia ja myöhemmin tislattuja Valamon viskejä ja raakatisleitä päässyt maistamaan, niin kehitys on ollut positiivinen. Muutenkin Valamon viskin tuntuvat selvästi vaativan aikaa kypsyäkseen – toisin kuin ehkä jotkut muut suomalaisten tislaamoiden tuotteet – ja myös skotlantilaisten. Eroja kun on niin tislaustavassa kuin osin myös valmistusmenetelmissä yleisesti.
Tuoksussa raikasta mallasta, jonka päällä leijuu kevyttä sherryisyyttä ja valkoista suklaata. Tarvitsee aikaa lasissa avautuakseen. Kiillotettua nahkaa. Toffeeta ja kermaisuutta. Kuusenkerkkää ja pihkaisuutta.
Maku alkaa makean toffeisena. Toffo-toffeeta banaaniversiona (kalkkikset muistaa). Tasapainoista mallasta. Sherry majailee taustalla ja nousee satunnaisesti esiin.
Valamon tisle on omintakeinen. Kaikki ei tykkää. Tislausprosessi on omanlaisensa, mäskiastia on vähän hassu ja vaatii paljon manuaalista työtä. Päivittäinen tuotanto pyörii pitkälti yhden asialleen omistautuneen henkilön voimin.
Kaiken tämän huomioon ottaen tämä on hyvä viski. Se ei ole skottiviski. Se on persoonallinen ja erilainen. Se on ortodoksiluostarissa tislattu suomalainen viski – ja se on maailman mittapuullakin jotain täysin ainutlaatuista.
-
Uisge 24
Uusi vuosi – uusi Uisge. Samat vanhat kujeet, mutta myös jotain uutta.
Helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna viskien ystäviä hellittiin taas jo perinteiseksi muodostuneiden Uisge-viskimessujen muodossa. Koronavuosien kurituksen jälkeen edellinen Uisge järjestettiin edellisen kerran syksyllä 2022, joten edellisestä tapahtumasta oli ehtinyt vierähtää jo tovi.
Itse odotin tapahtumalta lähinnä viskihenkisten ystävien kohtaamista, jutustelua tuttujen kanssa ja uusia kokemuksia jalojen juomien muodossa. Nämä kolme rastia tuli kaikki suoritettua, joten vierailu oli sinällään onnistunut.
Oma strategiani oli käydä maistamassa mielenkiintoisimmat uutuudet ja avartaa omaa makumaailmaa. Yritin ihan tarkoituksella jättää väliin tutut ja turvalliset jo maistetut juomat ja kaivella tiskeiltä jotain uutta. Onnistuinko? Mielestäni ehkä kenties?
Valamo – ikä tekee tehtävänsä
Ovien auettua ykköskohteeni oli selvä. Valamon tiski ja ensimmäisenä lasiin Valamo 9 y.o. Church Wine Cask. Uisgea varten pullotettu spesiaali oli juuri sitä mitä viskimessuilta odotan. Jotain mitä ei muualta saa. Ja ai että mikä herkku! Upeita tummia hedelmiä, marjaisuutta – kuin olisi kaatunut naama edellä ylikypsään vadelmapuskaan, mutta ilman niitä verisiä naarmuja – pihkaisuutta ja hienoa tasapainoa.
Valamon tisle on kunnossa, mutta vaatii tasoittuakseen selvästikin ikää. Nuorena Valamon viskit ovat ärhäköitä ja omalla tavallaan luonteikkaita. Joidenkin mielestä ehkä jopa liiankin, mutta ajan kanssa särmät tuntuvat hioutuvan hienosti ja alta kuoriutuu hienoja viskejä. Tämä yhdeksänvuotias oli siitä hieno osoitus!
Valamo 9 y.o., Church Wine Cask Glasgowsta Helsinkiin
Skotlannin suurin kaupunki Glasgow ja sen ympäristö ei ole tunnettu minään viskin kultaisena keskiönä. Sen tittelin on jo pitkään vienut pohjoisempi Skotlanti. Glasgow Distillery on kuitenkin viimeisen parin vuoden ajan lähtenyt tuomaan tätä jokseenkin unohdettua Skotlannin kolkkaa uudestaan viskikartalle muutaman muun Lowlandin tislaamon kanssa.
Tästä hienona osoituksena oli Uisgea varten pullotettu erikoisuus, joka on tulossa myöhemmin rajatusti myös Alkon valikoimiin. Marsalatynnyrissä majaillut turpeinen single cask oli nuoresta iästään huolimatta hienosti tasapainossa – hedelmäistä savuisuutta, suklaata, mausteita ja toffeeta.
