• Valamo 8y.o. SVP24
    Maisteltua

    Viskipäivää Valamolta

    Valamo 8 y.o., Single Cask #303, Unpeated 1st fill Bourbon Barrel, bottled for SVP24, 50%

    Suomalaisen Viskin Päivää on juhlistettu vuodesta 2014 asti toukokuun 23. päivä. Tätä kirjoittaessa vuonna 2024 juhlittiin siis jo kymmenettä vuotta sitä, että täällä meillä Suomessa osataan tehdä upean vivahteikkaita ja laadukkaita viskejä! Perinteisesti suomalaiset tislaamot juhlistavat päivää julkaisemalla sen lähitienoilla tätä päivää varten pullotettuja erikoispullotteita. Tänäkin vuonna niin Teerenpeli, Kyrö, Helsinki Distilling Company kuin Valamo julkaisivat omat juhlapullotteensa myyntiin Alkoon.

    Nyt maisteluun pääsi kuitenkin näistä omaa sydäntä lähimpänä olevan Valamon tislaamon kahdeksanvuotias bourbon-tynnyrissä kypsynyt versio.

    Makeus valtaa alkuun nokan. Raparperipiirakkaa vaniljakastikkeella. Selvääkin selvempi bourbonin vaikutus tuoreesta tynnyristä. Vihreitä männynkäpyjä tai pihkaisuutta – itselleni tuttu nuotti aiemmista valamolaisista. Aavistus maustepippuria ja muita kuivattuja mausteita. Toffeeta

    Maku alkaa vaniljaisella purskahduksella. Mukava öljyinen suutuntuma. Kivan aktiivinen tynnyri osunut kohdalle. Taasen toffeeta johon sekoittuu jotain kuusenkerkkämäistä. Carmolis-munkkitippojen raikkautta. Mikä sen sopivampaa luostariviskille!

    Tämä vahvistaa edelleen sitä kokemusta ja tuntemusta, että Valamon tisle tarvitsee ikää tasoittuakseen enemmän kuin ehkä moni muu suomiviski. Nuoretkin versiot ovat ilmeikkäitä ja persoonallisia. Nämä vanhemmat versiot säilyttävät sitä samaa pahimpien särmien hioutuessa pois.

    Kaiken kaikkiaan todella upea viski Valamolta!

    Ps. Oma tämä yksilö pullosta vielä kiinni. Samplekeijuna toimi tällä kertaa (taas) Viskisieppo. Kiitos!

  • Balcones Texas SIngle Malt No1
    Maisteltua

    Texasin ruusu

    Balcones Texas Single Malt Whisky ”1”, batch: SM21-1, date: 8.10.21, 53%

    Yhdysvaltojen Texas ei tule heti ensimmäisen mieleen, kun aletaan puhua mallasviskistä, mutta niinpä vaan sielläkin Balcones-niminen tislaamo mallasviskiä tuottaa! Ei sillä, kyseisen tislaamon omistaa nykyisin kukas muu kuin Diageo – kaikessa hyvässä ja pahassa. Tislaamo on melko nuori. Se on perustettu vasta vuonna 2008, mutta on jo ehtinyt niittää mainetta omintakeisilla tuotteillaan, jotka eroavat huomattavasti siitä, mitä uudelta mantereelta on totutusti tullut. Kuumassa ilmanalassa viski kypsyy huomattavan nopeasti ja nytkään maistetulla viskillä tuskin kovin montaa vuotta ikää on. Menoa se silti tunnu haittaavan. Sen verran maukkaasta tapauksesta oli kyse!

    Nokka on alkuun hieman vaimea. Makeita luumuja, tummaa sokerisuutta. 53% ei todellakaan tunnu. Alkaa avautumaan ajan kanssa. Mausteisuutta ja tumman rommin fiiliksiä. Paahteisuutta. Jotain, joka muistuttaa minua puiselle leikkuulaudalle levitetystä valikoimasta laadukkaita leikkeleitä. Lihaisa, mutta aavistuksen makea tuoksu, jonka ainakin itse saan oikein hyvästä prosciuttosta.

