Maisteltua
-
Tammisia uuniomenoita
Longmorn 16 y.o., 48%, ”Brown and green label”
Longmorn on tislaamona yksi niistä ensimmäisistä ”ihastuksista”. Tähän ehkä suurimpana vaikuttimena oli harrastuksen alkuaikoina ostettu tislaamon 15-vuotias pullote, joka on jo ajat sitten sellaisenaan kadonnut valikoimasta. Huutokaupoista sitä saattaa vielä löytää ihan kohtuuhintaan.
Tuon 15-vuotiaan poistuttua valikoimista joskus 2010-luvun alussa vaihtoi tislaamo peruspullotteensa iän 16-vuotiaaksi ja pakkaus muuttui tähän nyt maistellun malliseen. Senkin jälkeen pullo on vielä kokenut uudistuksen ja nykyisin myynnissä on purppuran värisillä korostuksilla koristeltu pullo.
Samalla kun vanhasta 15-vuotiaasta siirryttiin näihin uudempiin pullotuksiin, tehtiin lukemani mukaan tislaamon omistamalla Chivas Regalilla myös päätös siitä, että tislaamon viskejä myytäisiin jatkossa enemmän luksukstuotteena. Tämä näkyy siinä, että pullon alareunaa kiertää nahkaremmi ja hinta on pompsahtanut melkoisesti – keino kai se on sekin työntää luksusta markkinaan. No, miltä se itse viski sitten maistui:
Tuoksussa omenoita, vaniljaa, aprikoosia, vaaleaa hunajaa, kakkupohjaa, inkivääriä, heinää.
Maku alkaa makeana, mutta kuivuu nopeasti. Uuniomenaa ja ripaus kanelia sekä vaniljaa ja mausteisuutta. Rungoltaan ja tuntumaltaan kultaista keskitietä, mutta maku jaksaa kantaa todella pitkään! Jälkimaku on pitkä ja leikittelee tammen, hedelmäisyyden ja hunajaisen vivahteen kesken.
Hieno ja maistuva viski tämäkin on, vaikka ei olekaan mikään tuhannen maun tisle. Wanha 15-vuotias kiilaa silti omissa makumuistoissani tämän eteen ja myönnettäköön, että uudempia versioita ei ole tullut maistettua.
-
Ratapölkkyjä ja nokea
Lagavulin 8 y.o., 1816-2016, 200th Anniversary, 48%
Lagavulinin 16-vuotias voitaneen laskea aika lailla klassikkoviskiksi. Nyt oli aika ottaa selvää miltä puolet nuorempi versio maistuu. Omaan makuuni nämä nuoremmat Lagavulinit ovat yleensä toimineet.
Tuoksussa on makeaa savuisuutta ja tervaisuutta, jodia, suolaisuutta, antiseptisyyttä, sitruunankuorta, raikkautta, inkivääriä, nokea, moottoriöljyä, kreosoottia. Vähän kuin seisoisi ratapölkkyjen vieressä seisovan vanhan höyryveturin vieressä.
Maku on luonnollisesti savuinen, mutta yllättävän puhdas ja raikas – silti täyteläinen ja makea. Nokea, makeaa melassia ja karbolisuutta.
Tämä nuori Lagavulin on itse asiassa aika mukava viski! Tisle maistuu ja ikää ei ole vielä niin paljon, että särmät olisivat hioutuneet. Tämä vei ajatukset Vilppulan juna-asemalle, jossa tuli lapsena kerran jos toisenkin odoteltua junaa mökkimatkalta kotiin palatessa. Viereisellä raiteella odotti puisilla ratapölkyillä lastattuja junanvaunuja dieselveturin jyristessä asemalle – taas kerran haju/tuoksuyhdistelmä, joka on painunut jonnekin aivojen sopukoihin.