Glasgow1770, Limited Edition for Uisge 2024 Glasgowsta siirryin kotipaikkakunnalle Helsinkiin. Helsinki Distilling Companyn Pioneer Corn on kunnianosoitus aidolle maissiviskille. Tarina viskiin käytetyn maissin takana on hieno. Viskin valmistukseen on käytetty täysin suomalaista maissia, jonka tislaamon työntekijät ovat käsin riipineet irti tähkistä. Ensimmäisten talkoiden jälkeen tislaamolla oli kuulemma huomattu, että helpompiakin keinoja on keksitty. Yhdysvalloissa kun kuulemma melkein jokaisesta kotitaloudesta löytyy työkalu, jolla homma onnistuu huomattavasti helpommin!
Viskin makuunhan se ei tosin vaikuta miten se maissi on kuorittu. Hauskan pehmeä ”länkkäriviski”, jota voisin kuvitella siemailevani dollaritrilogiaa tuijotellessa. Todella suunmyötäinen ja taustalla hauska pölyinen efekti!
Helsinki Pioneer Corn ja iloinen tislaaja Mikko Mykkänen Kerettiläistä konjakkia!
Uisgessa oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa edustettuna myös konjakit. Moni viskiharrastaja mieltää nämä ranskalaiset tisleet juomiksi, joihin ei kannattaisi koskea pitkällä tikullakaan. Ne ovat jokseenkin vieraita ja mystisiä. Makeita ja liian laimeita. Ihan vaan omituisia!
Niin ovatkin. Ainakin jos minulta kysytään. Mutta vain silloin, kun tuijotetaan Alkon perusvalikoimaa ja konjakkeja, joihin suomalaiset ovat aikojen saatossa tottuneet. Jos sen sijaan lasiin kaadetaan värjäämätöntä, suodattamatonta ja tynnyrivahvuista single cask -konjakkia, niin tilanne on täysin eri.
Jo lasiin valuessaan Espirit Organicin Cru Fins Bois näytti siltä, kuin lasiin olisi valutettu oliiviöljyä. Suutuntuma oli upean öljyinen ja paksu. Hedelmäisyys oli aitoa. Tuttu konjakin äitelä karamellisuus oli tiessään ja tilalla oli huikea ilotulitus erilaisten hedelmien kuoria – appelsiinia, omenaa, luumua.
Esprit Organic Single Cask – Cru Fins Bois Hieno juoma. Ikävä kyllä tällaiset oikeasti hienot ”luomukonjakit” jäävät konjakkimaailmassa edelleen täysin ylikaupallistettujen brändien jalkoihin. Toivotaan, että jossain vaiheessa näitä luonnollisia konjakkejakin saataisiin Alkon valikoimiin!
Illan hienoin viski!
Uisgessa oli tänä vuonna itse asiassa ihan mukava kattaus. Kuten jo alussa kerroin, keskityin itse maistelemaan uusia tuttavuuksia. Pikkulinnun tiskillä olisi saanut varmasti upean nostalgiapläjäyksen jos niin olisi halunnut. Upeita Glenfarclaseja ja muita historian kultaamia pullotteita. Nyt oli haussa kuitenkin jotain uutta.
Illan hienoin viski löytyi itseni kohdalla tällä kertaa Vinoblen tiskiltä, jonne oli saatu Winnie Ng:n puuhailemana 23-vuotias Single Cask -pullote jo kuolleelta ja kuopatulta Imperial -tislaamolta. Olisin halunnut maistaa Winnien pullottaman 31-vuotiaan Caol Ilan, mutta se oli valitettavasti loppunut jo perjantaina. En silti pistänyt pahakseni kun vaihtoehtona oli nyt tarjottu viski.
En muista koska viimeksi jo pelkän ensinuuhkaisun jälkeen ihokarvani olisivat nousseet viskistä pystyyn! Kehon läpi nousi lämmin tunne. Rinnassa tuntui kuumotusta. Jestas mikä viski. Troppisten hedelmien ilotulitus. Upea vaniljaisuus. Kaikkea tasapainottamassa pieni happamanmakea tynnyrin ja tisleen leikki. Ja kaikki tämä ilman mitään jälkikypsyttelyjä tai finistelyjä puhtaasta bourbon-tynnyristä. Järisyttävän upea viski!
Illan parhautta: Imperial 23 y.o. Mitäs muuta sitten?
