Maisteltua
-
Pippurista ruista
Knob Creek Kentucky Straight Rye, 50%
Vaikka pääpaino täällä Viskikaapissa onkin mallasviskeissä, niin myös myös muunlaisille viskeille on välillä paikkansa. Ruisviskit ovat ensimmäisestä maistamisesta olleet itselleni mieleisiä kaikessa erilaisuudessaan. Niissä on jotain maanläheistä maakellarimaisuutta, joka tuo itselleni mieleen lapsuuden kesät. Lämmin kesäilta vanhan saunan edessä ”jäähypenkillä” istuessa. Osmo-pappa tai kummisetä-Jukka sanoivat: ”kipaiseppa Antti kellarista papalle pilsneri ja Jukalle siitä toisesta kopasta kolmonen ja ota itsellesi Jaffa”.
Maakellarin ulko-ovi auki. Edessä oli tiukempi styroksilla tiivistetty sisäovi ja kun sen avasi, tulvi nenään aavistuksen multainen tuoksu. Se on se tuoksu, jonka ruisviskiin yhdistän. Sekä vastaleikatun nurmikon yli takaisin saunalle kävellessä nenään noussut vihreys.
No mille se viski sitten maistui:
Heti tuoksussa rukiisuus tulee mukavasti esiin. Mausteisuutta, Granny Smith -omenoita ja taustalla makea vivahde. Vaniljaa ja rukiille tyypillistä tuoksua, joka tuo itselleni mieleen vastaleikatun ruokokasvillisuuden. Siirappista toffeeta. Kivan monivivahteinen tuoksu!
Maku alkaa mausteisella potkulla. Kanelia, neilikkaa, muskottia. Kuivan makeita puisia mausteita. Tanniinisuutta, pippurinen puraisu ja pihkaisuutta. Tarttuu mukavasti kieleen pippurisella lämmöllä. Mukaan tulee ajan kanssa tasapainoisia puumaisia vivahteita.
Knob Creekin rukiinen on mielestäni oikein tasapainoinen ja maukas ruisviski. Ei ehkä ihan sieltä pehmeimmästä päästä, mutta laatu tuntuu säilyvän vuodesta toiseen. Kaiken lisäksi saatavuus on ihan hyvä ja hintakin balanssissa.
-
Samplevaihdon saldoa
Viski on siinä mielessä kiva harrastus, että kaikki eivät aina osta samoja pulloja. Toisella harrastajalla on aina jotain, mitä itsellä ei ole. Ja sitten vaihdellaan sampleja!
Maailmassa on järjetön määrä viskejä, joista jokaista on mahdotonta maistella tai hankkia omaan kaappiinsa. Oma kokoelmani on ihan kohtuullinen ja tulen sen kanssa toimeen, mutta jo harrastuksen lähipiiristä löytyy ihmisiä joiden rinnalla oma kokoelmani kalpenee tyystin. Viskiharrastamisessa on kuitenkin se kiva puoli, että minkäänlaista kateutta esiintyy kokemukseni mukaan erittäin harvoin. Toisilla on aikaa harrastaa enemmän, toisilla taasen kokoelmaa kertyy ihan huomaamatta.
Ja kun sitä kokoelmaa kertyy, niin valtaosa harrastajista on myös valmis jakamaan omastaan. Samplevaihto on yksi viskiharrastuksen rikkauksista. Jos omasta kaapista sattuu löytymään jotain jota kaverilta ei löydy ja vastavuoroisesti sen kaverin kaapissa on jotain itseään kiinnostavaa, niin miksipä ei lorauttaisi pieneen pulloon kaverille maistiaiset. Varsinkin kun ”vastalahjana” saa kaverilta jotain itseään kiinnostavaa?
Pitkän johdannon jälkeen asiaan. Vaihdoimme Smoke on the Waterin kanssa keväällä hyvän satsin sampleja. Itseltäni löytyi SMWS:n pullotteita, jotka kiinnostivat, ja toisaalta vastapuolelta löytyi melkoinen määrä mielenkiintoisia viskejä, joita tuskin mistään muualta olisin ikinä päässyt maistamaan ja kokemaan. Ei siis muuta kuin pullotuslinja käyntiin ja sai siinä samalla itsekin vähän taas muistella, että mitähän sitä oli tullut maisteltua.
