Maisteltua
-
Mentholia ja turvetta
Ledaig 10 y.o., 46.3%
Lasissa Tobermoryn tislaamon turpeista tuotantoa, joka myös Ledaigin nimellä tunnetaan. Kyseinen tislaamo on nostanut hienosti profiiliaan viime vuosina tehden rehellistä ikämerkittyä, kylmäsuodattamatonta viskiä ilman väriaineita. Hatun noston arvoinen suoritus, kun vertaa siihen, että tislaamo ja sen tuotteet olivat vielä reilu kymmenisen vuotta sitten melko aliarvostettua tavaraa. Tislaamon omistava Distell Group on kuunnellut hienosti viskikansaa ja nostanut niin Tobermoryn, Deanstonin kuin Bunnahabhainin uuteen kukoistukseen!
Mutta itse viskiin:
Tuoksussa makean pehmeää turvesavua, hedelmäisyyttä, rusinoita, aavistus suolaa. Mukavan tuhti ja täyteläinen tuoksu. Vesitilkka nostaa esiin eukalyptusta ja viinikumimaisia vivahteita.
Tuoksussa pehmeä turpeisuus seurustelee mukavasti hedelmäisyyden kanssa, vaniljaa, makean ja happaman leikittelyä, maltaisuutta. Lopussa mukaan hiipii jotain minttuun viittaavaa. Kuin olisi joku aika sitten syönyt vanhan kunnon ”jääkarhuvicksin” ja sen maku alkaisi pikkuhiljaa hiipumaan.
Mielestäni tämä on mukava ja hyvin tehty pehmeän turpeinen mallasviski. Tässä ei ole mitään kovin monimutkaista tai tajunnanräjäyttävää, mutta se on laadukkaan oloinen, kohtuullisen hintainen ja mainio vaihtoehto sellaisiin hetkiin kun kaipaa jotain turpeista, mutta Islay on vähän liikaa.
-
Herkän hedelmäinen japanilainen
Yamazaki 12 y.o., 43%
Tämä Yamazaki löysi tiensä kaappiini yhtenä ensimmäisistä japanilaisista viskeistäni. Japanissa käymässä olleet ystäväni tiesivät kiinnostukseni viskeihin ja koppasivat sen mukaan matkaltaan. Vuosi oli 2006, joten tämä on ollut kaapissani jo pitkän tovin ja ollut myös avattuna varmastikin jo yli kymmenen vuotta. Tämä Yamazaki kuitenkin osoittaa hienosti sen, että viski saattaa kehittyä myös avatussa pullossa – tosin tämä ei omasta kokemuksestakaan päde kaikkien viskien kohdalla. On kuitenkin ilo huomata, että tämä ei ole säilytyksestä kärsinyt – päinvastoin!
Tuoksussa nousee välittömästi nenään sokerikuorrutteisia hedelmiä. Tölkkipäärynöitä ja kypsiä aprikooseja, mausteista tammisuutta ja vaniljaa. Todella antava ja hienosti avoin tuoksu! Hetken päästä esiin nousee santelipuuta ja makeita mausteita – tähtianista ja fenkolinsiemeniä.
Maku alkaa kuivana, muuttuu makeaksi ja kuivuu jälleen. Ensin puuta, sitten hunajaa ja tuoksun makeaa mausteisuutta kunnes puu jälleen palaa. Taustalla häilyy koko ajan tumma hedelmäisyys, sekä jotain joka tuo mieleen kuivatut mansikat, mutta ilman niiden makeutta.
Kuten kirjoitin, tämä on ollut pitkään auki, mutta osoittaa hienosti sen, että viski ei välttämättä avatussa pullossa silti huonone. Tämän kohdalla vaikutus on oikeastaan jopa päinvastainen. Joskus aikanaan tätä vaivasi pieni joillekin japanilaisille tyypillinen puuliimamaisuus, mutta se on tyystin kadonnut ja tilalle on noussut todella maukasta hedelmäistä mausteisuutta ja eksoottisempaa puuta.
Hieno viski, mutta japanilaisten viskien nykyhinnat ja saatavuuden tietäen tätä tuskin tulee kovin äkkiä mistään uudelleen omaan kaappiin. Onneksi on vielä pullossa jonkin verran jäljellä.
-
Schwartzwaldin kakku
Blackforest Wild Whisky, 42% (New american white oak + sherry and cognac finish)
Tämä tuli ostettua pari vuotta sitten Hampurista joulumarkkinoilta heräteostona. Kävelin ensin kojun ohi ja palasin nopeasti takaisin huomatessani, että maistiaisiakin saa. Suomalaisena siihen vaan ei ole jotenkin tottunut. Aivan heti ei pullo tarttunut mukaan, mutta yhden harkintaoluen jälkeen oli pakko palata takaisin ja kopata pullo mukaan.
Tämän saksalaisen tuoksu on makea ja pehmeä. Banaania, punaisia marjoja, makeaa vaniljaisuutta, kypsiä hedelmiä, kermainen. Sherryä ja jouluisia mausteita.
