Maisteltua
-
Texasin ruusu
Balcones Texas Single Malt Whisky ”1”, batch: SM21-1, date: 8.10.21, 53%
Yhdysvaltojen Texas ei tule heti ensimmäisen mieleen, kun aletaan puhua mallasviskistä, mutta niinpä vaan sielläkin Balcones-niminen tislaamo mallasviskiä tuottaa! Ei sillä, kyseisen tislaamon omistaa nykyisin kukas muu kuin Diageo – kaikessa hyvässä ja pahassa. Tislaamo on melko nuori. Se on perustettu vasta vuonna 2008, mutta on jo ehtinyt niittää mainetta omintakeisilla tuotteillaan, jotka eroavat huomattavasti siitä, mitä uudelta mantereelta on totutusti tullut. Kuumassa ilmanalassa viski kypsyy huomattavan nopeasti ja nytkään maistetulla viskillä tuskin kovin montaa vuotta ikää on. Menoa se silti tunnu haittaavan. Sen verran maukkaasta tapauksesta oli kyse!
Nokka on alkuun hieman vaimea. Makeita luumuja, tummaa sokerisuutta. 53% ei todellakaan tunnu. Alkaa avautumaan ajan kanssa. Mausteisuutta ja tumman rommin fiiliksiä. Paahteisuutta. Jotain, joka muistuttaa minua puiselle leikkuulaudalle levitetystä valikoimasta laadukkaita leikkeleitä. Lihaisa, mutta aavistuksen makea tuoksu, jonka ainakin itse saan oikein hyvästä prosciuttosta.
Maku on prosentit huomioon ottaen todella pehmeä. Jo ensimaistamisella tapahtuu noin miljoona asiaa ja kaikki niistä on pelkkää hyvää!
Kaakaota, tummaa suklaata, paahteista tammisuutta, tummia hedelmiä. Makeaa kypsää luumuisuutta ja kirsikkaisuutta, johon sekoittuu neilikkaa, kanelia ja muskottia. Kuivuu, mutta silti taustalla häilyy täyteläisen tumma, hedelmäisen mausteinen makeus.
Kielelle jää pyörimään paahdettu pähkinäisyys ja tupakanlehtiä. Seassa jotain viinikumiin vivahtavaa. Viikunahilloa. Jälkimaku kestää iäisyyden ja pieni tilkkanen tätä nektaria kielen päällä jaksaa kantaa makua upean pitkään!
Olen vaikuttunut. Tämä on todella hyvää! Välittömästi palkintosijoille tämän vuoden parhaiden maistettujen joukossa. Iski omaan makuhermoon kuin metrinen halko päähän!
-
Campbeltownin savua
Longrow NAS (03.02.20, 20/14) 46%
Springbank -tuo klassikkotislaamo. Välillä tuntuu, että kaikki mihin tislaamo koskee muuttuu kullaksi. Viime aikoina tämä tuntuu olevan jokseenkin totta, ainakin mitä tulee Springbankin nimellä kulkeviin pullotteisiin. Vika ei tosin ole niinkään tislaamon, vaan märkäpäisten kuluttajien ja liikkeiden, jotka flippaavat pulloja jatkomyyntiin rahankiilto silmissään. Löytyypä myynnistä onneksi edelleen kohtuuhintaisia pullotteita – yhtenä esimerkkinä nyt maisteltu tislaamon savuista tislettä edustava ikämerkitsemätön Longrow.
Ensinuuhkaisulla savuista mallasta. Nuotiossa pyöriteltyjä, hieman kärähtäneitä kokonaisia sitruunoita. Rasvaista grillatun entrecoten käryä, johon sekoittuu ripaus suolaa ja sitruunamehua. Makeaa turpeisuutta kermaisen karamellisuuden kera.
Maku alkaa makean savuisen sitruksisena. Mukavan tuhti maltaisuus. Kermainen suutuntuma – öljyinen jopa. Vähän kuin astuisi petroolikaminalla lämmitettyyn huoneeseen. Vanilja ja turve leikittelevät. Maku jatkaa kaartaan ja kestää todella pitkään. Vesitilkka pehmentää, mutta ei vie pois mitään.
Klassikko ja syystä. Nuorehkoa – kyllä, mutta tämän tasapainoisuus ja maun määrä ottaa sellaisen niska-perseotteen suurimmasta osasta monen muun tislaamon NAS-pullotteita, että niiden ei kannata vähään aikaan yrittää samaan baariin astua sisään.
-
Raikasta tasapainoa
Glendullan, 12 y.o., Signatory Vintage ”The Un-Chillifitered Collection”, Vintage 2009, dist. 14.10.2009, bott. 2.5.2022, Hogsheads, Casks no. 313232+313252, Bottle no. 261, 46%
Glendullan kuuluu joku aika sitten maistetun Glen Speyn kanssa tislaamoihin, jotka eivät itsestään juuri meteliä pidä. Näitä löytyy toki Diageon Flora & Fauna -sarjasta ja viskiä on pullotettu myös Singleton of Glendullan -nimen alla, mutta muuten sen tuotanto valuu lähinnä blendien täytteeksi. Ohessa kuitenkin Signatoryn näkemys siitä, mitä Glendullan voisi olla – eikä ollenkaan huono sellainen.
