Maisteltua
-
Viskisinfonia
Longmorn 15 y.o., 45%
Syyskuun puolivälissä tuli avattua pitkään kaapissa suljettuna ollut viski. Longmornin jo edesmennyt 15-vuotias oli yksi harrastukseni alkuaikojen ihastuksia ja ensimmäinen ostettu pullo katosi kaapista nopeasti parempiin suihin. Ostin aikoinaan varapullon, mutta se jäi kaikeksi onneksi silloin aikanaan avaamatta. Pullon ostohetkestä on tätä kirjoittaessa kohta varmaan 20 vuotta, joten korkin narauttaminen vaati pientä rohkeutta. Vaan pidettäköön tätä vaikka syntymäpäivälahjana itselleni.
Tämä on aivan järkyttävän hieno viski! Tuoksussa upeaa täyteläistä hedelmäisyyttä, jota makea maltaisuus tasapainottaa. Hunajaista pähkinää, omenoita, vastaleikattua ruohoa. Grahampaahtoleipää. Sokeroituja appelsiininkuoria. Ja kaikki tämä upeassa tasapainossa kera oliiviöljymäisen pehmeän koostumuksen. Upea!
Maussa mikään ei hyökkää. Makea, lempeä, öljyinen – todella öljyinen. Maku on alkuun vaimea, mutta kasvaa kuin sinfoniaorkesterin konsertti. Ensin hiljainen mallaselementti soittaa viuluaan, mutta pian siihen yhtyvät sellot, muut jousisoittimet, puhaltimet, ja pian jo paukutetaan patarumpuja kuin Edvard Griegin vuorenpeikkojen salissa!
Tämän viskin tähtenä loistaa mallas. Tavalla jota en muista maistaneeni sitten edellisen kerran kuin viimeksi tätä maistoin! Kaiken sen päälle asettuu hedelmäisyys ja upean vahainen ja aavistuksen savuinen suutuntuma, joka muistuttaa juuri sammutetuista mehiläisvahakynttilöistä.
Tarinaa tästä viskistä riittäisi. En silti jatka pidempään, vaan nautin. Tämä on upea, upea viski!
-
Savuisia pahnoja
Kilchoman, Finland Small Batch Release No. 2, 70% Bourbon / 5% Sherry / 25% Port, 600 bottles, 49.4%
Kilchomanin tislaamo tuuppasi 2020-luvun alussa Suomen markkinoille useammankin Single Batch -pullotteen. Maistelussa vihdoin ja viimein kaapissa useamman vuoden avaamattomana majaillut ”koronavuoden” 2020 pullote.
Savuinen turve työntyy heti alkuun nenään vahvana. Sitä seuraa valkoherukan ja vaalean karviaismarjasoseen marjaisuus. Kermaista fudgea / toffeeta. Maltaisuus on myös läsnä, mutta maatalon pihaton sävyttämänä – sellainen vähän likaisten pahnojen aromi. Vihreää viljaisuutta. Ajan kanssa marjaisuus nousee enemmän esiin ja savu ja turve kaikkoaa vaimeammaksi.
Yllättävän täyteläinen suutuntuma! Tuhkaista ja mineraalista savua makean vaniljan täydentämänä. Kiva pieni marjaisa happamuus. Oikein tumman kahvin tai suklaan tanniineja ja taustalla häivähdys myös hedelmiä sherrystä ja portista.
Vesilisän kanssa kannattaa olla varovainen. Suuntuntuma lässähtää aika nopeasti pienelläkin vesitilkalla.
Ei mikään maailman monivivahteisin mallas, mutta hyvällä tavalla yksioikoinen ja tasapainossa. Ei montaa makua ja nyanssia, mutta ne maut mitkä nenään ja kielelle tupataan, tupataan sitten kunnolla ja kiemurtelematta!
