Maisteltua
-
Toch-ach ah-ghaa!!!
Bunnahabhain, Toiteach A Dhà, 46%
Bunnahabhainin tislaamo tekee nykyään myös hienoja savuisia viskejä. Vaikka tislaamo on perinteisesti tunnettu savuttomista tai käytännössä erittäin vähäsavuisista tisleistään, näyttää osaamista löytyvän myös savuisemman maltaan tislaamisesta. Siitä osoituksena nyt maisteltu nuorehko, mutta oikeinkin maukas viski, jonka otsikon mukainen nimen lausuntamuoto tuo mieleen lähinnä Star Trekistä tutun Klingonin kielen.
Tuoksussa hedelmäistä savua. Häivähdys kuivaa sherryä. Turvetta en tästä löytänyt, vaan enemmänkin puhdasta, ehkä jopa ”Caol Ilamaista” savua. Kuin juuri sammuksiin puhalletun tuohuksen savua. Mökin kaapin perukoille pariksi vuodeksi unohtunutta Hansaplast -laastaripakettia. Maltainen, minttua, makeaa tervaisuutta.
Maussa makeaa savua ja vanhan apteekin fiiliksiä. Turun apteekkimuseon yrttihuone – käykää jos ette ole käyneet! Mausteisuutta, lakritsinjuurta. Vaikka tämä varmasti onkin kohtalaisen nuorta, niin makua ei puutu ja nuoruus ei hyökkää. Minttuisen raikas. Kiva viskositeetti ja öljyisyys.
Jälkimaussa kuiva lakritsi nousee esiin samoin kuin tammen tanniinit. Makeus on edelleen läsnä, mutta hiipuu pian taka-alalle.
Vesitilkan kanssa tämä sameutuu melkein heti. Itselleni merkki hyvin tehdystä viskistä. Suuntäyttävä. Tisle ja käytetyt tynnyrit ovat olleet laadukkaita. Nuoruus on läsnä, mutta ei millään tavalla häiritsevästi.
Tämä haastaa olemuksellaan monet muut nuoremmat ja jopa hivenen iäkkäämmät savuiset Islayn klassikot ja kehittyy lasissa ajan kanssa koko ajan.
Hyvää Bunnaa. Oikein hyvää!
-
Limettiviski
SMWS 26.155 (Clynelish), ”Margarita at the Beach”, 8 y.o, dist. 19 September 2011, 2nd fill ex-bourbon barrel, 1 of 255 bottles, 58.6%
Kuten moni kirjoituksiani enemmän lukenut saattaa tietää, on Clynelish yksi omia lempitislaamojani. Välillä silti eteen tupsahtaa aina nyt maistellun kaltaisia viskejä, jotka saavat epäilemään itseään. Onneksi kyseessä on empiirisen tutkimukseni mukaan aika lailla poikkeustapaus. Sen verran erikoinen tapaus oli tämä:
Outo. Todella outo. Tuoksussa heti alkuun hyökkää nenään suolainen sitrus. Limetinmehua ja -kuorta, greippiä. Kavalkadi karvaan kirpeää sitrusta, jonka päällä leijuu mentholinen piparminttuisuus.
Todella epäviskimäinen tuoksu. Melkein kuin mojitoa, mutta ilman mojiton makeutta.
Suolainen sitrus jatkaa makumaailmaan, mutta taustalla häilyy silti myös tyypillinen Clynelishin vahaisuus. Aavistus chilin poltetta ja ärhäkkä inkiväärimäinen potkaisu. Vesilisän kanssa tämä muuttuu öljyisemmäksi ja Clynelishistä itselleni tuttu öljylampun ja kynttilävahan maku- ja aromimaailma hiipii mukaan.
Todella epätyypillinen ja erilainen Clynelish. Tämä on ollut nyt auki jo reilut vuoden päivät ja saanut osakseen jo hieman happea pullossakin – ihan tarkoituksella, sillä en halunnut tuomita tätä pelkän kaulan perusteella.
Enkä kyllä tuomitse vieläkään. Tuoksu on edelleen todella yllättävä, jopa outo. Maussa sitruksisuus on hieman tasoittunut, mutta silti läsnä.
