Maisteltua
-
Suolaista hiekkaa
Glen Scotia, Campbeltown Harbour, (L2.179.23), 40%
Kokeilussa Glen Scotian peruspullote ilman ikämerkintää. Kuulento jää toiveeksi, mutta ihan kelpo viski hinnan huomioon ottaen,
Mukavan hedelmäinen tuoksu. Punaisia omenoita, joiden päälle on ripoteltu kanelia. Kevyttä vaniljaista savuisuutta. Suolaisuutta ja mineraalisuutta. Kuin olisi kaapannut meren rannalta kasan hiekkaa kouraansa ja antanut sen kuivahtaa vähän aikaa. Tammi on myös kivasti läsnä.
Pehmeä maku. Toki matalat prosentit vähän vaikuttavat, eikä lisäprosenteista olisi haittaa.
Makeita hedelmiä, jotka kevyt savuhuntu saapuu peittämään. Kermaista vaniljaa ja kivasti puhdasta maltaisuutta. Kuivuu tammisempaan suuntaan makean toffeen tasapainottaessa.
Hinta ja prosentit huomioon ottaen oikein kelpo NAS-viski. Ikääkin on selvästi kertynyt jonkin verran, sillä ainakaan itselleni tästä ei välittynyt ollenkaan montaa ikämerkitsemätöntä viskiä vaivaava nuoruus.
Ei tämä missään nimessä Glen Scotian parhaimmistoa ole, mutta ei se yritäkään olla.
-
Viskipäivää Valamolta
Valamo 8 y.o., Single Cask #303, Unpeated 1st fill Bourbon Barrel, bottled for SVP24, 50%
Suomalaisen Viskin Päivää on juhlistettu vuodesta 2014 asti toukokuun 23. päivä. Tätä kirjoittaessa vuonna 2024 juhlittiin siis jo kymmenettä vuotta sitä, että täällä meillä Suomessa osataan tehdä upean vivahteikkaita ja laadukkaita viskejä! Perinteisesti suomalaiset tislaamot juhlistavat päivää julkaisemalla sen lähitienoilla tätä päivää varten pullotettuja erikoispullotteita. Tänäkin vuonna niin Teerenpeli, Kyrö, Helsinki Distilling Company kuin Valamo julkaisivat omat juhlapullotteensa myyntiin Alkoon.
Nyt maisteluun pääsi kuitenkin näistä omaa sydäntä lähimpänä olevan Valamon tislaamon kahdeksanvuotias bourbon-tynnyrissä kypsynyt versio.
Makeus valtaa alkuun nokan. Raparperipiirakkaa vaniljakastikkeella. Selvääkin selvempi bourbonin vaikutus tuoreesta tynnyristä. Vihreitä männynkäpyjä tai pihkaisuutta – itselleni tuttu nuotti aiemmista valamolaisista. Aavistus maustepippuria ja muita kuivattuja mausteita. Toffeeta
Maku alkaa vaniljaisella purskahduksella. Mukava öljyinen suutuntuma. Kivan aktiivinen tynnyri osunut kohdalle. Taasen toffeeta johon sekoittuu jotain kuusenkerkkämäistä. Carmolis-munkkitippojen raikkautta. Mikä sen sopivampaa luostariviskille!
Tämä vahvistaa edelleen sitä kokemusta ja tuntemusta, että Valamon tisle tarvitsee ikää tasoittuakseen enemmän kuin ehkä moni muu suomiviski. Nuoretkin versiot ovat ilmeikkäitä ja persoonallisia. Nämä vanhemmat versiot säilyttävät sitä samaa pahimpien särmien hioutuessa pois.
Kaiken kaikkiaan todella upea viski Valamolta!
Ps. Oma tämä yksilö pullosta vielä kiinni. Samplekeijuna toimi tällä kertaa (taas) Viskisieppo. Kiitos!
-
Texasin ruusu
Balcones Texas Single Malt Whisky ”1”, batch: SM21-1, date: 8.10.21, 53%
Yhdysvaltojen Texas ei tule heti ensimmäisen mieleen, kun aletaan puhua mallasviskistä, mutta niinpä vaan sielläkin Balcones-niminen tislaamo mallasviskiä tuottaa! Ei sillä, kyseisen tislaamon omistaa nykyisin kukas muu kuin Diageo – kaikessa hyvässä ja pahassa. Tislaamo on melko nuori. Se on perustettu vasta vuonna 2008, mutta on jo ehtinyt niittää mainetta omintakeisilla tuotteillaan, jotka eroavat huomattavasti siitä, mitä uudelta mantereelta on totutusti tullut. Kuumassa ilmanalassa viski kypsyy huomattavan nopeasti ja nytkään maistetulla viskillä tuskin kovin montaa vuotta ikää on. Menoa se silti tunnu haittaavan. Sen verran maukkaasta tapauksesta oli kyse!
