Tastingit
-
HDF Whisky edition – Suomi on viskimaa!
Helsingissä tapahtumatalo Bankissa järjestettiin marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna ensimmäistä kertaa Helsinki Drinks Festival – Whisky edition.
HDF Whisky edition on tervetullut lisä suomalaiseen viskitapahtumaskeneen, joka on kohtalaisen vaatimaton mitä tulee yksittäisiä tastingejä suurempiin tapahtumiin – yksittäisiltä tastingeiltä mitään pois ottamatta – ne ovat äärimmäisen tärkeitä! Uisge on toki porskuttanut menemään jo yli kymmenen vuotta ja kyseisellä tapahtumalla on omat ansionsa. Viking Line on myös järjestänyt omia viskiristeilyitään, mutta siinä ne sitten käytännössä ovatkin.
Mites se HDF sitten?
Odotukseni HDF:ää kohtaan olivat ”kiva kun on jotain uutta ja mennääs katsomaan”. Näillä odotuksilla voin sanoa, että tapahtuma oli ihan onnistunut. Pientä hakua silti on. Tärkeimpänä ehkä tapahtuman fokus. En ihan saanut missään vaiheessa kiinni siitä kenelle tapahtuma oli suunnattu ja tämä tuli esiin niin paikalle saapuneiden kanssaharrastajien kuin esilleasettajien suunnasta.
Oliko tarkoitus houkutella paikalle ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita drinkeistä ja ohjata heitä sitä kautta raaka-aineina käytettävien tisleiden pariin, vai houkutella paikalle viskistä kiinnostuneita maistamaan miten viskejä voi käyttää myös drinkeissä?
Oli sitten kumpaa tahansa, niin paikalle oli saapunut varmasti kummankin arvailemani kohderyhmän ihmisiä. Meitä viskiharrastajia pörräsi paikalla oikeinkin mukava määrä. Ja kuten aina – turistavaa riitti yllin kyllin.
Yksi tällaisten tapahtumien ehdottomia valttikortteja onkin juuri se, että samanhenkiset ihmiset pääsevät tapaamaan toisiaan, kertomaan vinkkejä miltä tiskiltä löytyy herkkuja ja keneltä kannattaa ehkä kysellä mahdollisista uutuuksista. Ja onneksemme niitä uusiakin juttuja löytyi!
Yksi hienoimpia juttuja HDF:ssä oli ehdottomasti se, että paikalla olivat edustettuna kaikki suomalaiset tislaamot, joiden viski on ehtinyt jo viskin ikään! Uusiakin tulokkaita on odottamassa nurkan takana ja toivottavasti ne saadaan tuleviin tapahtumiin mukaan heti kun tisle saavuttaa kolmen vuoden kypsän iän.
Munkkiviskiä
Oma kierros alkoi luontaisesti Valamon tiskiltä, jossa oli tarjolla tapahtuman jälkeisenä maanantaina Alkoon tupsahtanut Valamo 8 y.o. Oloroso Cask. Kyseessä on muutaman tynnyrin kooste, joka on laitettu kypsymään tislaamon ns. alkuaikoina. Kuuleman mukaan seuraavaa sherrytynnyrijulkaisua saadaan odotella ainakin seuraavat kahdeksan vuotta.
Valamo 8 y.o. Oloroso Cask
Tarkempia nuotteja en mistään maistelemistani viskeistä tehnyt. Valamon tisleelle ikä tuntuu silti tekevän hyvää. Tästä kahdeksanvuotiaasta oli selvästi kadonnut nuorempien tisleiden särmät ja tuote osoittautui oikein oivalliseksi. Kaikeksi onneksi tislaamon oma profiili säilyy silti kivasti mukana. En oikeasti malta odottaa jahka varastoista löytyy jokusen vuoden jälkeen jonnekin nurkkaan unohtunut kirkkoviinitynnyri, jossa onkin tällä kertaa kypsynyt viskiä.
Jatkakaa Asko, Nasari, Arttu ja muu porukka samaan malliin!
Lintuviskiä
Valamon tiskiltä tuli siirryttyä nurkan taakse Teerenpeliä kiusaamaan. Teerenpelin uutuutena oli tällä kertaa Vetehinen. Kymmenvuotias Amarone-tynnyreissä viimeistelty tuote tarjoili tuttua makuprofiilia höystettynä punaviinitynnyreiden lyijykynämäisellä aromilla. Hieno tuote tämäkin. Tiskin alta saattoi lorahtaa lasiin myös jo jotain edesmennyttä laivayhtiölle pullotettua sherrykypsytettyä tavaraa, joka kyllä pieksi Vetehisenkin, mutta mitä sitä vanhoja muistelemaan.
Teerenpeli Vetehinen Ja oli siellä Kuloakin tarjolla. Ja sehän on oikein mainio viski. Ostakaa niin kauan kuin riittää! EI nimittäin varmastikaan ole helppoa löytää kunnon sherrytynnyreitä nykymaailmassa. Ihan vaan vinkkinä.
Kiitos Jannelle maistiaisista!