    Maku on prosentit huomioon ottaen todella pehmeä. Jo ensimaistamisella tapahtuu noin miljoona asiaa ja kaikki niistä on pelkkää hyvää!

    Kaakaota, tummaa suklaata, paahteista tammisuutta, tummia hedelmiä. Makeaa kypsää luumuisuutta ja kirsikkaisuutta, johon sekoittuu neilikkaa, kanelia ja muskottia. Kuivuu, mutta silti taustalla häilyy täyteläisen tumma, hedelmäisen mausteinen makeus.

    Kielelle jää pyörimään paahdettu pähkinäisyys ja tupakanlehtiä. Seassa jotain viinikumiin vivahtavaa. Viikunahilloa. Jälkimaku kestää iäisyyden ja pieni tilkkanen tätä nektaria kielen päällä jaksaa kantaa makua upean pitkään!

    Olen vaikuttunut. Tämä on todella hyvää! Välittömästi palkintosijoille tämän vuoden parhaiden maistettujen joukossa. Iski omaan makuhermoon kuin metrinen halko päähän!

  • Yleinen

    Synttärikemut!

    Hoksasin tuossa juuri, että Virtuaalinen Viskikaappi täytti kevään aikana pyöreitä vuosia! Sivustolle tuli täyteen jo kaksikymmentä vuotta olemassaoloa netin syövereissä. Aihetta ei sen suuremmin ole tullut juhlistettua ja tuskin tuleekaan, mutta pienen blogikirjoituksen muodossa on mukava muistella menneitä.

    Tai mistä niistä juhlistakaan koskaan tietää – jos vaikka syksyllä sitten jotain – juhlavuosihan kestää koko vuoden kun ei tarkka perustamisajankohta ole muistissa!

    Tältä näytti aikanaan Viskikaapin perustanut mies.
    Ja tältä se näyttää tätä kirjoittaessa!

    Uusimuotoinen sivustokin on ollut jo pystyssä syksystä 2020. Vierailijamäärä on pysynyt tasaisena. Ei tämä sivusto maailman mittapuulla mikään suuri yleisömenestys toki ole koskaan ollut, mutta viime aikoinakin yksittäisten kävijöiden määrä on pysynyt kuukausitasolla tasaisena n. 2000 yksittäisen vierailijan virtana. Eli kyllä täällä selvästi joku joskus käy.

    Alun kokeiluja

    Olen aiemminkin täällä sivuston uudistuksen yhteydessä kirjoitellut miten kaikki sai alkunsa. Olin sitä mieltä, että netistä puuttuu suomenkielinen sivusto, jossa kerrotaan viskistä. Wikipedia oli kyllä olemassa, mutta sen sisältö oli siinä vaiheessa aika olematonta – eikä sen viskiaiheista suomenkielistä sivua vieläkään kovin täydelliseksi voi sanoa – saati sitten sivua aiheesta ”mallasviski”. Toki kukaan ei ole koskaan estänyt vaikkapa itseäni käydä tuota sivua täydentämässä.

    Koko homma lähti siis kuitenkin liikkeelle siitä, että en itse löytänyt viskistä ja eritoten mallasviskistä kuin aivan satunnaista infoa suomeksi ja ajattelin koota sitä itse muiden luettavaksi.

    Koko homma pyöri alkuun työnantajan kotisivupalvelimella. Sivustolla oli toki oma osoitteensa, mutta se ei vielä toiminut nykyisen www.viskikaappi.net -osoitteen alla. En nyt kuollaksenikaan muista oliko alkuperäinen osoite koti.mbnet.fi/viski vai peräti koti.mbnet.fi/viskikaappi. Nimestä joku muinaisnörtti voi kuitenkin päätellä, että sivut siis toimivat edelleen voimissaan olevan MikroBitti-lehden tilaajille (ja tässä tapauksessa työntekijöille) suunnatun palvelimen alla. Kotisivupalvelu on jo kuopattu, mutta lehti onneksi edelleen porskuttaa! Joka tapauksessa iltatöissä firman helpparissa oli aikaa hiljaisempia aikoina viritellä hommaa kuntoon taitavampien kollegoiden avustuksella.

