-
Tonnin seteli
Bowmore 15 y.o., ”Golden & Elegant”, 43%
Tuoksu alkaa trooppisilla hedelmillä, joiden päällä on ohut huntu turpeista savua. Tupakanlehtiä, karamellin makeutta. Suolaista toffeeta, vaniljaa ja tammea.
Makeahko maku, jossa häivähdys tyypillistä Bowmoremaista kukkaisuutta – vai onko se nyt sitä paljon puhuttua laventelia? Puhdasta savua, kuivattuja hedelmiä. Jälkimaku kuivuu tammiseen suuntaan.
Ei missään nimessä maailman mahtavin ja monimutkaisin mallas. Enemmänkin sellainen ”ammu ja unohda” -viski. Ei sen vuoksi, että olisi huonoa, vaan sen vuoksi, että tätä voi siemailla ihan hyvillä mielin liikaa miettimättä ja analysoimatta.
Siis sellaisella ”tonnin seteli” -ilmeellä. Vähän kuin kuvan pöllöllä.
-
Mentholia ja moottorisahaa
SMWS 93.160 (Glen Scotia), ”External combustion engine”, 9 y.o, dist. 4 October 2011, 1st Fill Ex-Bourbon Barrel, 1 of 227 bottles, 59.2%
Maistelussa SMWS:n pullottama Glen Scotia.
Tuoksussa heti kärkeen valkoista suklaata ja kookosta. Ruotsalaisia ”kookospalloja” – niitä mitä saa Ikean ruokaosastolta, mutta valkosuklaisena versiona. Sokeroituja sitruunankuoria ja sitrusöljyä. Kirpeää vastapuristettua omenamehua. Raikkaan minttuinen taustatuoksu. Kookoskermaa. Vesilisä tuo kevyttä tammisuutta ja nostaa vaniljaa esiin. Yllärinä – mutta nimensä mukaisesti – samalla esiin nousee kuumana käyvän moottorisahan pakokaasua.
Kiva ja raikas nokka, johon pieni likaisuus tuo mukavan vivahteen.
Maku alkaa todella makeana. Kasapäin vaniljaa ja raikkautta. Eukalyptusta, mentholia. Todella öljyinen suutuntuma. Tuhdin maltainen. Vesitilkan kanssa pippurisuutta ja puisia mausteita, mutta enimmäkseen tämä on raikkaiden pastillien, vaniljan ja makean maltaan leikkiä. Jälkimaussa kuolan suuhun tuovaa hyvää karvautta.
Ei ehkä kaikkein monipuolisin viski, mutta maut ovat hienosti tasapainossa. Pullon nuotit aika lähellä sitä mitä itse löysin. Kestää vettä hienosti ja öljyisyys tuntuu vaan lisääntyvän mitä enemmän vedellä lotraa.
Mukava viski kaiken kaikkiaan!
-
Yllättävä mysteeri
Morrison Mac-Talla Pedro Ximénez Fèis Íle 2023 Islay Single Malt, 54.6%
Morrison Scotch Whisky Distillers on hieman harhaanjohtavasti nimetty yksityinen pullottaja, jonka tuotesarjoihin kuuluvat nyt maistetun Mac-Tallan lisäksi Càrn Mòr, Old Perth sekä Bruadar. Näistä Mac-Talla sisältää Islayn saaren viskejä, mutta pullotuksiin käytettyjen viskien alkuperää ei kerrota. Mitä ilmeisimmin se on kuitenkin Caol Ila, mutta saattaapa se olla jotain muutakin. Càrn Mòr -sarjassa tislaamo sen sijaan mainitaan ihan suoraan. Old Perth -sarja puolestaan on sherrykypsytettyjen mallasviskien sarja, mutta Mac-Tallan tavoin niiden alkuperä on pimennossa.
Tämä Mac-Tallan PX-kypsytetty Fèis Ile -pullote ilmestyi Alkoon syyskuun alussa ja katosi hyllyiltä aika lailla yhtä nopeasti kuin sinne tiensä löysi. Ehdin kuitenkin koppaamaan pullon kyytiini, eikä onneksi tarvinnut pettyä.