Paikallista viskiä
Helsinki Distilling Companyn Kai onnistui nappaaman meidän pienen porukkamme mukaan Teerenpelin tiskiltä – tai me oikeastaan nappasimme Kain. Ihan vaan maistaaksemme tislaamon ensimmäistä Single Malt -viskiä. Helsinki Whiskey Single Malt on tislattu vuonna 2017 ja on jo mukavassa kuuden vuoden iässä. HDCO:n kunniaksi sanottakoon se, että kokeilunhalua ei puutu.Tynnyripolitiikka on rikas ja kokeileva, eikä tislaamo pelkää ottaa tislattavakseen läheisen Stadin panimon ylijäämäoluitakaan tehden niistä viskin kaltaista tislettä. Viskiähän ne eivät ole, koska mukana on humalaa, mutta silti hienoa kiertotaloutta ja eiköhän niillekin viskinomaisille tisleille ottajansa löydy!
Prosessi ei kuulemma ole kaikkein helpoin juuri sen vuoksi, että humalan jäämät tuppaavat jäämään ”putkiin kiinni”. Tummasta oluesta tislaaminen on Kain mukaan helpompaa, kun humalapitoisuus on pienempi.
Kaiken lisäksi Kailta löytyy huikea määrä tietoa siitä miten erilaiset jenkkitislaamot sekoittelevat ”mashejaan”. Mikä sen parempi lähtökohta lähteä ammentamaan omaan tuotantoon uusia vivahteita!
Helsinki Whiskey Single Malt – Pre-batch
HDCO:n tiskillä pääsi maistamaan niin mallasviskiä, ruisviskiä kuin maissiviskiäkin. Ja sanottakoon, että se maissiversio ei tosiaankaan hävinnyt jenkkibourbonille. Tulipa siinä turistessa ujutettua itsensä mukaan jossain vaiheessa järjestettävälle privaattikierroksellekin!
Kiitos taasen Kai!
Niin erilaisia, niin hienoja!
Luonnollisesti paikalla oli myös Kyrö Distillery. Itse onnistuin jollain ihmeen kaupalla kiertämään heidän tiskinsä, vaikka se ei suinkaan ollut tarkoitus. Onhan kyseinen tislaamo kuitenkin melkein Tuuralan kylän vieressä – vaikka kyseiset Tuuralat eivät tietääkseni sukua olekaan. Pahoittelut Kyrö – tulen käymään vaikka ensi kesänä!
Tapahtumassa olisi päässyt maistelemaan vielä viidettäkin valmiiksi viskiksi luokiteltavaa suomalaista viskiä, Ägrästä, mutta annettakoon sen nyt tässä olla ja tislaamon ottaa vielä uusi yritys. Ensimmäinen virallinen pullote kun ei itsessäni suuria hurraa-huutoja aiheuttanut.
Haluan silti nostaa hattua suomalaisille viskitislaamoille. Jokaisella on selvästi oma profiilinsa. Jokaisen tisleet ovat erilaisia. Ne kypsyvät eri tavalla ja antavat kaiken tämän näkyä omissa tuotteissaan. Tislaamoiden ihmiset juttelevat iloisesti keskenään, jakanevat myös vinkkejä ja ovat oikeasti ylpeitä siitä, että Suomessa tehdään hyvää viskiä!
Olihan siellä muutakin
Jännä kyllä, itselläni fokus osui jotenkin tällä kertaa juuri suomiviskeihin. Kenties piikuhiljaa meilläkin alkaisi olla tilaus jonkinlaiseen minifestivaaliin, jossa esillä olisi vain suomalaiset viskit?
Kävin maistamassa Bruihladdichin tiskillä olleen huikean öljyisen Biodynamic Project -viskin, joka on tislattu Islayn saarella biodynaamisesti viljellystä ohrasta. Upea viski, jonka saatavuus on valitettavasti käytännössä olematon. Minttua, raikkautta, hienoa suutuntumaa. Suutuntumaltaan kuin olisi oliiviöljyä kaatanut suuhunsa. Oli hienoa päästä maistamaan ja ostaisin – jos saisin.
Dinglen irkkuviskit missasin. Ihan oma moka. Olivat kuulemma hyviä ja kun kyseessä on vielä suhteellisen uusi tislaamo ja hyviä tynnyrikokeiluja, niin harmittaa. Muuten tarjonta oli aika geneeristä. Vinoblen tiskille silti erikoismaininta. Tarjolla oli mm. japanilaisen Togouchi-tislaamon ensimmäinen oikeasti Japanissa tislattu viski ja kattava valikoima Compass Boxin tuotteita. Ja olihan siellä rommejakin ja niitä drinkkejäkin…
Johonkin se raja on kuitenkin vedettävä, ja tällä kertaa se jotenkin vaan itsestään asettui suomitislaamoihin. Osittain ihan tahtomattani ja alitajuisesti.Ensi vuosi?
Jos/kun HDF järjestetään ensi vuonna toivomukseni on:- Järjestäkää niitä vesipisteitä joita lupasitte. Ilmainen pullovesi oli oikein mainio juttu, mutta jäi monelta huomaamatta. Vesitankkaus on viskitapahtumassa kaiken A ja O!
- Himmatkaa musiikkia. Varsinkin jos haluatte paikalle viski-ihmisiä. Viskitapahtumiin kuuluu puheensorina, ei liian kova musiikki.