    HTML:n koodaamisesta minulla ei aluksi ollut hajuakaan, mutta pienellä opettelulla sekin saatiin hanskattua ja sivut julkaistua. Kaikenlaista virittelyä tuohon alkuun mahtui ja kun pohja oli saatu kuntoon, niin melko samanlaisena ne sivut sitten pysyivätkin seuraavat 16 vuotta – kunnes tuli aika siirtyä nykyiseen WordPress-pohjaiseen alustaan. Aikaa ja harkintaa siis vaadittiin ennen kuin uudistukseen koronarajoitusten iskettyä oli kunnolla aikaa.

    Mistä sitältöä?

    Tyhjästähän näitäkään sivuja ei ole kasaan nyhjäisty. Netissä oli onneksi jo sivujen alkuaikoina ihan kiitettävä määrä englanninkielisiä viskisivustoja, joista monesta on aika sittemmin jo jättänyt. Niitä lueskelemalla pääsi edes hieman kärryille mitä tällaiselta sivustolta ehkä itse kaipaisin. Lisäksi oman kirjahyllyn viskikirjasto alkoi pikkuhiljaa karttumaan.

    Myönnän suoraan, että viskikaapin sisältö oli ja on osittain kokoelma muualta luettua ja koostettua, mutta suurimmaksi osaksi itse koettua ja opittua. Varsinkin maisteluun liittyvät tiedot ovat aikojen saatossa kehittyneet oman kokemuksen pohjalta. Kuten tuolla sivuilla kirjoitan: ”Avaamaton viskipullo on ruskeaa viinaa lasipullossa”. Oma ajatukseni on aina ollut se, että viski on tehty nautittavaksi.

    Lähdeluettelo on laaja. Koska en sitä omaa hölmöyttäni alusta asti koostanut, sen koostaminen näin jälkikäteen on käytännössä mahdoton tehtävä. Se on kuitenkin laaja ja sisältää tietoa niin ammattilaisilta kuin harrastajilta – ja toki niitä täydentämässä ovat omakohtaiset kokemukset.

    Ja sitä sisältöä on tarkoitus kasata edelleen lisää. Työ on vaan tuskallisen hidasta ihan omasta laiskuudesta johtuen. Kunnianhimoinen tavoite kirjata sivuille tietoa jokaisesta skottitislaamosta on hidasta ja pirun aikaa vievää, vaikka tästä hommasta niin kovasti tykkäänkin. Ehkäpä tässä kesän aikana saisi taas hommaa edes muutaman tislaamon verran edistettyä?

    Se foorumi

    Sivuston uudistuksen yhteydessä sivun omalta osaltaan tärkein elementti, eli Virtuaalinen Viskiforum poistui sellaisenaan internetin eetteristä. Aika ajoi perinteisen keskustelufoorumin ohi ja kuten olen moneen kertaan kirjoittanut, ei foorumisofta enää vastannut nykyajan vaatimuksia tai tietoturvaa.

    Jostain se on liikkeelle lähdettävä! Tältä oman viskikaapin sisältö näytti joskus vuodenvaihteessa 2004-2005.

    Loistava juttu on kuitenkin se, että viskikeskustelu on siirtynyt yhä suuremman kansaosan tavoitettavaksi mm. Facebookin hyvähenkisiin viskiryhmiin. Siinä missä Virtuaalisella Viskiforumilla ei aina vältytty kasvottomalta sapelinkalistelulta, on nykyisissä ryhmissä pakko seistä omalla nimellään kirjoituksiensa takana. Asia, jota olisi aikanaan voinut harkita myös Viskiforumin puolella, mutta toisaalta ajat olivat toiset ja netissä anonymiteetti oli kovemmassa huudossa.