-
Raikasta sherryisyyttä
Speyburn 18 y.o., 46%
Jos en aivan väärin muista, oli aikanaan ensimmäinen Alkosta ostamani mallasviskipullo Speyburn 10 y.o. Aikaa tuosta on vierähtänyt jo 17 vuotta, eikä siitä alkaneelle viskimatkalle ole kovin montaa kyseisen tislaamon tuotetta eksynyt. Tuo kymmenvuotias ei aikanaan ollut mikään huikea kokemus, vaikka toki sekin silloin kokemuksen puutteessa ihan juotavaksi kelpaavalta maistui. Oli siis aika kokeilla miltä tislaamon tuotanto nykyisellään näyttää ja ottaa kokeiluun hieman vanhempi sherrykypsytetty versio.
Tuoksussa tulvii vastaan raikasta sherryä, puolukoita sekä täyteläisyyttä ja mausteisuutta. Eukalyptusta, karamellisuutta, mustaherukkaa.
Maku jatkaa samoilla linjoilla. Alkuvaikutelma oli vähän kuin mustaherukkapastillin olisi heittänyt suuhunsa. Raikkaus taittuu tasapainoiseen sherryisyyteen ja maku kuivuu tammiseen, mausteiseen sekä pähkinäiseen suuntaan.
Todella raikas tuttavuus – ja hyvällä tapaa. Tasapainoinen ja maukas viski ja positiivinen yllätys! Täytynee jatkossa ottaa tämä(kin) tislaamo hieman paremmin kiikareiden alle.
-
Jouluviskiä Glenfarclasilta
Glenfarclas 2009 ”Christmas Edition”, dist. December 2009, bott. August 2019, 46%
Näitä Glenfarcalsin jouluversioita on oman tietoni mukaan pullotettu lähinnä Saksan markkinoille ja sellaisesta on tälläkin kertaa kyse. Ja mikäs siinä – Glenfarclasin makuprofiili sopii hyvin jouluiseen tunnelmaan. Tätä tuli nautittua jo jouluaattoiltana, mutta nyt vasta huomasin että ei tullut silloin sitä tänne ylös kirjattua.
Tuoksultaa tämä viski oli todella maltainen! Kermainen, toffeeta, inkivääriä, pähkinöitä, aavistus sherryä.
Maku jatkaa samoilla linjoilla. Todella pehmeä, pyöreä, kermainen, maltainen, taustalla mausteisuutta – neilikkaa, muskottia, sherry tulee taustalla todella hentona.
Pehmeä ja vaivaton mallas. Olisin olettanut sherryisemmäksi, mutta tämä on hieno esimerkki tasapainoisesta viskistä – jotain minkä Glenfarclas kyllä osaa! ”Jouluviskiksi” olisin ehkä odottanut hieman enemmän mausteisuutta ja sherryä, mutta hyvää tämä on tällaisenaankin!
-
Hedelmiä ja ruislimppua
SMWS 39.200 (Linkwood), Felicitious Combination, dist. 15 January 2007, 13 y.o, ex-bourbon hogshead, finished in 1st fill toasted barrique, 1 of 285 bottles, 59.3%
Linkwoodin tislaamolta ei ns. virallisia versioita juuri markkinoilla näy. Flora&Fauna -sarjan ja vuonna 2016 julkaistun 37-vuotiaan lisäksi on siis tyytyminen yksityisten pullottajien versioihin. Tällä kertaa lasissa on Scotch Malt Whisky Societyn pullottama 13-vuotias versio, joka on viimeistelty uudelleen poltetussa viinitynnyrissä.
Kypsiä hedelmiä, luumua, hunajaa jossa on sitruunankuorta, puolukkahilloa, aavistuksen viinimäinen, kuivaa vaniljaa, maltaista ruislimppua.
Maku on alkuun todella makea ja täyteläinen. Appelsiinimarmeladia. Vesilisä tuo mukanaan inkiväärin ja paletti kääntyy pehmeään, jopa kermaiseen suuntaan. Toffeeta ja ruisviskimäisyyttä.
Onpahan melko monivivahteinen tapaus! Toisaalta kuiva, mutta kuitenkin voimakkaan hedelmäinen. Vesilisä tuo toffeen ja ruisviskin, sekä tanniinisuuden mukaan. Leikkisä viski – erikoinen ja erilainen, mutta hyvällä ja kiinnostusta herättävällä tapaa.