- Ruoka oli oikein mainiota. Siitä pisteet! Ensi vuonna vielä lisää vaihtoehtoja. Pientä snacksiä yms.
- Miettikää haluatteko paikalle viskiharrastajia vai baarikansaa. Fokus oli aavistuksen hukassa. Näytteilleasettajat eivät uskalla panostaa valikoimaan jos fokus ei ole selvä.
- Ennen kaikkea antakaa tapahtuman jatkua! Näitä ei ole liikaa. Teillä on mahdollisuus tehdä tästä ”se toinen” suomalainen viskitapahtuma.
- Viitaten kohtaan neljä. Miettikää kuitenkin mitä tapahtumalta haluatte ja kertokaa se selkeästi myös näytteilleasettajille.
Näillä eväillä ensi vuoteen!
-
Elginin klassikoita
Viskimaailmassa on paljon tislaamoita, jotka tekevät kaikessa hiljaisuudessa ja ilman suurta markkinointimetelöintiä oikein mainioita viskejä. Glen Moray on tästä loistava esimerkki. Kokoonnuimme syyskuun alussa pienellä porukalla maistelemaan tämän kynttiläänsä hieman vakan alla pitävän tislaamon tuotantoa.
Glen Moray on tislaamona jäänyt tietyllä tavalla monien muiden varjoon. Se ei pidä tuotteistaan mitenkään kovaa meteliä ja perusrangen hinnat ovat sangen edullisia. Maailmalta monia sen tuotteita saa yleisesti alle 25€ pullohintaan ja kotoisessa Alkossammekin hinnat ovat selvästi mallasviskitarjonnan edullisemmasta päästä.
Hintojen ei kuitenkaan kannata antaa hämätä. Glen Moray tuottaa nimittäin oikein oivallisia viskejä, joita nauttiessa ei tarvitse kiristellä hampaitaan ja miettiä, olisiko edellisen loputtua varaa ostaa uutta pulloa. Ne ovat myös mainio portti kokemattomammalle mallasviskien maailmaan.
Maahantuoja Norexin tiloissa viettämämme ilta alkoikin tällä perusrangen läpikäynnillä ja laseista löytyivät seuraavat tuotteet:
- Glen Moray Elgin Classic
- Glen Moray Sherry Cask Finish
- Glen Moray Port Cask Finish
- Glen Moray Peated
Pakkaa sekoittamaan oli myös laitettu yksi yllätysviski ja ilta alkoikin sillä, että Ville Puskala Norexilta pisti osallistujat arvuutusleikin kautta pähkäilemään mistä lasista yllätysviski löytyisi. Laseja oli siis viisi, mutta esillä olevia tuotteita vain neljä. Turpeinen Peated oli kaikille helppo löytää ja Elgin Classicin taisi myös käytännössä kaikki bongata.
Haastetta oli kuitenkin loppujen osalta. Yllätysviski sekoitti pakkaa melkoisesti ja itsekin lankesin tähän ansaan. Portviiniviimeistelty vielä löytyi, mutta sherryversio ja ylläri menikin sitten jo iloisesti sekaisin. Glen Morayn sherryviimeistely oli nimittäin yllättävänkin kepeä, vaikka tietyn hedelmäisen vivahteen mukanaan toikin. Sherryviimeistellyksi luulemani viski osoittautuikin loppujen lopuksi blendiksi, mutta ei ihan miksi tahansa blendiksi, vaan 33-vuotiaaksi Cutty Sark -viskiksi.
Omat suosikit tuosta perusrangesta ovat Glen Elgin Classic ja Port Cask Finish. Classic on kepeä, helppo, mukavan maltainen viski, jota saa ilokseni Alkosta myös pienemmässä pullossa joka on helppo napata mukaan vaikka mökkireissulle ja nautiskella ihan vaan viskistä nauttimisen ilosta.
Port Cask Finish tuo puolestaan mukaan mukavan hedelmäisen vivahteen ja mukavasti lisää runkoa. Oikein kelpo viski hintaisekseen.
Single caskeja ja muita herkkuja
Oikein hyviä viskejä siis, mutta mitäs tämä tislaamo sitten niiden lisäksi pystyy tarjoamaan? Pienen suolapalan jälkeen oli aika siirtyä illan toiseen kattaukseen, johon koollekutsuja Juhis, a.k.a Finwhisky olikin sitten kaivellut omia varastojaan, joita täydennettiin muutamalla pullolla Norexin puolelta. Ja olipahan viskejä!
Järjestyksessä maistelimme seuraavat tuotteet:
Glen Moray 12 y.o., ´97 Glen Moray 12 y.o., 40% (pullotettu 1997)
Kypsän hedelmäinen tuoksu, jossa pyöri sitrusten paletti, erityisesti appelsiini. Tuoksussa oli myös jotain vastapuristettuun oliiviöljyyn liittyvää vihreyttä ja pientä pippurisuutta. Aavistuksen saippuainen sivuvivahde tosin vaivasi itseäni hieman tässä.
Maussa oli mukavasti mallasta, mutta pieni kitkeryys ja jo tuoksussa tuntunut saippuainen vivahde vaivasi. Olisiko sitten niin, että Glen Moray on oikeasti parantanut vuosien saatossa tisleensä laatua? Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä oli jo 25 vuotta sitten pullotettu viski, joka varmasti on nähnyt ennen tämän päivän korkkaustaan monenlaista.