Maistoin illan aikana toki useamman viskin – mitenkäs muuten – olin kuitenkin viskimessuilla. Lasissa kävivät Bunnahabhainin 12-vuotias Cask Strenght, Israelilaisen M&H:n single cask, rommikypsytetty Ifrit-konjakki, Isle of Jura 1990 (joka oli loistava) ja vielä muutama muukin tisle – niin kypsytetty kuin raaka-sellainen (Teerenpelin new make oli oikein hyvää).
Yhteenvetona itsestäni tuntui siltä, että sain tästä Uisgesta jopa enemmän irti kuin edellisestä. Nillityksenaiheitakin on edelleen. Vesipisteitä on liian vähän ja ruokatarjonta on heikko. Pelkkä buffet-tyyppinen ruoka ei oikein istu tällaiseen tapahtumaan. Joku street food -henkinen homma sopisi paremmin, niin porukka voisi hakea näppästä kun siltä tuntuu. Juonnot hukkuvat kaikuisaan tilaan jne. Kaikki tuttuja juttuja lukemani mukaan menneiltä vuosilta. Nämä kun saataisiin kuntoon, niin Uisgekin olisi parempi!
Uisgella on eittämättä silti paikkansa. En lähde sitä kiistämään. Se on loistava paikka tavata samanhenkisiä ihmisiä ja imeä tietoutta. Tiskien takana on oikeasti asiastaan kiinnostuneita ihmisiä, jotka jaksavat vastata ja jutella meille harrastajille sellaisiinkin kysymyksiin, jotka heiltä on varmasti kysytty kyllästymiseen asti.
Olisiko tapahtumaa silti syytä yrittää piristää muutenkin kuin vaan juomien kautta? Livahdin itse paikalta ennen kuin tupa oli täynnä – ja sitä se varmasti perjantain lakkojen vuoksi lauantaina myöhemmin illalla oli. Auttaisiko paikan vaihto? Voisiko ohjelmaan tuoda tilanvaihdon myötä esim. jotain muutakin ohjelmaa kuin tastingit? Ajankohtaista moderoitua asiaa viskeistä, yleistä tarinaa viskitislaamoiden nykytilasta. Veikkaisin, että ainakin meitä harrastajia voisi kiinnostaa vaikka jonkin sortin paneelikeskustelu, jossa tislaamoiden edustajat pääsisivät keskustelemaan keskenään yleisön kuunnellessa.
Oli miten oli. Löysin illan suosikkini. Ne olivat Valamon kirkkoviinitynnyröity yhdeksänvuotias ja uskomattoman upea 23-vuotias Imperial.
Ja toki illan kruunasi se, että minulla on nyt vihdoin ja viimein Valamon huppari!
Ihan vaan hieno huppari! -
Odotuksen tuskaa – ja riemua!
Valamo #385 Cask Sample, 8 y.o, bott 1.11.2023, Un-peated, Bourbon Cask, 60.1%
Pääsin tänään nauttimaan jotain, jota on odotettu jo kahdeksan vuotta ja odotetaan vielä ainakin kaksi lisää.
Olen osana porukkaa, joka osti aikanaan vuonna 2015 Valamosta tynnyrillisen viskiä kypsymään. Aikojen saatossa olen päässyt seuraamaan tuon viskin kehittymistä kiitos ystäväni Mikan, joka toimii hommassa primus motorina.
Ja olipa nautinto!
Reilu vuosi vierähtänyt edellisestä samplesta. Katsotaas mitä se on tuonut mahdollisesti mukanaan!
Tuoksussa vaniljaisuus on vallannut enemmän alaa. Alla on vihreän maltaisuuden huntu, jota höystää kuivattu hento yrttisyys – minttua lähinnä. Kaiken kaikkiaan raikas. Olin myös aistivinani ensimmäistä kertaa jonkinlaisen vienon hedelmäisyyden. Luumujen hedelmälihaa? Tynnyri lienee imaissut itseensä entistä enemmän tisleen sikunoita, antaen hedelmäisyydelle tilaa.
Mukaan sekoittuu hetken kuluttua lakritsifudgea. Lakritsi ylipäätään on omissa havainnoissani kulkenut tämän kanssa aina mukana, mutta ei niinkään makeassa muodossaan, vaan lakritsinjuurena. Pidemmällä odottelulla esiin nousee myös Creme Bruleemaista aavistuksen makeahkoa paahteisuutta.