Tämä on osoittautunut itselleni todella haastavaksi viskiksi. En tiedä edelleenkään pidänkö tästä, mutta toisaalta tämä haastaa maistajansa ja sen vuoksi en voi oikein olla tästä pitämättäkään. Kummallista, omistuista, vaativaa, mutta ei silti välttämättä pahaa.
-
Marenkia ja Fruit Dropseja
SMWS 58.44 (Strathisla), ”For Campers and Hampers”, 13 y.o, dist. 19 September 2007, 1st fill ex-bourbon barrel, 1 of 210 bottles, 58.9%
Strathisla on viski, johon tulee törmättyä ainakin itse aniharvoin. Omalta maistelulistalta ei montaa kyseisen tislaamon juomaa löydy. Ensikosketus tislaamon tapahtui kuitenkin jo ennen kuin oma viskiharrastus varsinaisesti sai alkunsa. Muistan, kun isäni sai aikanaan 50-vuotislahjaksi vihreän kantikkaan pullollisen Strathislaa. Erikoisen näköinen pullo, jonka etiketti oli painettu suoraan pullon kylkeen. Mausta ei valitettavasti juuri muistikuvia ole, mutta tiedän, että tätäkin on siis tullut jo useampi vuosikymmen sitten maistettua.
No miltä se SMWS:n pullottama versio sitten tuoksui ja maistui?
Mukavan makea tuoksu. Marenkia, karkkikipossa majailevia sekalaisia makeisia – mansikkalakua, kovia appelsiinikarkkeja. Kuin olisi avannut rasiallisen klassisia Monpensiersin Fruit Drops karkkeja. Niitä tax-freen pakko-ostoksia, joita imeskellessä kitalaki ainakin kipeytyi, jos ei sitten mennyt vereslihalle.
Bourbonkypsytyksen vaniljaisuus on myös selvästi läsnä. Sitrushedelmien öljyjä. Vesitippa nostaa niitä entistä enemmän esiin ja muuttaa tuoksua jopa greippiseen suuntaan. Makeus painuu taka-alalle ja esiin nousee happamuutta.
Maku antaa ymmärtää heti, että tämä on ollut aika eläväisessä bourbon-tynnyrissä. Kasakaupalla makeaa vaniljaa jota toffee siivittää. Sitruunasorbettia. Kermainen ja suuntäyttävä tuntuma.
Hedelmäkarkitkin jatkavat silti maussa. Kuin heittäisi kourallisen niitä jo mainittuja Fruit Dropseja suuhun ja rouskuttelisi antaumuksella menemään. Selvä tammisuus on myös läsnä, mutta kaikki maut ovat mukavasti todella hyvin tasapainossa.
Jälkimaussa sitrus ja tynnyrin maut ovat enemmän esillä.
Oikein oivallinen lämpöisen kesäpäivän viski. Varsinkin tämän tasapainoisuus viehättää. Ei mitään hyökkäävää, mutta paljon maisteltavaa!
-
Mansikkaa ja inkivääriä
Glen Scotia 10 y.o., Campbeltown Malts Festival 2021, Bordeaux Red Wine Cask Finish, 56.1%
Campbeltown on pieni mystinen oma viskialueensa, jolla on pitkä ja monimuotoinen historia. Aikanaan yksi Skotlannin viskikeskittymistä on tislaamojen määrällä mitatessa vain varjo entisestään. On ollut kuitenkin viime vuosina ilo nähdä, kuinka Springbankin lisäksi myös alueen toinen ”isompi” tislaamo Glen Scotia on onnistunut nostamaan itsensä maailmankartalle.
Maistelussa tällä kertaa Glen Scotian vuoden 2021 Campbeltown Malts Festivalia varten pullotettu punaviinitynnyrissä viimeistelty viski. Ja olipa herkkua:
Laatikon ja pullon punaväri on tuskin sattumaa. Tuoksussa punaisia marjoja – mansikkaa, puolukkahilloa, mutta myös vahvaa tammisuutta. Vaniljaa ja paljon! Todella makea tuoksu. Vesitilkka nostaa esiin valkoista suklaata. Punaviinin tanniineja. Kuin tammilaudan sahapuruihin olisi kaadettu loraus aavistuksen makeaa punaviiniä.