Tuoksu alkaa raikkaan ja vaalean hedelmäisenä. Tölkkipäärynöitä ja -persikoita, karambolaa. Pirskahdus sitruunankuoren öljyjä. Häivähdys toffeeta ja kuorittuja manteleita. Puhdas maltaisuus nousee mukaan leikkiin. Kauniin tasapainoinen tuoksu, jossa mikään yksittäinen komponentti ei hyökkää esiin.
Maku alkaa saman hedelmäisyyden saattelemana, mutta kääntyy nopeasti aavistuksen kuivahkon tammen tasapainottamana maltaiseen ja vaniljaiseen suuntaan. Kermainen. Sitruunatäytteisiä Marie-keksejä. Hienosti integroitunut maku. Balanssissa, kuten tuoksukin.
Ei vau-efektejä sinällään, mutta kaiken kaikkiaan hyvin tehty, erittäin tasapainoinen ja nautittava bourbon-kypsytetty mallas. Helppoa juoda, helppoa nauttia. Puhdas, raikas, hedelmäinen ja mukavan positiivinen yllätys!
-
Myöhäinen pääsiäinen
Valamo 8 y.o., Unpeated – Oloroso Sherry Cask Matured, Batch #1, 50.2%
Pääsiäisestä on tätä kirjoittaessa jo pari viikkoa, mutta pääsiäisaikahan kestää ortodoksikirkossa 40 päivää! Oli siis hyvä syy siis maistaa ajatuksen kanssa pieni tilkka Valamolaista!
Ikänsä puolesta tämä alkaa olla jo ihan oikean viskin iässä. Pullotusajankohdasta ja iästä päätellen, kyseessä on kuitenkin tislaamon ns. alkuaikojen tislettä. Mitä olen hieman nuorempia ja myöhemmin tislattuja Valamon viskejä ja raakatisleitä päässyt maistamaan, niin kehitys on ollut positiivinen. Muutenkin Valamon viskin tuntuvat selvästi vaativan aikaa kypsyäkseen – toisin kuin ehkä jotkut muut suomalaisten tislaamoiden tuotteet – ja myös skotlantilaisten. Eroja kun on niin tislaustavassa kuin osin myös valmistusmenetelmissä yleisesti.
Tuoksussa raikasta mallasta, jonka päällä leijuu kevyttä sherryisyyttä ja valkoista suklaata. Tarvitsee aikaa lasissa avautuakseen. Kiillotettua nahkaa. Toffeeta ja kermaisuutta. Kuusenkerkkää ja pihkaisuutta.
Maku alkaa makean toffeisena. Toffo-toffeeta banaaniversiona (kalkkikset muistaa). Tasapainoista mallasta. Sherry majailee taustalla ja nousee satunnaisesti esiin.
Valamon tisle on omintakeinen. Kaikki ei tykkää. Tislausprosessi on omanlaisensa, mäskiastia on vähän hassu ja vaatii paljon manuaalista työtä. Päivittäinen tuotanto pyörii pitkälti yhden asialleen omistautuneen henkilön voimin.
Kaiken tämän huomioon ottaen tämä on hyvä viski. Se ei ole skottiviski. Se on persoonallinen ja erilainen. Se on ortodoksiluostarissa tislattu suomalainen viski – ja se on maailman mittapuullakin jotain täysin ainutlaatuista.
-
Ruista, irlantilaista, vai sittenkin mallasta?
Glen Spey, 11 y.o., Signatory Vintage ”The Un-Chillifitered Collection”, Vintage 2011, dist. 01.06.2011, bott. 16.6.2022, 1st use Hogsheads, Cask no. 802464+802467+802469, Bottle no. 347, 46%
Glen Speyn tislaamo ei kuulu oikein millään mittapuulla Skotlannin tunnetuimpien viskitislaamoiden joukkoon. Tämä Diageon talliin kuuluva tislaamo on tuotannoltaan pieni saman firman jättiläisten joukossa. Se on kuitenkin porskuttanut menemään jo vuodesta 1878 – joskin vaihtelevalla menestyksellä. Viimeiset muutamat vuodet sen kohtalona on ollut tislata viskin sijasta giniä.
En käynyt koko viskihistoriaani täikammalla läpi, mutta epäilen, että tämä on joko ensimmäinen tai korkeintaan toinen koskaan maistamani Glen Spey.
Tuoksu alkaa yllättävän ”irlantilaisena. Roppakaupalla makeaa mallasta. Kandisokeria, raikasta yrttisyyttä. Tuhdin täyteläinen nokka – lupaavaa! Homma jatkuu vaniljalla, tammella ja vahvalla ex-bourbon viitteellä.
Yht’äkkiä hommaan pomppaa mukaan myös ruisviskin vivahteita! Taustalla lymyilee kypsiä hedelmiä. Vähän kuin sitruunankuoria, jotka olisivat jo vähän lähempänä parasta ennen -päiväystään. Viinassa lionneita kirsikoita.
Maku alkaa hyvin raikkaana, mutta mukana on todella paljon ruisviskimäisiä elementtejä. Maakellarimaisuutta, kuivaa kanelista mausteisuutta, mentholia. Aavistus ruohoa.
Kuivuu nopeasti. Märkää mustaa multaisuutta. Kuiva tanniinisuus nousee jälkimaussa enemmän esiin.
Sokkotastingissä olisin joutunut miettimään todella pitkään mitä tämä on ja mistä tämä on! Ruisviskiä Irlannista? Tai ihan vaan ruisviskiä, tai sittenkin irkkua. Tai sittenkin omalaatuisen hauska ja erilainen mallasviski – jollainen se oikeasti sitten loppuviimeksi kuitenkin on!