Vesitilkan kanssa tuoksu pehmenee huomattavasti. Se poikkeuksellisesti jopa hetkeksi sulkeutuu hieman. Mallas nousee enemmän esiin, mutta leikkisyys jollain tapaa vähenee. Hetken odottelulla – joka selvästi kannattaa – lakritsi nousee kuitenkin taas esiin ja mukaan tulee heinäladon aromeja.
Suutuntuma on tuhdin öljyinen. Runkoa on tullut taas upeasti lisää! Tuhdisti maltaan makeutta, joka kuivuu pienellä pyörittelyllä jättäen jälkeensä erehdyttävästi lempitislaamolleni Clynelishille tyypillisiä piirteitä. Mehiläisvahakynttilän ilmaan nostattamia pieniä savukiehkuroita, jotka eivät ole niinkään savua, vaan ilmassa tuntuvaa haihtunutta mehiläisvahan hentoa hunajaisuutta.
Vaniljainen tammisuus on myös vahvasti läsnä. Samoin edelleen se tuoksun pieni salmiakkisuus, joka on kyllä iän saatossa hieman vähentynyt.
Vesitilkka pehmentää särmiä. Vahaisuus ja öljyisyys vähenee, mutta on silti tallella. Mallasta, vaniljaa, tammea. Tähtianista ja aivan hitunen neilikkaa.
Jälkimaku on huikean pitkä. Lähimmät verrokit skottitislaamoista ovat itselleni ehdottomasti Glencadam, jonka listasin jo viime vuonna, mutta ilokseni myös Clynelish ja osittain myös Craigellachie!
Kaikki kolme tislaamoita, joissa myös itse tisle näkyy hienosti lopputuloksessa, eikä tynnyreiden ole annettu jyrätä alkutuotetta alleen.
Uskallan nostaa tämän meidän tynnyrin jo nyt samaan kategoriaan. Se on persoonallinen, osittain jopa haastavakin, mutta ai että kun tämä on nyt jo hyvää!
Ja jos maltamme sen pari vuotta odottaa, niin ei tämä huonommaksi ainakaan muutu!
(Artikkelikuvassa oma Valamo-kokoelma, eli kaikki viralliset pullotteet. Jos lukijoista löytyy tynnyrinomistajia jotka ovat jo omansa pullottaneet, niin olisi kiva olla yhteydessä. Olisi hauska maistaa mitä teidän tynnyreistänne on lopputulemana löytynyt!)
-
HDF Whisky edition – Suomi on viskimaa!
Helsingissä tapahtumatalo Bankissa järjestettiin marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna ensimmäistä kertaa Helsinki Drinks Festival – Whisky edition.
HDF Whisky edition on tervetullut lisä suomalaiseen viskitapahtumaskeneen, joka on kohtalaisen vaatimaton mitä tulee yksittäisiä tastingejä suurempiin tapahtumiin – yksittäisiltä tastingeiltä mitään pois ottamatta – ne ovat äärimmäisen tärkeitä! Uisge on toki porskuttanut menemään jo yli kymmenen vuotta ja kyseisellä tapahtumalla on omat ansionsa. Viking Line on myös järjestänyt omia viskiristeilyitään, mutta siinä ne sitten käytännössä ovatkin.
Mites se HDF sitten?
Odotukseni HDF:ää kohtaan olivat ”kiva kun on jotain uutta ja mennääs katsomaan”. Näillä odotuksilla voin sanoa, että tapahtuma oli ihan onnistunut. Pientä hakua silti on. Tärkeimpänä ehkä tapahtuman fokus. En ihan saanut missään vaiheessa kiinni siitä kenelle tapahtuma oli suunnattu ja tämä tuli esiin niin paikalle saapuneiden kanssaharrastajien kuin esilleasettajien suunnasta.
Oliko tarkoitus houkutella paikalle ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita drinkeistä ja ohjata heitä sitä kautta raaka-aineina käytettävien tisleiden pariin, vai houkutella paikalle viskistä kiinnostuneita maistamaan miten viskejä voi käyttää myös drinkeissä?
Oli sitten kumpaa tahansa, niin paikalle oli saapunut varmasti kummankin arvailemani kohderyhmän ihmisiä. Meitä viskiharrastajia pörräsi paikalla oikeinkin mukava määrä. Ja kuten aina – turistavaa riitti yllin kyllin.
Yksi tällaisten tapahtumien ehdottomia valttikortteja onkin juuri se, että samanhenkiset ihmiset pääsevät tapaamaan toisiaan, kertomaan vinkkejä miltä tiskiltä löytyy herkkuja ja keneltä kannattaa ehkä kysellä mahdollisista uutuuksista. Ja onneksemme niitä uusiakin juttuja löytyi!