-
Hedelmäistä graniittia
Talisker 18 y.o., (L2 19 1CM025), 45.8%
Talisker on tislaamona ollut yksi niistä, joiden tisleet ovat olleet oman kaappini vakiotavaraa ns. alusta asti. Ensimmäinen kymppivuotias pullo löysi tiensä kaappiin aivan harrastuksen alkuaikoina. Sittemmin kaapissa on käynyt niin useampi peruskymppi, Distillers Edition kuin ainakin yksi nyt maistetun 18-vuotiaan vanhemmista versioista. Hienoja viskejä, mutta viime aikoina Taliskerin hinnat ovat olleet melkoisen myllerryksen kohteena ja alkavat muiden, kuin melkoisen laadullisen romahduksen kokeneen kymppivuotiaan osalta karkaamaan tavallisen harrastajan ulottumattomiin.
Nautitaan siis niin kauan kuin siihen mahdollisuus vielä vanhasta varastosta on:
Todella yllättävän hedelmäinen tuoksu, jota seuraa aavistuksen suolainen merellinen savuisuus. Nahkaa, jonka pintaa on juuri karhennettu. Painin aika pitkään onko tässä turvetta vai savua, mutta käännyin savun puolelle – makean sellaisen. Lihaisuutta. Kuin istuisi hunajaglaseerattuja ribsejä täynnä olevan kunnon BBQ-savustimen vieressä.
Yllättävän makea tuoksu, mutta mukana on myös jotain maatuviin lehtiin viittaavaa. Kuin tupakan- tai kessunlehtiä, jotka eivät ole vielä aivan kuivia.
Maku on alkuun täyteläisen kermainen. Kypsää hedelmäisyyttä. Appelsiininkuoria. Hetken kuluttua mineraalisuus nousee. Kuin olisi nuolaissut märkää harmaata graniittia. Vivahdus suolaa. Tosin enemmänkin sitä makua, joka tulee puhdistamattomasta suolasta sen itse suolaisuuden perään – niitä mineraaleja kai siis?
Heti perään makeaa savuisuutta mustapippurin vivahteella. Ja sen jälkeen – turvetta! Loputonta turvetta, joka jatkuu ja jatkuu…
Tämä on hyvää.
Mutta tämä on luultavasti myös viimeinen pullo Taliskerin 18-vuotiasta kaapissani. Tallink-Siljalta koppasin mukaani aikanaan 99 € hintaan, kun tämä maksoi jo maailmalla sen 150 €.
Nykyhintaan en ainakaan maailmalta ehkä ostaisi – vaikka hyvää onkin. Tuohon hintaan kun saa paljon muutakin kivaa – ainakin toistaiseksi.
-
Wanhaa koulukuntaa
Glenturret 12 y.o., 2021 (L21), bott. 16.07.21, 46%
Glenturretin tislaamo on kokenut vuosien saatossa melkoisia ylä- ja alamäkiä. Sitä pidetään yhtenä Skotlannin vanhimmista laillistetuista tislaamoista, ellei vanhimpana. Tislaamo on hyppinyt historiansa saatossa omistuksesta toiseen. Vuodesta 1999 aina vuoteen se näytteli suurta osaa Edrington Groupissa, kun sen yhteydessä toimi Famous Grouse Experience -niminen ”elämyskeskus”, joka sai osakseen kovin ristiriitaisen vastaanoton. Vuodesta 2018 sen on omistanut ranskalainen lasitaiteestaaan paremmin tunnettu Lalique, joka viskiharrastajien onneksi on hengittänyt tislaamoon taas uutta henkeä, jota tämäkin uuden aikakauden pullote hyvällä perinteisellä tavalla edustaa.
Ensinuuhkaisulla sherryä – joka ei sinällään ole yllätys. Kypsiä appelsiineja – ehkä jo hieman siellä ylikypsän puolella. Kanelia. Inkivääriä kuivattuna ja sokeroituna ja pienellä suklaapäällysteellä. Pohjanuottina on joku määrittelemätön ”likaisuus”, mutta hyvällä tavalla. Toffeeta hetken odottelulla. Esiin nousee myös eukalyptusmaista raikkautta. Taas kerran – vaatii aikaa lasissa!
