Maisteltua
-
Raikasta sherryisyyttä
Speyburn 18 y.o., 46%
Jos en aivan väärin muista, oli aikanaan ensimmäinen Alkosta ostamani mallasviskipullo Speyburn 10 y.o. Aikaa tuosta on vierähtänyt jo 17 vuotta, eikä siitä alkaneelle viskimatkalle ole kovin montaa kyseisen tislaamon tuotetta eksynyt. Tuo kymmenvuotias ei aikanaan ollut mikään huikea kokemus, vaikka toki sekin silloin kokemuksen puutteessa ihan juotavaksi kelpaavalta maistui. Oli siis aika kokeilla miltä tislaamon tuotanto nykyisellään näyttää ja ottaa kokeiluun hieman vanhempi sherrykypsytetty versio.
Tuoksussa tulvii vastaan raikasta sherryä, puolukoita sekä täyteläisyyttä ja mausteisuutta. Eukalyptusta, karamellisuutta, mustaherukkaa.
Maku jatkaa samoilla linjoilla. Alkuvaikutelma oli vähän kuin mustaherukkapastillin olisi heittänyt suuhunsa. Raikkaus taittuu tasapainoiseen sherryisyyteen ja maku kuivuu tammiseen, mausteiseen sekä pähkinäiseen suuntaan.
Todella raikas tuttavuus – ja hyvällä tapaa. Tasapainoinen ja maukas viski ja positiivinen yllätys! Täytynee jatkossa ottaa tämä(kin) tislaamo hieman paremmin kiikareiden alle.
-
Jouluviskiä Glenfarclasilta
Glenfarclas 2009 ”Christmas Edition”, dist. December 2009, bott. August 2019, 46%
Näitä Glenfarcalsin jouluversioita on oman tietoni mukaan pullotettu lähinnä Saksan markkinoille ja sellaisesta on tälläkin kertaa kyse. Ja mikäs siinä – Glenfarclasin makuprofiili sopii hyvin jouluiseen tunnelmaan. Tätä tuli nautittua jo jouluaattoiltana, mutta nyt vasta huomasin että ei tullut silloin sitä tänne ylös kirjattua.
Tuoksultaa tämä viski oli todella maltainen! Kermainen, toffeeta, inkivääriä, pähkinöitä, aavistus sherryä.
Maku jatkaa samoilla linjoilla. Todella pehmeä, pyöreä, kermainen, maltainen, taustalla mausteisuutta – neilikkaa, muskottia, sherry tulee taustalla todella hentona.
Pehmeä ja vaivaton mallas. Olisin olettanut sherryisemmäksi, mutta tämä on hieno esimerkki tasapainoisesta viskistä – jotain minkä Glenfarclas kyllä osaa! ”Jouluviskiksi” olisin ehkä odottanut hieman enemmän mausteisuutta ja sherryä, mutta hyvää tämä on tällaisenaankin!
-
Hedelmiä ja ruislimppua
SMWS 39.200 (Linkwood), Felicitious Combination, dist. 15 January 2007, 13 y.o, ex-bourbon hogshead, finished in 1st fill toasted barrique, 1 of 285 bottles, 59.3%
Linkwoodin tislaamolta ei ns. virallisia versioita juuri markkinoilla näy. Flora&Fauna -sarjan ja vuonna 2016 julkaistun 37-vuotiaan lisäksi on siis tyytyminen yksityisten pullottajien versioihin. Tällä kertaa lasissa on Scotch Malt Whisky Societyn pullottama 13-vuotias versio, joka on viimeistelty uudelleen poltetussa viinitynnyrissä.
Kypsiä hedelmiä, luumua, hunajaa jossa on sitruunankuorta, puolukkahilloa, aavistuksen viinimäinen, kuivaa vaniljaa, maltaista ruislimppua.
Maku on alkuun todella makea ja täyteläinen. Appelsiinimarmeladia. Vesilisä tuo mukanaan inkiväärin ja paletti kääntyy pehmeään, jopa kermaiseen suuntaan. Toffeeta ja ruisviskimäisyyttä.
Onpahan melko monivivahteinen tapaus! Toisaalta kuiva, mutta kuitenkin voimakkaan hedelmäinen. Vesilisä tuo toffeen ja ruisviskin, sekä tanniinisuuden mukaan. Leikkisä viski – erikoinen ja erilainen, mutta hyvällä ja kiinnostusta herättävällä tapaa.
-
Campbeltownin öljylamppu
Hazelburn 10 y.o., 46%
Campbeltownissa sijaitseva Springbankin tislaamo tislaa kolme erilaista viskiä. Springbankiä, joka on tislaamon perustuote, Longrowta, joka on savuinen tisle ja nyt maisteltavaa Hazelburnia, joka on poikkeuksellisesti kolmeen kertaan tislattua ja siten Springbankin ”kevyin” viski – ainakin mitä valmistusmenetelmään periaatteessa tulee. Kyseessä ei silti ole mikään viskimaailman keijukainen, vaan oikeasti taidolla ja perinteitä kunnioittaen tehty viski.
Tuoksussa on hunajaa, kuivaa maltaisuutta, kynttilävahaa ja sammutetun kynttilän savua. Makeaa hedelmäisyyttä, banaaninkuoria. Kevyt, mutta silti todella aromaattinen tuoksu.
Maku on alkuun makea ja hunajainen, kääntyen kuitenkin kuivempaan suuntaan. Mausteinen: neilikkaa, maustepippuria, inkivääriä. Myös hedelmäisyyttä löytyy ennen kuin se kuivuu tammisuuteen ja hyvällä tapaa aavistuksen kitkerään suuntaan.
Omalla tavallaan herkkä viski. Kevyt, mutta silti täynnä makuja. Erityisesti kevyt savuisuus, joka ei oikeastaan ole savua, vaan enemmänkin hieman liian suurella liekillä palavan öljylampun tuoksua, tuo mieleen lapsuuden sateiset illat isäni vanhempien mökin pirtissä. Upeasti tehty ja laadukas viski!
-
Tynnyrivahva klassikko
Glenfarclas 105, 60%
Glenfarclas 105:ttä voidaan pitää eräänlaisena klassikkoviskinä. Se oli ensimmäinen viski jota myytiin laajalti tynnyrivahvuisena. Tarinan mukaan se sai alkunsa vuonna 1968, kun Glenfarclasin tislaamon George S. Grant päätti pullottaa jouluksi viskiä silloisessa 105° ”British proof” vahvuudessa. Tuote on pitänyt pintansa vuosia ja on edelleen laadukas ja maittava tuote:
Tuoksussa makeaa mallasta, toffeeta, sherryä, maitosuklaata, hedelmäisyyttä.
Maussa prosentit tuntuvat ilman vesitilkkaa, mutta kaikki on tasapainossa. Sherryä, jota taspainottaa tammen vaniljaisuus. Kaakaojauhetta ja lopussa aivan pieni savun häivähdys.
Mauiltaan hyvin selkeä ja tasapainoinen viski, joka on syystäkin ansainnut asemansa. Tämän pitäisi kuulua jokaisen viskikaapin perusvalikoimaan!
Kaverina kuvassa Robin Laingin vuonna 2007 julkaistu ”The Whisky River”. Oivallinen kirja Speysiden viskeistä.