Yksi hienoimpia juttuja HDF:ssä oli ehdottomasti se, että paikalla olivat edustettuna kaikki suomalaiset tislaamot, joiden viski on ehtinyt jo viskin ikään! Uusiakin tulokkaita on odottamassa nurkan takana ja toivottavasti ne saadaan tuleviin tapahtumiin mukaan heti kun tisle saavuttaa kolmen vuoden kypsän iän.
Munkkiviskiä
Oma kierros alkoi luontaisesti Valamon tiskiltä, jossa oli tarjolla tapahtuman jälkeisenä maanantaina Alkoon tupsahtanut Valamo 8 y.o. Oloroso Cask. Kyseessä on muutaman tynnyrin kooste, joka on laitettu kypsymään tislaamon ns. alkuaikoina. Kuuleman mukaan seuraavaa sherrytynnyrijulkaisua saadaan odotella ainakin seuraavat kahdeksan vuotta.
Valamo 8 y.o. Oloroso Cask
Tarkempia nuotteja en mistään maistelemistani viskeistä tehnyt. Valamon tisleelle ikä tuntuu silti tekevän hyvää. Tästä kahdeksanvuotiaasta oli selvästi kadonnut nuorempien tisleiden särmät ja tuote osoittautui oikein oivalliseksi. Kaikeksi onneksi tislaamon oma profiili säilyy silti kivasti mukana. En oikeasti malta odottaa jahka varastoista löytyy jokusen vuoden jälkeen jonnekin nurkkaan unohtunut kirkkoviinitynnyri, jossa onkin tällä kertaa kypsynyt viskiä.
Jatkakaa Asko, Nasari, Arttu ja muu porukka samaan malliin!
Lintuviskiä
Valamon tiskiltä tuli siirryttyä nurkan taakse Teerenpeliä kiusaamaan. Teerenpelin uutuutena oli tällä kertaa Vetehinen. Kymmenvuotias Amarone-tynnyreissä viimeistelty tuote tarjoili tuttua makuprofiilia höystettynä punaviinitynnyreiden lyijykynämäisellä aromilla. Hieno tuote tämäkin. Tiskin alta saattoi lorahtaa lasiin myös jo jotain edesmennyttä laivayhtiölle pullotettua sherrykypsytettyä tavaraa, joka kyllä pieksi Vetehisenkin, mutta mitä sitä vanhoja muistelemaan.
Teerenpeli Vetehinen Ja oli siellä Kuloakin tarjolla. Ja sehän on oikein mainio viski. Ostakaa niin kauan kuin riittää! EI nimittäin varmastikaan ole helppoa löytää kunnon sherrytynnyreitä nykymaailmassa. Ihan vaan vinkkinä.
Kiitos Jannelle maistiaisista!
Paikallista viskiä
Helsinki Distilling Companyn Kai onnistui nappaaman meidän pienen porukkamme mukaan Teerenpelin tiskiltä – tai me oikeastaan nappasimme Kain. Ihan vaan maistaaksemme tislaamon ensimmäistä Single Malt -viskiä. Helsinki Whiskey Single Malt on tislattu vuonna 2017 ja on jo mukavassa kuuden vuoden iässä. HDCO:n kunniaksi sanottakoon se, että kokeilunhalua ei puutu.Tynnyripolitiikka on rikas ja kokeileva, eikä tislaamo pelkää ottaa tislattavakseen läheisen Stadin panimon ylijäämäoluitakaan tehden niistä viskin kaltaista tislettä. Viskiähän ne eivät ole, koska mukana on humalaa, mutta silti hienoa kiertotaloutta ja eiköhän niillekin viskinomaisille tisleille ottajansa löydy!
Prosessi ei kuulemma ole kaikkein helpoin juuri sen vuoksi, että humalan jäämät tuppaavat jäämään ”putkiin kiinni”. Tummasta oluesta tislaaminen on Kain mukaan helpompaa, kun humalapitoisuus on pienempi.
Kaiken lisäksi Kailta löytyy huikea määrä tietoa siitä miten erilaiset jenkkitislaamot sekoittelevat ”mashejaan”. Mikä sen parempi lähtökohta lähteä ammentamaan omaan tuotantoon uusia vivahteita!