Maku alkaa yllättävän kuivana ja tammisena, kunnes nahkainen sherryisyys nousee esiin. Tummaa suklaata ja pieni pippurinen puraisu. Yllättävän raikas. Mynthonilla hierottua tammea. Hetken päästä määrittelemättömiä viinikumimaisia nuotteja. Tämä on jotenkin mauiltaan ”hijlaisempi” kuin odotin. Makeus loistaa poissaolollaan ja tässä on kyse enemmänkin kivasta kuivan sherryisyyden ja puisen mausteisuuden leikistä.
Ensimaistamalla ei nyt ihan saanut kaikkia aisteja pomppimaan innosta. Herätti silti kovasti mielenkiintoa maistaa hetken pulloilmauksen jälkeen uusiksi. Tässä on kivaa vanhan koulukunnan kuivempaa sherryfiilistelyä siinä, missä moni ns. modernimman koulukunnan sherrytelty viski tuntuu olevan selvästi kallellaan makeampaan suuntaan.
-
Bimbeeeer!
Bimber, Batch No. 4, Ex-Bourbon Oak Casks, Batch No. 04/2023, Bott. March 2023, 51.2%
Eli vähän kuin Timbeeeer! – No se oli sellainen tyhmä sanaleikki tähän alkuun. Ihan vaan siksi, koska tämä oli ensimmäinen Lontoolaisen Bimberin tislaamon viski, jonka ikinä olen maistanut. Kehuja kyseisen tislaamon tuotteista on tullut useammasta suunnasta, mutta Viskipullopostin Laura on ollut varmastikin tämän tislaamon vahvimpia puolestapuhujia.
Koska nykyään on helppoa olla altis vaikutteille, niin tilailin maailman kaupoista ”näytteen” myös omaan kaappiin. Moni muukin on Bimberin tuotteita kehunut ja hyväksi todennut. Jos joskus Lontoon lomalle eksyy, niin tällä tislaamolla on myös kohtalaisen helppoa käydä verrattuna siihen, että yrittäisi yhdistää samaan syssyyn jonkun muun tislaamovierailun vaikkapa Skotlannissa.
No mitenkäs se itse viski sitten? Oli hyvää, oli ehkä vähän pahaa. Vaikea kaiken kaikkiaan. Hankalin viski pitkästä aikaa.
Jos jonkinlaiset vaaleat hedelmät avaavat tuoksun. Jotain, joka muistuttaa ystäväni aikanaan tuomaa kroatialaista Slivovitzaa – pullo tosin palautui myöhemmin kaverille, kun sitä ei hänen omasta kaapistaan löytynyt ja tupareissa piti sitä saada ehdottomasti tarjolle. Ja jos nyt rehellisiä ollaan, niin ei se kauhean hyvää ollut. Luumuviinaa siis.
Keltaisia luumuja – varmaan juuri noita ”Slivon” peruja. Vaniljassa pyöriteltyä sitruunan hedelmälihaa. Vihreää maltaisuutta. Juuri puristettua pippurista ja vihreältä tuoksuvaa oliiviöljyä.
Maku iskee heti lasiin kaadettua aika kovaa. Vaatii aikaa lasissa avautuakseen. Reilusti aikaa, mutta sen jälkeen alkaa tapahtua.
Puista vaniljaa. Pippurinen. Tietty happamuuden ja hedelmäisyyden leikki muistuttaa Glencadamin viskeistä, mutta se on hyvä juttu se.
Muuttuu pähkinäisemmäksi ajan kanssa. Saksanpähkinän ”lihan” päälle jäävien kuorien kitkeryyttä. Luumuinen Slivovitz palailee ajoittain. Pientä hunajaisuutta ja pölähdys tattarijauhoja.
Vaatii aikaa lasissa. Tilkka vettä tasapainottaa. Ei millään tavalla helppo viski – ainakaan itselleni. Pidin tämän Glencadam-tyyppisistä fiiliksistä – jos vertailu sallitaan. Fiiliksenä kuitenkin on, että tämä ehkä saa nyt hetken ilmaantua pullossa ennen seuraavaa maistoa.