Ei siis ihan paras startti, mutta tästäpä nämä eivät sitten muuta kuin parantuneet!
Glen Moray 9 y.o. Single Cask, Marsala finish Glen Moray 9 y.o., Single Cask, Marsala Cask Finish, bottle no. 158, cask filled 2010, bottled 2019, 57,8%
Nyt siirryttiin sitten oikeasti asiaan! Juhiksen tislaamolta kyytiinsä nappaama Marsala Cask lempinimellä ”From Graham Love” oli jo melkoista nektaria.
Tuoksu oli kuin joku olisi vieressä pureskellut Juicy Fruit -purukumia. Upean makeaa hedelmäisyyttä, vaalea nahkaisuutta, kuin joku olisi rapsutellut uuden nahkasohvan pintaa. Tuhti ja paksu tuoksu täynnä sekahedelmäcocktailia ja kaiken sitoi yhteen kevyen siirappinen yleisvivahde.
Maku oli täynnä kypsiä hedelmiä. Suun täyttävän öljyinen fiilis. Nahkaa, aavistus kitkeryyttä – ei pahaa, vaan sellaista, joka saa kuolan valumaan. Vesitilkka kuivatti hieman alun makeutta.
Kaiken kaikkiaan upean hedelmäinen viski!
Glen Moray 10 y.o, Single Cask, Port Finish Glen Moray 10 y.o., Single Cask, Port Cask Finish, bottle no. 172, cask filled 2009, bottles 13.6.2019, 55,1%
Marsalasta siirryttiin Portviinitynnyrissä majailleeseen versioon. Tuoksu oli huomattavasti mausteisempi, mutta tynnyri ei itsessään ollut ollut aivan yhtä antelias kuin ensin maistettu Marsala-tynnyri. Tuoksussa ja maussa iski läpi pieni raakuus, jota vesitilkka tasoitti nostaen esiin kirpeää hedelmäisyyttä ja tislaamon omaa profiilia.
Ei niin hyvää kuin Marsalassa majaillut versio, mutta oikein maistuvaa tämäkin. Tarkemmat nuotit tästä yksilöstä jäivät jotenkin mukavan jutustelun ohessa kirjoittamatta. Oli varmaan joku hyvä juttu kesken…
Glen Moray 15 y.o., Burgundy Glen Moray 15 y.o., Single Cask, Burgundy/Bourgogne cask, cask filled 2007, bottled 2022, 61,3%
Huikeaa nektaria! Upeaa makeutta, joka sekoittuu viinimäiseen happamuuteen. Kypsää persikkaa, hunajaa, punaisia marjoja ja hedelmiä. Maussa nahkaa, täyteläistä hedelmäisyyttä, luumuja.
Tietty hedelmäisyys tuntui viimeistään tässä vaiheessa iltaa nousevan kantavaksi teemaksi, joskin se oli jokaisen viskin kohdalla hieman erilaista. Joissain tuhdimpaa marjaisuutta, jossakin kohtaa taas hennompia vaaleita hedelmiä, kuten hunajamelonia ja karambolaa.
Tämä punaviiniviimeistelty vei kuitenkin kielen mennessään ja jossain vaiheessa kynäkin jäi näemmä pöydälle ja nautinto vei voiton kirjoittamisesta.
Glen Moray 21 y.o., Port Wood Finish Glen Moray 21 y.o., Port Wood Finish, 46,3%
Prosentteja vähän vähemmän, mutta ikää enemmän. Iästä huolimatta, tästä jo teini-iän ylittäneestä versiosta löytyi Glen Moraylle tyypillistä kepeyttä, mutta ikä toi mukanaan sikaritupakkamaisia vivahteita, pähkinäisyyttä ja tiettyä mentholmaista raikkautta – olisiko sitten portviiniviimeistelystä?
Maussa ikä tuntuu. Hienolla tavalla tasapainoinen ja kypsä – joskin silti raikas, eikä millään tavalla tunkkainen. Tämä osoitti, että Glen Moray myös vanhenee hienosti menettämättä teräänsä.
Glen Moray 2011, Peated Port Cask Glen Moray 2011, Peated Port Cask Finish, ”Master Distiller’s Selection”, dist. 2011, bottled 2018, 46%
Turpeinen viimeiseksi! Nahkaa, hedelmää, hienosti tuoksuun ja makuun integroitunutta savua. Siinä missä perusrangen turpeisessa versiossa savu tuntuu hieman väkinäiseltä, niin tässä se on hienon tasapainoisesti mukana. Olisiko sitten portviini auttanut tasoittelemaan pahimmat särmät? Oikein kelpo viski, joskin tässä seurassa se jäi hieman single caskien jalkoihin. Mukava illan lopetus silti!
Tämä tasting osoitti, että yksi Glen Morayn taika on, että se kypsyy hienosti mitä erilaisimmissa tynnyreissä säilyttäen silti tislaamon perustisleen tietyn kepeän ja raikkaan maltaisuuden. Vaikka olen jo aikaisemminkin arvostanut Glen Morayta, niin tämä ilta siirsi sitä kyllä selvästi keskemmälle omaa viskikarttaani. Kiitos vielä kerran illan isännille, eli Norexin Villelle ja Jaakolle sekä puuhamies Juhikselle!