Myönnän, että olen tätä kirjoittaessa hieman jarrutellut saamieni samplejen kanssa. Suurin osa on edelleen kaapissa odottamassa oikeaa hetkeä. Otetaan nyt tähän kuitenkin nuotit yhdestä jo lasiin löytäneestä tisleestä:
Royal Findhorn Scotch Whisky, Blended and bottled by Gordon & MacPhail. (75cl, 1980’s), 57%
Paksu ja tuhti tuoksu, johon on mukava uppoutua. Paahdettua maltaisuutta, taustalla ylikypsiä hedelmiä, tasapainoista tammisuutta, vaaleapaahtoisia kahvipapuja. Raikas. Hetki sitten niitettyä kukkaketoa, josta leikatut kasvit ovat pikkuhiljaa alkaneet kuivumaan, mutta kesäkukkien tuoksu yrittää silti vielä työntää ilmaan viimeisiä henkäyksiään.
Öljyinen suutuntuma. Mausteisuutta, voimakasta maltaisuutta ja tumman suklaan karvautta. Suutuntuma kuivuu ja paljastaa maukkaan tammisuuden, kun makuun samalla ilmestyy lääkemäinen vivahde – mutta hyvällä tasapainoisella tavalla. Hetken päästä viljaisuus nostaa päätään.
Tuhti ja tasapainoinen sekoiteviski. Voi että kun tällaisia tehtäisiin vieläkin, mutta taitaapa ne päivät olla suurelta osin takanapäin.
Tyyli on vapaa. Käsin tai koneella – kunhan saa selvää mitä pullossa on! Kaapissa odottaa vielä monen monta samplea. Kaikkien arviot eivät välttämättä päädy tänne Viskikaappiin tai minnekään muuallekaan netin syövereihin. Teen niistä kyllä muistiinpanot omiin varastoihini, mutta ne lojuvat siellä joskus pitkäänkin odotellen ehkä jotain oikeaa hetkeä jolloin niiden pariin on hyvä palata.
Pointtini joka tapauksessa on, että jos teidän varastoistanne löytyy joku upea viski, niin älkää pantatko sitä vaan itseänne varten. Olen aivan varma siitä, että jollain toisella harrastajalla on kaapissaan vähintäänkin yhtä upea viski – ja hän on varmasti valmis vaihtamaan sinun kanssasi pienen siivun sitä juuri sinun kaapissasi majailevaa upeaa viskiä, jota hänen kaapissaan ei ole. Ja sen seurauksena sinullakin on mahdollisuus maistaa jotain, mitä et ole ikinä voinut kuvitella maistavasi.
-
Oivallinen irlantilainen
Bushmills Causeway Collection 2011, Banuyls casks, dist. 01/03/2011, recasked 19/12/2017, bott. 2020, 53.2%
Irlantilaisia viskejä tulee maisteltua liian vähän. Osittain varmasti senkin vuoksi, että rakkaan Alkon valikoimat eivät niiden osalta ole kovin kummoiset muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Irkkuviskien salat ovat kuitenkin moninaiset ja ne kokevat parhaillaan muun viskibuumin kera uutta upeaa nousuaan. Viskipullopostittaja Laura kirjoitti omassa blogissaan juuri aiheesta hienon artikkelin, joka herätti kummasti omaakin kiinnostusta tutustua enemmän tämän vihreän maan tisleisiin.
Tämä upea Bushmills on yksi osoitus siitä, mitä irlantilaiset viskit voivat parhaimmillaan olla:
Tuoksussa makeaa tummaa hunajaa, muscovado-sokeria. Pehmeä ja kermainen, ylikypsiä hedelmiä, luumua, mustaherukkaa, kukkaisuutta, aavistus nahkaa. Hetken päästä esiin nousee makeaa viinimäisyyttä. Todella syvä, rikas ja nenänmyötäinen tuoksu, joka kehittyy kivasti ajan kanssa.
Maku on kuivempi. Tasapainoista tammea, nahkaa, kuivaa herukkaisuutta, vaniljaa, mausteita – muskottia ja neilikkaa. Todella tuhti runko! Maku todella tarttuu kielelle. Silti pehmeä ja kermainen. Vesilisä nostaa entisestään öljyisyyttä esiin. Jälkimaku on todella pitkä tuoden mukanaan kuivaa puuta ja tanniineja.
Tämä on viski jonka nauttiminen kestää todella pitkään – hyvällä tapaa. Suuntäyttävä maku kestää huikean pitkään. En ole rehellisesti montaa viskiä maistanut joka viipyilee jälkimaullaan näin pitkään. Hieno esimerkki siitä mitä Bushmills pystyy parhaimmillaan tekemään. Lisää tällaisia kiitos!