    Olen huikean kiitollinen herra Viskisiepolle a.k.a. herra Hakkaraiselle siitä, että Virtuaalisen Viskiforumin tekstit saatiin edes jossain muodossaan arkistoitua kaikkien luettavaan muotoon. Nyt arkistoidut tekstit eivät valitettavasti kata foorumin aivan varhaisempia tekstejä, mutta joka tapauksessa luettavissa on – jos vaan jaksaa kahlata – keskusteluja aina vuodesta 2006 vuoteen 2020.

    14 vuotta suomalaista viskihistoriaa on siis omalla tavallaan tallessa. Ja kun ottaa huomioon, että alkuperäinenkin viskifoorumi perustettiin vasta jokunen vuosi varsinaisten sivujen jälkeen, niin luettavaa kiinnostuneille masokisteille riittää!

    Tulevaisuus?

    Ihan alkuun – tämä on itsellenikin harrastus, enkä halua tämän tuntuvan työltä. Päivitystahti on satunnaista. Se koostuu lähinnä maistelunuoteista, joiden pariin yritän yleensä sisällyttää Facebookiin mm. Viskiryhmä Helsinkiin kirjoittamani tekstin lisäksi jonkinlaisen johdannon maistetusta viskistä tai tislaamosta.

    Niiden lisäksi tänne ilmestyy aina välillä näitä satunnaisia ”blogsautuksia” kun siltä tuntuu. Vieraskynäilyjäkin olen aina välillä miettinyt ja jos siltä joskus kanssabloggaajista tuntuu, niin olen ajatukselle erittäin avoin!

    Tastingeistä on jatkossakin tarkoitus kirjoittaa aina kun niihin ehtii – useamminkin voisi käydä, mutta taistelunsa on valittava. Joskus viive kirjoitusten välillä on pidempi, joskus lyhyempi. Niiden lisäksi yhtenä Iisakin kirkkona on tuo tislaamokuvausten täydentäminen. Niiden osalta tosin hommaa hidastaa myös se, että olen ottanut tehtäväkseni jokaisen tislaamon kohdalla täydentää tekstejä kuvamuodossa itse piirtämälläni piirroskuvalla. Vaikka tuon jokseenkin naivistisen kuvan jonkin toisen kuvan pohjalta piirtääkin, niin hommaan menee uskomattoman kauan – tosin se homma on hemmetin terapeuttista!

    Ja ne suomalaiset tislaamot! Nehän uupuvat tältä sivustolta aika lailla täysin. Kunnianhimoinen projekti olisi jossain vaiheessa tallentaa näiden suomitislaamoiden vaiheita ja historiaa myös tänne. Aiheesta onneksi on olemassa jo hyvin muiden kirjottamaa tekstiä, mutta se omakohtainen tutkimus voisi olla se viimeinen innoittaja. Kesäkierros suomitislaamoille kenties? Aihe, joka on ollut mietteissä mm. Viskisiepon kanssa.

    Myös sivuston palveluntarjoajan vaihto on ollut ajatuksissa. Nykyinen on kallis, eikä tarjoa suojattuja yhteyksiä ilman erillistä maksua, joka käytännössä tuplaisi vuosihinnan. Suojauksen puute käytännössä aiheuttaa sen, että uudemmat selaimet herjaavat sivuston suojauksen olevan puutteellinen, eivätkä välttämättä päästä sivustolle suoraan – ikävä juttu niin kävijälle kuin ylläpitäjälle, vaikka täällä ei mitään myydäkään eikä myöskään henkilötietoja käsitellä.

    Palautetta?

    Palautekanavat sivun sisällöstä ovat olleet varsinkin foorumin sulkemisen jälkeen melko laihanlaiset. Olisinkin kiinnostunut kuulemaan mitä sinä haluaisit suomalaiselta viskisivustolta lukea? Onko kaikki se mitä tänne kirjoittelen ihan turhaa höpinää, vai oletko kenties saanut täältä sellaista tietoa, joka on innoittanut sinua kokeilemaan jotain uutta? Mikä täällä on se mielenkiintoisin juttu ja mitä voisi vähentää?