-
Titti-di-di-di-titti. Tequila!
Aina välillä pitää vähän ”vatkata pönttöä” ja kokeilla jotain uutta! Pöntönvatkaamiseen tarjoutui tilaisuus huhtikuun lopulla, kun laitoimme tequilaseura Añejon kanssa hynttyyt yhteen hauskaksi iltapäiväksi.
Idea yhteisen tastingiin tuli viime tammikuussa Tequilaseura Añejon puheenjohtajalta Immosen Antilta, joka oli kokeillut kepillä jäätä Viskisiepon suuntaan. Kuulemani mukaan kaimani Antti oli joutunut suorittamaan melkoista salapoliisintyötä saadakseen Viskisiepon henkilöllisyyden selville, joten jätettäköön se tässäkin mainitsematta – tietäjät tietää jne.
Kokoonnuimme Helsingin Hakaniemessä sijaitsevalle Olvin konttorille idean ollen kolme erilaista viskiä viskiharrastajilta ja kolme erilaista tequilaa tequilaharrastajilta. Ei kalleimpia, ei kaikkein hienoimpia, vaan läpileikkaus siihen mitä nämä jalot juomat voivat olla.
Kuuden hengen porukan kesken tunnelma oli vähintäänkin lämminhenkinen. Homma lyötiin käyntiin tequiloilla niiden aavistuksen kevyemmän luonteen vuoksi.
Tequila – sehän on sitä mistä tulee paha olo!?
Vai onko sittenkään? Suurimmalla osalla meistä tequilasta tulee mieleen sitruuna otsaan ja suolaa silmiin. Niin se ainakin aikanaan itsellä joskus meni. EI! Tequila on monivivahteinen juoma siinä missä viskikin, joskin aliarvostetumpi juuri edellä mainitusta syystä, jossa se mielletään baarissa shotteina juotavaksi loppuillan lärvijuomaksi.
Tequila on paljon muutakin. Ja hyvä tequila vielä enemmän. Se on parhaimmillaan yhtä aromikasta kuin mikä tahansa tislattu ja kypsytetty juoma. Tequilaa on monenlaista. Löytyy kypsyttämätöntä blancoa, hetken kypsynyttä reposadoa, pidempään tynnyrissä möllötellyttä añejoa ja vielä pidempään kypsynyttä extra añejoa. Näistäkin löytyy hyvää infoa Añejon sivuilta.
Aito tequila valmistetaan vain ja ainoastaan Meksikossa siniagavesta. Tequila-nimikettä saa käyttää, jos 51% valmistuksessa käytetystä raaka-aineesta on siniagavea, mutta aito laatutequila on 100% aitoa tavaraa. Vähän siis kuin esim. bourbonissa pitää olla 51% maissia ja ruisviskissä 51% ruista.
Aha Toro Blanco, 40% Tequilanmaistelu aloitettiin Tequila Aha Toro Blancolla. Vinkeän näköiseen siniseen pulloon loroteltu 40% vahvuinen juoma kirvoitti itseltäni seuraavanlaisia kommentteja: tuoksussa new makea, raikkautta, aavistus mentholia. Maku oli raikkaan pehmeä mentholmaisen raikkauden jatkuessa. Yllättävän hedelmäinen jälkimaku.
Casamigos Reposado, 40% Seuraavaksi siirryimme jonkin aikaa kypsytetyn reposadon pariin. Casamigos Reposado 40% puski tuoksussa makean siirappista vaniljaa – vaniljauutetta jopa – sekä valkosuklaata. Maku oli selvästi mausteisempi. Vaniljaa, kanelia, suklaisuutta. Suuntuntumaltaan mukavan öljyinen.
Casa Noble Añejo, 40% Kolmantena tqeuilana oli Casa Noble Anejo 40%. Tämä oli selvästi ottanut (luonnollisesti) eniten makua tynnyristä itseensä. Tammista mausteisuutta tuoksussa. Neilikkaa, kanelia, aavistus jotain fenkolimaista. Maussa oli hauskalla tavalla kuivaa tammea, joka ajan kanssa makeutui. Tämäkin oli selvästi jollain tapaa öljyisen tuntuinen. Liekö sitten tyypillistä laatutequiloille? Kokemusta ei ennen tätä ole niin kovasti karttunut, että osaisin sanoa onko tämä tyypillinen piirre.
Seuraavaksi viskien pariin:
Aloitusviskinä toimi Viskipullopostia -Lauran mukanaan tuoma irkkuviski Dead Rabbit. Kevyen kukkainen ja hedelmäinen aloitus, joka antoi hyvän kuvan Irlannin huimaa nostetta saaneesta viskiskenestä ja kirvoitti mainiosti kielenkannat. Banaania, vaniljaa, mangoa ja ananasta tuoksussa – varsinainen hedelmäsalaatti! Maku oli mukavan pehmeä ja kermainen – hedelmätoffeinen.