-
Moderni klassikko
Bunnahabhain 12 y.o., 46.3%
Bunnahabhain herättää minussa muistoja. Muistan, että isäni sai aikanaan 50-vuotislahjaksi useammankin mallasviskin viettäessään kyseisiä pyöreitä vuonna 2001. Itse en vielä tuolloin ollut ihan niin uppoutunut viskien maailmaan, mutta muistan lahjapullojen seassa olleen ainakin Strathislan 12-vuotiaan, jonkun Isle of Juran ja Bunnahabhainin 12-vuotiaan. Vihreä, vähän hölmönkin näköinen pullea pullo möllötteli olohuoneessamme erään pöydän alla valkoisessa muovikorissa sulassa sovussa muiden pullojen kanssa.
Kun itse sitten aloittelin viskiharrastusta, oli Bunnahabhainin 12-vuotias yksi ensimmäisiä pulloja omassa kaapissa. Silloin vielä vanhana pulleakaulaisena, isoetikettisenä mallina ja 40% vahvuisena. Mutta se nostalgiasta. Minkälaista viskiä Bunnahabhainin 12-vuotias on tänä päivänä?
Tuoksussa on rusinoita, hedelmiä, vieno suolaisuus ja öljyisyys. Mallasta ja hentoinen sherryisyys taustalla. Kuivia höylänlastuja. Karamellisuutta ja tummaa kaakaomaisuutta. Tilkka vettä ja tovi aikaa pehmentävät tuoksua huomattavasti ja esiin nousee makeampaa maltaisuutta.
Paksu ja öljyinen suutuntuma. Aavistuksen tanniininen ensipuraisu, mutta ei huonolla tavalla, vaan enemmänkin osoituksena siitä, että tämä on majaillut aktiivisissa tynnyreissä. Kuivahko. Tilkka vettä tekee ihmeitä ja esiin nousee hedelmäisyyttä. Pehmenee huomattavasti ja maltaisuus saa enemmän tilaa. Jotain joka muistuttaa vahvasta mustasta teestä. Pitkässä jälkimaussa mukava tanniinisuus ja jostain takaa nousee ajan kanssa myös kuivan sherryn vivahteita.
Omissa kirjoissani tämä on tosiaan klassikko, joka on vuosien saatossa parantanut kuin sika juoksuaan. Maistoin ”muinaista” versiota tästä jo ennen varsinaista viskiharrastuksen aloittamista isäukon varastoista. Sittemmin omassa kaapissa on majaillut niin vanha loivakaulaisempi versio, kuin tätä edeltänyt 40% -pullote. Täytyy kuitenkin sanoa, että pullotusvahvuuden nosto sekä kylmäsuodatuksen ja väriaineiden heivaaminen on tehnyt pelkästään hyvää. Tämä on nykyisellään mainio 12-vuotias, kun vaan malttaa vähän lotrata vedellä ja antaa aikaa!
-
Kalamiehen kaveri
Port Charlotte 10 y.o., (2019/03/21), 50%
Bruichladdichin tislaamon ”keskisavuiset” viskit ovat yleensä olleet mukavaa vaihtelua muun Islayn tuotantoon. Vaikka tislaamo on tunnettu myös törkysavuisista Octomoreistaan, niin itselleni nämä Port Charlotten nimellä kulkevat maistuvat paremmin kuin tekemällä tehty ylisavuisuus, joka Octomoreissa peittää käytännössä kaiken alleen.
Tuoksussa mentholin kyllästämää savua, salmiakkia, mukavan makea taustavivahde jossa myös pilkahdus hedelmäisyyttä. Märkää tuhkaa.
Maussa vähemmän yllättäen savua. Fiksumpi voisi sen toki jo päätellä siitä, että etiketissäkin lukee aika isolla ”Heavily peated”. Puhtaan oloinen. Salmiakkia täälläkin ja kuivaa tammisuutta. Nenään nousee nielun kautta tuoksun mentholisuus ja myös sama tuhkaisuus jää kielelle pyörimään.
Tämän kohdalla tuoksu ja maku kulkevat tiukasti käsi kädessä. Ei yllätyksiä, mutta kokonaisuus on mukavasti tasapainossa. Oikein kelpoinen kymppivuotias savupommi. Tämä oli vähän kuin savuisen Fisherman’s Friendin olisi suuhunsa laittanut.