Helsinki Whiskey Single Malt – Pre-batch
HDCO:n tiskillä pääsi maistamaan niin mallasviskiä, ruisviskiä kuin maissiviskiäkin. Ja sanottakoon, että se maissiversio ei tosiaankaan hävinnyt jenkkibourbonille. Tulipa siinä turistessa ujutettua itsensä mukaan jossain vaiheessa järjestettävälle privaattikierroksellekin!
Kiitos taasen Kai!
Niin erilaisia, niin hienoja!
Luonnollisesti paikalla oli myös Kyrö Distillery. Itse onnistuin jollain ihmeen kaupalla kiertämään heidän tiskinsä, vaikka se ei suinkaan ollut tarkoitus. Onhan kyseinen tislaamo kuitenkin melkein Tuuralan kylän vieressä – vaikka kyseiset Tuuralat eivät tietääkseni sukua olekaan. Pahoittelut Kyrö – tulen käymään vaikka ensi kesänä!
Tapahtumassa olisi päässyt maistelemaan vielä viidettäkin valmiiksi viskiksi luokiteltavaa suomalaista viskiä, Ägrästä, mutta annettakoon sen nyt tässä olla ja tislaamon ottaa vielä uusi yritys. Ensimmäinen virallinen pullote kun ei itsessäni suuria hurraa-huutoja aiheuttanut.
Haluan silti nostaa hattua suomalaisille viskitislaamoille. Jokaisella on selvästi oma profiilinsa. Jokaisen tisleet ovat erilaisia. Ne kypsyvät eri tavalla ja antavat kaiken tämän näkyä omissa tuotteissaan. Tislaamoiden ihmiset juttelevat iloisesti keskenään, jakanevat myös vinkkejä ja ovat oikeasti ylpeitä siitä, että Suomessa tehdään hyvää viskiä!
Olihan siellä muutakin
Jännä kyllä, itselläni fokus osui jotenkin tällä kertaa juuri suomiviskeihin. Kenties piikuhiljaa meilläkin alkaisi olla tilaus jonkinlaiseen minifestivaaliin, jossa esillä olisi vain suomalaiset viskit?
Kävin maistamassa Bruihladdichin tiskillä olleen huikean öljyisen Biodynamic Project -viskin, joka on tislattu Islayn saarella biodynaamisesti viljellystä ohrasta. Upea viski, jonka saatavuus on valitettavasti käytännössä olematon. Minttua, raikkautta, hienoa suutuntumaa. Suutuntumaltaan kuin olisi oliiviöljyä kaatanut suuhunsa. Oli hienoa päästä maistamaan ja ostaisin – jos saisin.
Dinglen irkkuviskit missasin. Ihan oma moka. Olivat kuulemma hyviä ja kun kyseessä on vielä suhteellisen uusi tislaamo ja hyviä tynnyrikokeiluja, niin harmittaa. Muuten tarjonta oli aika geneeristä. Vinoblen tiskille silti erikoismaininta. Tarjolla oli mm. japanilaisen Togouchi-tislaamon ensimmäinen oikeasti Japanissa tislattu viski ja kattava valikoima Compass Boxin tuotteita. Ja olihan siellä rommejakin ja niitä drinkkejäkin…
Johonkin se raja on kuitenkin vedettävä, ja tällä kertaa se jotenkin vaan itsestään asettui suomitislaamoihin. Osittain ihan tahtomattani ja alitajuisesti.Ensi vuosi?
Jos/kun HDF järjestetään ensi vuonna toivomukseni on:- Järjestäkää niitä vesipisteitä joita lupasitte. Ilmainen pullovesi oli oikein mainio juttu, mutta jäi monelta huomaamatta. Vesitankkaus on viskitapahtumassa kaiken A ja O!
- Himmatkaa musiikkia. Varsinkin jos haluatte paikalle viski-ihmisiä. Viskitapahtumiin kuuluu puheensorina, ei liian kova musiikki.
- Ruoka oli oikein mainiota. Siitä pisteet! Ensi vuonna vielä lisää vaihtoehtoja. Pientä snacksiä yms.
- Miettikää haluatteko paikalle viskiharrastajia vai baarikansaa. Fokus oli aavistuksen hukassa. Näytteilleasettajat eivät uskalla panostaa valikoimaan jos fokus ei ole selvä.
- Ennen kaikkea antakaa tapahtuman jatkua! Näitä ei ole liikaa. Teillä on mahdollisuus tehdä tästä ”se toinen” suomalainen viskitapahtuma.
- Viitaten kohtaan neljä. Miettikää kuitenkin mitä tapahtumalta haluatte ja kertokaa se selkeästi myös näytteilleasettajille.
Näillä eväillä ensi vuoteen!