Seuraavaksi pöytään lyötiin allekirjoittaneen mukanaan tuoma Arran Sherry Cask, joka tynnyrivahvana esimerkkinä tymäkästä sherrykypsytyksestä laittoi jo osan porukkaa yskimään ennen pienen vesitilkan lisäämistä. Hieno viski, vaikka itse sanonkin. Upeasti sherryä, nahkaa jne. Lisänuotteja voi lukea täältä.
Kolmantena viskinä astuttiin savun maailmaan. Viskisiepon mukanaan tuoma Ardbeg Wee Beastie kirvoitti viimeistään kielenkannat. Tömäkkää savua ja nuoruuden intoa riitti! Nokisen tervaista savua, mutta silti myös hedelmäisyyttä ja grillauksen fiiliksiä.
Kaiken kaikkiaan kovin silmiä avaava hetki, jossa kaksi erityyppistä tislattua juomaa kohtasivat hienolla tavalla – ihmisiä unohtamatta! Iltapäivämme jatkui vielä hetken Olvin tiloissa juomia maistellessa, kunnes allekirjoittanutta kutsui muutaman korttelin päässä jo aikaisemmin varattu ilta muiden ystävien kanssa. Kiitos vielä kerran näin jälkikäteen homman primus motoreina toimineille kaima-Antille ja Viskisiepolle ja muulle paikalla olleelle maan mainiolle seurueelle!
-
Tähtien taa – Starwardin tahtiin
Helmikuussa allekirjoittaneella oli ilo osallistua tastingiin, jossa omien maisteltujen australialaisten viskien määrä moninkertaistettiin kertaheitolla.
Starwardin vuonna 2004 vanhaan Qantas-lentoyhtiön hangaariin alunperin perustettu tislaamo käyttää kypsyttämiseen lähes yksinomaan Barossan laaksosta peräisin olevia käytettyjä viinitynnyreitä. Melbournessa sijaitsevan tislaamon sijainti aiheuttaa omat haasteensa viskin kypsymiselle, sillä lämpötilat vaihtelevat kaupungissa nopeasti. Ovatpa jotkut vääräleuat sanoneet, että Melbournessa saattaa saman päivän aikana kokea kaikki neljä vuodenaikaa. Starwardin viskit ovat skotlantilaisiin verrattuna nuoria, mutta ne myös kypsyvät ilmaston vuoksi huomattavasti nopeammin. Kolmen-neljän vuoden kypsytysikä on tälle tislaamolle täysin normaalia.
Illan isäntänä toimi Finwhisky – a.k.a Juhis, joka oli onnistunut haalimaan viskit kasaan sieltä täältä kyselemällä ja välillä pientä riskiäkin pelkäämättä.
Huikea settimme koostui kolmesta viiden viskin kokonaisuudesta ja aloitusviskistä, joten yhden illan aikana tuli maistettua yhteensä kuuttatoista eri viskiä. Itse väitin ensin alkuun, että en olisi aussiviskejä aiemmin maistellut, mutta onneksi kirjanpidostaan tarkempi Viskisieppo riensi korjaamaan tämän virheen. Vastahan siitä oli kymmenen vuotta kun australialaista viskiä (siis sitä yhtä ainoata ennen näitä) maistoin – ja kirjoitin siitä vieraskynäjutunkin!
Ihan tyypillisen syvällisiä analyysejä ei kaikista viskeistä tällä kertaa tullut tehtyä, mutta mennään niillä mitä on!
Illan starttiviskinä toimi saksalais-belgialaisena yhteistyönä pullotettu Kirsch Import / Nectar Belgium, American Oak, 4 y.o., 07/2016-06/2021, single barrel #6850, 58.9%, josta nuotit seuraavanlaiset:
Tuoksu: Makean hedelmäinen, aprikoosia, säilöttyä persikkaa, vaniljaa. Tuhti, mutta raikas ja mukavan voimakas.
Maku: Hedelmäisyys jatkuu raikkaana, mukavan täyteläinen ja pureskeltavana. Vaniljaa ja lopussa tamminen vivahde.
Line Up no. 1:
Ykkössetti keskittyi tislaamon ns. ”perusrangeen”, joskin osa näistäkin on jo poistuneita pullotteita.
Starttiviski ja Line Up no. 1 Starward Two Fold, 40%
Kevyesti liikkeelle. Tämän valmistukseen on käytetty mallastettua ohraa ja australialaista vehnää. Vanhan maailman mittapuilla siis kyseessä ns. blendi, mutta ei kuitenkaan, koska molemmat tisleet ovat samalta tislaamolta. Eli Single Malt, mutta valmistukseen on vaan käytetty sekä mallas-, että viljatislettä.
Aavistuksen mineraalinen tuoksu, josta löytyi viljaisuutta ja vehnäistä pölyä. Makunsa puolesta kevyt, makea ja helppo.
Starward Left-Field, 40%
Tislaamon perusrangeen kuuluvan Left-Fieldin (kyllä, väliviivalla) tuoksussa oli punaista omenaa ja hedelmiä, mutta muuten tämä oli kyllä melko yksioikoinen.
Makupuolella aika perusmallas. Maltaisuutta, hedelmiä ja vaahtokarkkia. Ei tällä kuuhun mennä, mutta ihan kelpo törpöttelyviski. Lyhyt kypsytysaika lienee osasyynä siihen, että vaikka viski kyllä omalla tavallaan kyllä kypsyy, niin tietty syvyys jää saavuttamatta.