    Voit joko kommentoida suoraan tuohon tekstin alle kommenttikenttään, tai jos julkinen palaute ujojstuttaa, niin laita meiliä osoitteeseen viskikaappi@gmail.com.

  • Longrow NAS
    Maisteltua

    Campbeltownin savua

    Longrow NAS (03.02.20, 20/14) 46%

    Springbank -tuo klassikkotislaamo. Välillä tuntuu, että kaikki mihin tislaamo koskee muuttuu kullaksi. Viime aikoina tämä tuntuu olevan jokseenkin totta, ainakin mitä tulee Springbankin nimellä kulkeviin pullotteisiin. Vika ei tosin ole niinkään tislaamon, vaan märkäpäisten kuluttajien ja liikkeiden, jotka flippaavat pulloja jatkomyyntiin rahankiilto silmissään. Löytyypä myynnistä onneksi edelleen kohtuuhintaisia pullotteita – yhtenä esimerkkinä nyt maisteltu tislaamon savuista tislettä edustava ikämerkitsemätön Longrow.

    Ensinuuhkaisulla savuista mallasta. Nuotiossa pyöriteltyjä, hieman kärähtäneitä kokonaisia sitruunoita. Rasvaista grillatun entrecoten käryä, johon sekoittuu ripaus suolaa ja sitruunamehua. Makeaa turpeisuutta kermaisen karamellisuuden kera.

    Maku alkaa makean savuisen sitruksisena. Mukavan tuhti maltaisuus. Kermainen suutuntuma – öljyinen jopa. Vähän kuin astuisi petroolikaminalla lämmitettyyn huoneeseen. Vanilja ja turve leikittelevät. Maku jatkaa kaartaan ja kestää todella pitkään. Vesitilkka pehmentää, mutta ei vie pois mitään.

    Klassikko ja syystä. Nuorehkoa – kyllä, mutta tämän tasapainoisuus ja maun määrä ottaa sellaisen niska-perseotteen suurimmasta osasta monen muun tislaamon NAS-pullotteita, että niiden ei kannata vähään aikaan yrittää samaan baariin astua sisään.

  • Glendullan 12 y.o., SV
    Maisteltua

    Raikasta tasapainoa

    Glendullan, 12 y.o., Signatory Vintage ”The Un-Chillifitered Collection”, Vintage 2009, dist. 14.10.2009, bott. 2.5.2022, Hogsheads, Casks no. 313232+313252, Bottle no. 261, 46%

    Glendullan kuuluu joku aika sitten maistetun Glen Speyn kanssa tislaamoihin, jotka eivät itsestään juuri meteliä pidä. Näitä löytyy toki Diageon Flora & Fauna -sarjasta ja viskiä on pullotettu myös Singleton of Glendullan -nimen alla, mutta muuten sen tuotanto valuu lähinnä blendien täytteeksi. Ohessa kuitenkin Signatoryn näkemys siitä, mitä Glendullan voisi olla – eikä ollenkaan huono sellainen.

    Tuoksu alkaa raikkaan ja vaalean hedelmäisenä. Tölkkipäärynöitä ja -persikoita, karambolaa. Pirskahdus sitruunankuoren öljyjä. Häivähdys toffeeta ja kuorittuja manteleita. Puhdas maltaisuus nousee mukaan leikkiin. Kauniin tasapainoinen tuoksu, jossa mikään yksittäinen komponentti ei hyökkää esiin.

    Maku alkaa saman hedelmäisyyden saattelemana, mutta kääntyy nopeasti aavistuksen kuivahkon tammen tasapainottamana maltaiseen ja vaniljaiseen suuntaan. Kermainen. Sitruunatäytteisiä Marie-keksejä. Hienosti integroitunut maku. Balanssissa, kuten tuoksukin.

    Ei vau-efektejä sinällään, mutta kaiken kaikkiaan hyvin tehty, erittäin tasapainoinen ja nautittava bourbon-kypsytetty mallas. Helppoa juoda, helppoa nauttia. Puhdas, raikas, hedelmäinen ja mukavan positiivinen yllätys!