Avasin tämän jo aikanaan syyskuussa ”synttäriviskinä”. Siksi kuvassa mukana oma suojeluspyhimykseni Pyhä Andreas, joka sattuu olemaan myös Skotlannin suojelupyhimys.
Mac-Tallan tuoksussa on mukavassa tasapainossa savua ja sherryä. Punaisia marjoja. Puolukkaa ja kypsää luumuisuutta. Myös suolaa ja mineraalisuutta. Puun tuhkaa ja karamellisoitua pekonia.
Maun aloittaa rasvainen savupekoni, joka on saanut höysteekseen makean karpalokastikkeen. Homma menee vahvasti käsi kädessä tuoksun kanssa. Ripaus pippuria. Tästä on aistittavissa nuoruutta, mutta ei millään tapaa häiritsevällä tavalla.
Tilkka vettä nostaa suolaisen savuisuuden enemmän esiin. Kuin avaisi savustuspöntön, jossa on juuri kypsynyt hyvin suolattuja tuoreita ahvenia ja samalla joku avaa vieressä vanhan maakellarin oven.
Oikein oivallinen sherrykypsytelty Islayn viski!
-
Rusinapaketti
Teerenpeli Kulo, 7 y.o., (3/21), 50.7%
Teerenpeli on suomalaisista viskitislaamoista kenties tunnetuin. Aikojen saatossa Teerenpelin viskejä on tullut maisteltua aina silloin tällöin, mutta millään tapaa kokeneena en voi itseäni kyseisen tislaamon viskien osalta pitää. Nyt maisteltu Kulo on kuitenkin vähintäänkin positiivinen yllätys.
Tuoksu on kuin olisi juuri avannut uuden paketin rusinoita. Tuhdisti sherryä, cashew-pähkinöitä. Aavistus likaista rasvaisuutta, maitosuklaata ja maitokahvia. Todella ”tumma” tuoksu.
Maku alkaa makean ja tanniinien leikillä. Sherry on vahvasti läsnä! Valdespinon Olorosoa, tammea. Rusinat jatkavat marssiaan. Kuivuu hetken päästä tammen noustessa vahvemmin esiin. Mukana on myös jotain yrttisnapsimaista. Tilkka vettä nostaa pintaan kuivia mausteita.
Kuivuu hetken päästä Van Houtenin kaakaon suuntaan. Aavistus savuakin nousee jostain.
Omaan suuhuni oikein makoisa sherryinen tuotos!
-
Varttitynnyrin kuolema
Laphroaig Quarter Cask, 48%
En tosiaankaan tunnu olevan mikään kiireinen pullojen tyhjentäjä. Siitä taasen esimerkkinä tämä vuodelta 2011 peräisin oleva Laphroiagin Quarter Cask. Loppunsa se kuitenkin kohtasi, joten mitä pullon pohjalta sitten löytyi?
Tuoksussa makean vaniljan sävyttämää turvetta. Tervaa. Laphroaigille tyypilliset jodimaiset ja lääkemäiset vivahteet ovat vuosien saatossa haihtuneet, mutta onpa pullokin ollut pitkään auki. Sitruunankuorta ja kuivalla rantakalliolla palavia märkiä risuja.
Maku on makea, savuinen ja hienosti pyöristynyt. Kulmikkuus on ajan saatossa hioutunut pois. Vaniljaa ja tammea. Hetken päästä merilevän ja suolan kyllästämä savu tulee vahvempana esiin.
Hapettumista on ajan saatossa tapahtunut. Se on selvää. Onko se sitten tehnyt tästä viskistä huonompaa, vai vaan hionut pahimmat särmät pois? Omasta mielestäni jälkimmäistä ja näenkin ylipäätään hienona sen, että viski saattaa ajan kanssa happea saatuaan myös kehittyä pullossa. Joskus paremmaksi, joskus huonommaksi, mutta se on toisaalta osa tämän harrastuksen rikkautta.