Starward Nova, 41%
Nova on kenties se Starwardin tunnetuin viski. Itse löysin tuoksusta kauraomenapaistosta ja mineraalisuutta samoin kuin viinimäistä ”takatuoksua”, joka lienee ihan oletettavaa, koska viinitynnyrikypsytyksestä on luonnollisesti kyse.
Makunsa puolesta pehmeä ja pyöreän maltainen. Jälkimaku oli lyhyt. Ei nyt oikein vieläkään irronnut muuta kuin se ”perusviski” -kuvaelma.
Starward Fortis batch II, 50%
No nyt alkaa löytyä vähän potkua. Voltteja vähän enemmän ja suodatukset sikseen. Tämä on majaillut jenkkitammitynnyreissä – joissa toki on ollut punaviiniä ennen viskiä.
Tuoksu on aavistuksen liimamainen, maakellaria, ruiskiviskimäisyyttä. Tiukemmat prosentit puskevat vähän turhan ärjysti läpi.
Maku mehumainen, puolukkamehua tarkemmin ottaen. Aavistuksen omituinen, mutta ihan hauskalla tavalla. Jälkimaussa käväisee vahva astringoiva tunne ja sen jälkeen maku tasoittuu tammiseen suuntaan.
Starward 10th Anniversary bottling 2017, 52%
Tislaamon kymmenvuotispullote on kypsynyt sherryn tapaan valmistettua apera-viiniä aikaisemmin sisältäneissä tynnyreissä. Koska sherryä on ainoastaan Jerezin alueella valmistettu väkevöity viini, niin muualla valmistettuja ”sherryjä” kutsutaan nykyisin kyseisellä nimellä.
Tuoksussa makeaa jälkiruokaviiniä, vaaleaa rypälemehua, valkoherukkaa, sokeroitua appelsiininkuorta ja sitrusta.
Huomattavasti täyteläisempi ja maukkaampi kuin muut tähän asti maistetut! Makeutta on, mutta sitä tasapainottaa aavistuksen kuiva ja kirpakka hedelmäisyys. Jälkimaku kääntyy aavistuksen märän pahvin suuntaan ja tuo mukanaan kuivaa tammisuutta.
Nyt alkoi jo löytymään vähän enemmän makuja!
Line Up no. 2:
Kakkossetti keskittyi erilaisiin tynnyrikypsytyksiin, joita Starward on ehtinyt tekemään aimo liudan.
Line Up no. 2 Starward Solera 2020, Apero barrels, 43%
Kuten nimikin kertoo, niin tämän kohdalla on käytetty Solera-kypsytystä, jossa lisäillään ns. uutta viskiä aina vanhan päälle – noin niin kuin yksinkertaistettuna.
Tuoksussa toffeeta ja mallasta, kypsää sitrusta, aavistus mausteisuutta.
Makeus ja mausteisuus jatkaa makuun. Puhdaspiirteinen viski, mutta syvyyttä jäin jälleen kaipaamaan.
Starward Tawny, 2015-2019, 48%
Pienissä 100 litran Yalumba-portviinitynnyreissä kypsynyt versio.
Tuoksussa pomeranssinkuorta, rasvaisia pähkinöitä, ”viinasuklaata” – ei siis mitään liköörikonvehteja, vaan sellaista suklaata jota valmistettaessa on lotrattu vähän viinaksilla. Mentholia ja vaniljaa.
Maku on mukavana mausteinen ja suklainen sekä raikkaan yrttinen.
Tässä alkaa taas olla mukavaa yritystä. Kelpo viski.
Starward Ginger Beer Cask Finish, batch #6, 2017-2021, 48%
Jaahas… kaikkea sitä. Jotenkin ei yllättänyt, että tuoksusta löytyi inkivääriä. Siinä sivussa kanelia ja yleistä mausteisuutta.
Ja maku jatkaa samoilla linjoilla. Inkivääriä, rommisuutta, makeutta. Fazerina-suklaata, inkiväärikeksejä ja se fiilis kuin vanhaa kunnon Old Spice -partavettä olisi vähän lipsahtanut suuhun.
Tämä oli vähän kuin sukujuhliin saapunut vanha ja hyvin pukeutunut herrasmies, jonka partavesipullosta on tippakorkki hukkunut.
Starward Dolce, 2016-2020, 48%
Dolce on kypsynyt Marsala-tyyppistä viiniä aiemmin sisältäneissä viinitynnyreissä. Kaikesta päätellen kiinalaisten sijaan kopioimisen mestareita ovatkin australialaiset! On sherrytyyppistä viiniä, portviinintapaista ja nyt sitten ”marsalaa”.
Tämä oli itselleni todella hankala. En saanut oikein mitään irti. Kuivia, makeita rypäleitä. Hieman vaniljaa ja kermaa. Niin tuoksussa kuin maussa.
Starward Unexpeated, 2017-2021, 48%
Kuten nimikin ehkä jo antaa olettaa, on tämä viski nähnyt jotain turpeista. Tällä kertaa kyse on viimeistelystä tynnyrissä, jossa on aiemmin majaillut tislaamon mukaan ”super-peated” viskiä Islayn saarelta.