Nokka on alkuun hieman vaimea. Makeita luumuja, tummaa sokerisuutta. 53% ei todellakaan tunnu. Alkaa avautumaan ajan kanssa. Mausteisuutta ja tumman rommin fiiliksiä. Paahteisuutta. Jotain, joka muistuttaa minua puiselle leikkuulaudalle levitetystä valikoimasta laadukkaita leikkeleitä. Lihaisa, mutta aavistuksen makea tuoksu, jonka ainakin itse saan oikein hyvästä prosciuttosta.
Maku on prosentit huomioon ottaen todella pehmeä. Jo ensimaistamisella tapahtuu noin miljoona asiaa ja kaikki niistä on pelkkää hyvää!
Kaakaota, tummaa suklaata, paahteista tammisuutta, tummia hedelmiä. Makeaa kypsää luumuisuutta ja kirsikkaisuutta, johon sekoittuu neilikkaa, kanelia ja muskottia. Kuivuu, mutta silti taustalla häilyy täyteläisen tumma, hedelmäisen mausteinen makeus.
Kielelle jää pyörimään paahdettu pähkinäisyys ja tupakanlehtiä. Seassa jotain viinikumiin vivahtavaa. Viikunahilloa. Jälkimaku kestää iäisyyden ja pieni tilkkanen tätä nektaria kielen päällä jaksaa kantaa makua upean pitkään!
Olen vaikuttunut. Tämä on todella hyvää! Välittömästi palkintosijoille tämän vuoden parhaiden maistettujen joukossa. Iski omaan makuhermoon kuin metrinen halko päähän!
-
Campbeltownin savua
Longrow NAS (03.02.20, 20/14) 46%
Springbank -tuo klassikkotislaamo. Välillä tuntuu, että kaikki mihin tislaamo koskee muuttuu kullaksi. Viime aikoina tämä tuntuu olevan jokseenkin totta, ainakin mitä tulee Springbankin nimellä kulkeviin pullotteisiin. Vika ei tosin ole niinkään tislaamon, vaan märkäpäisten kuluttajien ja liikkeiden, jotka flippaavat pulloja jatkomyyntiin rahankiilto silmissään. Löytyypä myynnistä onneksi edelleen kohtuuhintaisia pullotteita – yhtenä esimerkkinä nyt maisteltu tislaamon savuista tislettä edustava ikämerkitsemätön Longrow.
Ensinuuhkaisulla savuista mallasta. Nuotiossa pyöriteltyjä, hieman kärähtäneitä kokonaisia sitruunoita. Rasvaista grillatun entrecoten käryä, johon sekoittuu ripaus suolaa ja sitruunamehua. Makeaa turpeisuutta kermaisen karamellisuuden kera.
Maku alkaa makean savuisen sitruksisena. Mukavan tuhti maltaisuus. Kermainen suutuntuma – öljyinen jopa. Vähän kuin astuisi petroolikaminalla lämmitettyyn huoneeseen. Vanilja ja turve leikittelevät. Maku jatkaa kaartaan ja kestää todella pitkään. Vesitilkka pehmentää, mutta ei vie pois mitään.
Klassikko ja syystä. Nuorehkoa – kyllä, mutta tämän tasapainoisuus ja maun määrä ottaa sellaisen niska-perseotteen suurimmasta osasta monen muun tislaamon NAS-pullotteita, että niiden ei kannata vähään aikaan yrittää samaan baariin astua sisään.
-
Raikasta tasapainoa
Glendullan, 12 y.o., Signatory Vintage ”The Un-Chillifitered Collection”, Vintage 2009, dist. 14.10.2009, bott. 2.5.2022, Hogsheads, Casks no. 313232+313252, Bottle no. 261, 46%
Glendullan kuuluu joku aika sitten maistetun Glen Speyn kanssa tislaamoihin, jotka eivät itsestään juuri meteliä pidä. Näitä löytyy toki Diageon Flora & Fauna -sarjasta ja viskiä on pullotettu myös Singleton of Glendullan -nimen alla, mutta muuten sen tuotanto valuu lähinnä blendien täytteeksi. Ohessa kuitenkin Signatoryn näkemys siitä, mitä Glendullan voisi olla – eikä ollenkaan huono sellainen.
Tuoksu alkaa raikkaan ja vaalean hedelmäisenä. Tölkkipäärynöitä ja -persikoita, karambolaa. Pirskahdus sitruunankuoren öljyjä. Häivähdys toffeeta ja kuorittuja manteleita. Puhdas maltaisuus nousee mukaan leikkiin. Kauniin tasapainoinen tuoksu, jossa mikään yksittäinen komponentti ei hyökkää esiin.
Maku alkaa saman hedelmäisyyden saattelemana, mutta kääntyy nopeasti aavistuksen kuivahkon tammen tasapainottamana maltaiseen ja vaniljaiseen suuntaan. Kermainen. Sitruunatäytteisiä Marie-keksejä. Hienosti integroitunut maku. Balanssissa, kuten tuoksukin.
Ei vau-efektejä sinällään, mutta kaiken kaikkiaan hyvin tehty, erittäin tasapainoinen ja nautittava bourbon-kypsytetty mallas. Helppoa juoda, helppoa nauttia. Puhdas, raikas, hedelmäinen ja mukavan positiivinen yllätys!