Maku on makea, pehmeä, hedelmäinen ja kermainen. Todella helppoa juotavaa. Sherry tulee esiin, samoin kuin pieni konjakin makeus. Saattaa tosin olla vaan johdannaista siitä, että tietää missä tämä on majaillut. Mausteita ja tammisuutta nousee esiin myös. Jälkimaku kestää iät ja ajat! Tämä ikään kuin ensin katoaa ja nousee taas uudelleen esiin tuoden mukanaan sherryn makeuden , mausteet ja kostean tuoreen puun.
Tämä ei todellakaan ole niille, jotka eivät pidä makeista viskeistä. Tämä on jälkiruokaviski jos joku. Kaipaisi ehkä hieman enemmän maltaisuutta, mutta toisaalta täytyy pitää mielessä, että tämä ei ole perinteinen skottimallas, vaan saksalaista viskiä. Ja palkittua sellaista! (ISW – best whiskey in Germany 2019). Oikein mukava erilainen tuttavuus, joka osoittaa että persoonallisia viskejä tehdään nykyään ympäri maailmaa.
-
Maakellarin nurkassa
Springbank 15 y.o., 46% (25.11.19 – 19/456)
Springbank on hieno tislaamo. Siitä on osoituksena tämäkin taidonnäyte, joka toi mieleen pikkupenskana tehdyt reissut mummin ja papan mökin maakellariin sekä syksyn kosteat metsäpolut.
Tuoksussa suolaa, makeutta, tummaa hunajaa, häivähdys sherryä, kevyttä turpeisuutta, saviruukkua, maalattiaista kellaria, kuivaa mineraalisuutta, mausteisuutta ja tummaa suklaata, pihkaa. Vesitilkka nostaa esiin myös hedelmäisyyttä, päärynäkompottia jne.
Maku tulvahtaa vahvana. Kuin tiivistettyä ”viskisyyttä’. Suolaista mausteisuutta, aavistus kitkeryyttä, inkiväärin poltetta, pehmeää turvetta taustalla. Vesitilkka nostaa mausteisuutta entisestään, rosepippuria. Savuisuus vahvistuu selvästi jättäen pitkän jälkimaun, jossa tuntuu hienosti myös tynnyrin puisia vivahteita.
Tämä on likainen, mausteinen ja mukavalla tavalla turpeinenkin yhdistelmä vahvoja tuoksuja ja vahvoja makuja – ja hyvää! Vesitilkka ja kunnolla aikaa lasissa, niin tämä jatkaa kehittymistään ja muuntautumistaan pitkän aikaa.
Hieno viski.
-
Mausteita ja colajuomaa
Tobermory 12 y.o., Signatory Vintage – ”Local Dealer Selection”, dist. 6.7.2006, bott. 8.11.2018, First Fill Sherry Butt, cask no. 900154, 1 of 621 bottles, 65.5%
Tällä kertaa maistelussa Signatory Vintagen Saksaan pullotettua tynnyrivahvaa Tobermorya. Pullosta paljastui melkoinen makujen ja tuoksujen ilotulitus.
Tuoksussa vaaleaa ja tummaa suklaata. Vähän kuin Fazerin yhdistelmäpatukka, jossa on molempia yhdistettynä. Sherryä, tummia hedelmiä, taateleita, makeutta. Neilikoita ja piparkakkumaustetta. Pomeranssinkuorta ja kosteita syksyn lehtiä sekä juuri myllystä jauhettua mustapippuria. Seassa on myös hieman metallinen vivahde – kuin vasta kaiverrettua kuparilevyä. Vesilisä tuo tullessaan pölyiselle polulle osuvat ensimmäiset sadepisarat, mausteisuus voimistuu entisestään ja mukaan tulee myös yrttisyyttä.
Melkoinen makujen ilotulitus! 65,5% vahvuus tuntuu, mutta kantaa myös mukanaan upean määrän makuja. Tummaa hunajaa, espressoa. Huikea mausteisuus – neilikkaa, muskottia, maustepippuria. Hetken päästä myös sherry nousee leikkiin mukaan. Juuri kun maku alkaa vaihtua jälkimakuun mukaan tulee colajuoman vivahteita ikään kuin tiivistettynä – ehkä aavistuksen palaneena sokerina jossa colan mausteisuus on mukana. Vesitilkka nostaa esiin tummaa hedelmäisyyttä ja mentholisen vivahteen.
Huikea maustepommi! Sherryäkin on mukana, mutta ei niinkään puhtaana sherryisyytenä, vaan tummien hedelmien ja ehkä hieman oudon, mutta silti hauskan ”tiivistetyn kokiksen” muodossa. Oikein oivallinen syksyinen viski. Tykkäsin tästä kovasti kaikessa persoonallisuudessaan, mutta tämä ei ole missään nimessä sieltä helpoimmasta päästä viskejä, vaan vaatii oikeasti paljon myös maistajaltaan.