Turpeisuus ei kuitenkaan kanna kohvin vahvana tuoksuun asti. Pieni vivahde kyllä löytyy. Toffeeta ja aavistus makeaa turvetta.
Maussa sama mieto turvesavuisuus, savusuolaa ja Caol Ilamaisia viboja, mineraalisuutta ja kalkkisuutta, hippunen savumaldonia.
—
Vaikka se ei ehkä makukuvauksista täysin ilmene, niin tämä kakkossetti oli kyllä melkoinen makujen haitari!
Line Up no. 3
Kolmosetti koostui täysin single cask -viskeistä, joita tuskin maailmalta enää suuria määriä löytyy, joten ainutlaatuista oli tarjolla!
Suttuinen Line Up no. 3 ja illan isäntä sekä koollekutsuja Juhis. Starward, Berry Bros & Rudd, 3 y.o., 2017-2020, Single Cask #10067, 53%
Lontoolaispullottaja Berry Bros & Ruddille pullotetun version tuoksusta löytyi mukavasti makeutta, mausteisuutta, kuivaa puuta, vaniljaa ja mallasta. Tuhti tuoksu ikäisekseen. BBR:llä osataan valita yleensä hyviä tynnyreitä.
Maussa oli maltaista makeutta, tummaa hunajaa, kuivaa tammisuutta, mausteisuutta, muscovado-sokeria. Selvästi ikäistään kypsempi.
Starward, The Barrossa Valley American Oak, 4 y.o., 06/2016-02/2021, Single Barrel #12192, 57.8%
Viinimäinen tuoksu, muscovado-sokeria, runsas vaniljaisuus! Tuoksussa jenkkitynnyreiden vaniljaisuus tuli hienosti esiin.
Maku oli mukavan makea, öljyinen ja vaniljaisuus jatkoi vahvaa esitystään. Vesilisä nosti öljyisyyttä entisestään. Maukas.
Starward, Kirsch Import, French Oak, 3 y.o., 08/2017-+2/2021, Single Barrel #4289, 55.7%
Tämä yllätti sulkeutuneisuudellaan. Mallassiirappia ja vähän makeutta ja lisänä loraus pirtua. Ei auennut, ei sitten niin millään. Vesilisä lähinnä laimensi kokemusta, mutta tästä jäi vähän sellainen Alko Viski ”88” -fiilis. Kuin olisi yritetty tiivisteestä tehdä mallasviskiä. Valitettavasti ei jatkoon.
Starward, The Barrossa Valley, French Oak 4 y.o., 08/2016/-02/2021, Single Barrel #, 52.2%
Mausteisen neilikkainen tuoksu, kanelia, pureskeltua lyijykynää.
Valitettavan sulkeutunut tämäkin. Yksioikoinen, vaniljaa ja makeutta, mutta siihen se sitten jäi.
Veikkaan, että sekä tämä, että edellinen paranisivat huomattavasti avatussa pullossa saatuaan hiukan happea, mutta reiluuden nimissä olisi ollut vähän hölmöä keskeyttää tasting ja palata aiheeseen puolen vuoden kuluttua. Aiheesta käytiin myös yleisössä keskustelua ja tulimme aika lailla yhteisesti samaan tulokseen.
Starward, Coonawarra French Oak, 4 y.o., 09/2016-02/2021, Single Barrel #2397, 57.2%
Valitettavasti sama vika kuin kahta edellistä vaivasi tätäkin. Viinimäisin kolmikosta, mutta valitettavan sulkeutunut ja tässä vaiheessa kenties myös maisteltujen viskien määrä saattoi alkaa vaikuttaa tuomioon.
Olipahan aussiviskejä kerrakseen – eli pieni yhteenveto
Vaikka se ei ehkä maistelunuoteista käy ilmi, niin kyseessä oli nuorisotermiä käyttäen kyllä kaiken kaikkiaan melkoisen päräyttävä setti. Juhis oli nähnyt huikean vaivan haaliessaan nämä hankalasti saatavat viskit kasaan ja kuten alussa jo todettua, ei tällaista viskimäärää Australiasta ja varsinkaan yhdeltä tislaamolta ole mahdollisuus päästä käytännössä koskaan maistamaan. Hattu siis päästä tastingin järjestäjälle!
Itselleni kakkossetti toimi näistä parhaiten. Makumaailma oli vaihtelevin ja herätti taatusti eniten keskustelua. Ykkössetti oli hyvä perehdytys tislaamon perusmakumaailmaan. Kolmossetin Single Caskit eivät päässeet säväyttämään aivan siinä määrin kuin olisin olettanut, mutta osasyyksi ainakin itse arvelen jo aiemmin mainitun. Nämä vaatinevat hetken aikaa avatuissa pulloissa möllöttämistä ennen kuin kaikki nyanssit irtoavat.
Kolmen setin tasting oli upeasti rakennettu ja toimi loistavasti. Väliajalla pupelletut murkinat pitivät pään kirkkaana loppuun asti ja puitteet toimivat hienosti – ja mainittakoon ajankohta huomioon ottaen – myös esimerkillisen koronaturvallisesti.
Kiitos vielä kerran tästä mahdollisuudesta Finwhiskylle – a.k.a Juhikselle!