Suutuntuma on raakana öljyisen paksu. Maltaista, sokerista vierrettä. Todella makea aloitus punaisen marjaisuuden kera. Hetken päästä maku alkaa kuivumaan. Tummaa, kitkerää suklaata, jonka seassa on kuivattuja mansikan ja kirsikan palasia.
Vesilisän kanssa esiin nousee tuhtia inkivääriä – ja paljon! Chiliä, ripaus suolaa. Mausteita – neilikkaa, kanelia, maustepippuria.
Tämä viski kestää vettä ja sen kanssa kannattaa todella leikkiä! Joka kerta parin vesitipan jälkeen tästä löytää jotain uutta. Ensin makeutta, sitten tanniinisuutta ja seuraavalla tipalla mausteisuutta. Ja koko ajan taustalla häilyy alun punainen marjaisuus.
Hieno viski, joka vaatii vettä ja aikaa. Tämän kanssa ei pidä hosua ja vesilasi teelusikan kanssa on ehdoton kaveri!
-
”Kautta ikuisen partani!”
Loch Lomond 11 y.o., Single Cask, Limited bottling for Alko, dist. 2010, Refill American Hogsheads, 1 of 584 bottles, 53.3%
Loch Lomond, tuo skotlantilaisen viskimaailman outolintu. Joka Tintin seikkailuita on aikanaan lukenut, saattaa tunnistaa tämän viskin otsikossakin lausahduksiaan lausuneen kapteeni Haddockin lempiviskiksi. Tosin tämä sivusto tietää kertoa, että ainakin joissain vanhemmissa Tintin seikkailuissa myös Johnnie Walker tuli mainituksi. Joka tapauksessa myöhemmin tämä kummallisen tislauspannukokoelman omaava tislaamo vakiintui tämän parrakkaan merikapteenin herkkujuomaksi.
Loch Lomondista itsestään pitää itsessään joskus kirjoittaa ihan oma sivunsa tislaamo-osioon, kunhan aika riittää. Sen verran sekalainen pannukokoelma sekä tislaus- ja sekoitusprosessi kyseisellä tislaamolla on käytössään. Monta muuta tislaamoa on kuitenkin aakkosjärjestyksessä ennen sitä ja oman päivitystahdin tuntien edes sinne asti pääsemiseen saattaa vierähtää vuosi jos toinenkin.
Otetaan nyt kuitenkin löysät pois. Alkoon on tullut nyt tämä Single Cask Loch Lomondilta ja sittemmin myös hähmäinen ”Small Batch” , joista nyt maistelussa se ensimmäinen vuoden 2021 versio. Tämän tiet ovat itselleni tuntemattomat ja olin sanalla sanoen jopa hieman yllättynyt, että tällainen oli tiensä Alkon hyllyyn löytänyt. No miltä se maistui:
Tuoksussa kevyttä omenaisuutta, tuhdisti vaniljaa, makea, akaasia-hunajaa, sulatettua voita. Raikas, mutta alla on myös öljyinen vivahde. Vesitilkka nostaa esiin vaaleita hedelmiä – päärynää, karambolaa, vaaleita rypäleitä.
Ensimaku on todella maltainen. Vaniljaa on runsaasti, mutta se kuivuu nopeasti tammen suuntaan. Vesitilkka leikkaa alun poltetta ja pehmentää makua. Suutuntuma on mukavan öljyinen ja kermainen. Kovaa toffeekarkkia. Tuoksun hedelmäisyys ei kanna makuun asti. Jälkimaussa puhdas tammisuus nousee.
Mukava kesäinen viski, jossa mikään maku ei jyrää toisen yli, mutta hieman yksioikoinen. Toisaalta tykkään tämän puhtaasta makeasta maltaisuudesta. Ei mitään mikä häiritsee, mutta ei taas toisaalta mitään hiuksia nostattavaakaan.
Oli tämä parempaa, kuin aikanaan Ateenasta ostamani märälle pahvilaatikolle maistunut ikämerkitsemätön Loch Lomondin silloinen peruspullote, mutta ei tällä silti kuuhun mennä. Juotua varmaan tulee ajan kanssa, mutta silti vähän tylsä.
