-
Kevyen hedelmäinen Highlanderi
Balblair 12 y.o., 46%
Skotlannin itärannikolla sijaitseva Balblair on vanha tislaamo, joka on perustettu jo 1790. Mitään kovaa meteliä se ei ole koskaan itsestään pitänyt. Tämä pullo tarttui mukaan Itämeren aalloilta jokunen aika sitten käypäisen edulliseen hintaan ilman sen suurempia ennakko-odotuksia.
No miltä se sitten maistui?
Melko kevyt ja aavistuksen ”piikikäs” ensinokka. Sitruunaa, vaniljaa, trooppisia hedelmiä, ananasmehua, aavistus sahanpurua ja tuoretta ruohoisuutta. Vihreää, hieman liian kauan uuttunutta teetä pienellä kitkeryydellä. Vesitilkka tuo esiin aavistuksen kalkkisuutta ja makeutta. Aika perusmauilla mennään. Puhdas ja raikas mallasviski.
Maussa makeaa mallasta jotka sekoittuvat tammen tanniineihin. Kermaista vaniljaa. Vihjaus hedelmistä ennen kuin maku kuivuu. Vesi pehmentää, mutta liikaa ei kannata lotrata. Cashew-pähkinöitä, sitrusta. Jälkimaku jatkaa samalla linjalla ollen aika pitkä tanniinien noustessa mukaan leikkiin.
Ihan kelpoinen bourbon-kypsytetty mallas jos ei halua liikaa pohtia mitä lasissa on. Ei nosta hiuksia pystyyn tai aiheuta mitään vau-efektiä, mutta silti mukavan nautittavaa tavaraa. Pisteet kotiin silti luonnollisesta väristä, kylmäsuodattamattomuudesta ja tarpeeksi korkeista prosenteista.
-
Herkän haastava herkku
Glencadam 15 y.o., 46%
Glencadam on itselleni kohtalaisen uusi tuttavuus. Tislaamon kymmenvuotias onnistui vakuuttamaan, joten hankintalistalle päätyi myös viisi vuotta pidempään tynnyrissä majoittunut pullote. Pettyä ei tarvinnut! Tämä tislaamo tekee hienoja viskejä.
Tuoksussa vihreitä omenoita, sitruunasorbettia, raikasta maltaisuutta. Hassulla, mutta hyvällä tavalla myös jotain sinappista potkua ilman sinapin etikkaisuutta. Piti käydä kokeilemassa maustekaapilla ja löytyihän se yhtymäkohta – Colman’sin sinappijauhetta!
Mutta ei tämä toki pelkkää sitä ole. Ei suinkaan. Raa’ahkoa aprikoosia, kukkaisuutta. Kuin olisi metsäpolulla kävellyt kielojen ohi. Makeaa vaniljaa, joka sekoittuu kookoksen kuoreen. Ajan kanssa tuoksu pehmenee kermaiseksi ja tuo mieleen voikeksit. Upea tuoksu!
Maussa vihreät omenat tekevät paluun. Sitruksista öljyisyyttä. Kuin puristaisi sitruunankuorta, josta pirskahtelee sitrusöljyä ilmaan ja se osuisi kielelle. Alkuun aavistuksen makea, mutta sen jälkeen hyvällä tapaa maukas karvaus nousee esiin.
Herkkä viski. Tämä ei hyökkää, mutta haastaa. Koko ajan tapahtuu jotain ja paljon, mutta mitä? Kaikkia nyansseja on hankala kuvailla tai löytää.
Jälkimaku kestää todella pitkään. Jos jotkut viskit ovat sarjaa ”otin huikan, mutta mihin se katosi”, niin tämä ei todellakaan kuulu siihen sarjaan. Useamman minuutin jälkeen huomaa edelleen maiskuttelevansa suutaan ja ihmettelevänsä, että mikäs tämä juttu nyt oikein oli?
Minulle se on upean viskin merkki. Ja sitä tämä on!
-
Makean hedelmäistä vahaisuutta
Clynelish 10 y.o., van Vees / The Ultimate – Cask Strength, dist. 06/06/08, bott. 16/01/19, 1st fill bourbon barrel, cask no. 800149, bottle no. 57/254, 56.8%
Clynelish kuuluu ehdottomasti omiin lempitislaamoihini. Sen makumaailmassa on jotain tiettyä likaisuutta ja vahaisuutta joka miellyttää. Otetaan siis kokeiluun van Vees -nimisen hollantilaispullottajan ”The Ultimate Cask” -sarjan tynnyrivahva kymppivuotias tältä maan mainiolta tislaamolta.
Tuoksussa kukkia, hunajaa, mettä, makeita ja kypsiä appelsiineja ja vaniljaa. Kaiken sen alla lymyilee kuitenkin tuttua Clynelishin vahaisuutta, joskin hieman makeammassa muodossa. Vesitilkka nostaa esiin karamellia ja toffeeta – tämä tuo mieleen jo edesmenneet mansikka-Toffot (jos joku vielä muistaa?).
Maku alkaa makean vaniljaisuuden siivittämänä. Hunajaa. Tuntuma on öljyisen paksu. Sekoitus hieman liian kauan pöydällä olleita kuivattuja hedelmiä ja kuorellisia manteleita. Lopussa pieni kalkkinen säväys, jonka jälkeen suuhun hiipii tuttu vahaisuus. Vesilisä nostaa esiin makeaa maltaisuutta.
Clynelish harvoin minun kohdallani osoittautuu pettymykseksi, eikä tämä tehnyt poikkeusta. Makeus ja hedelmäisyys tekevät tästä hieman erilaisen Clynen, mutta kaiken kaikkiaan mukavan tasapainoinen ja nautittava mallas!
-
Viskien Van Houten
Royal Lochnagar 12 y.o., 40%
Royal Lochnagar ei tislaamona pidä itsestään kovin suurta meteliä. Tislaamo sijaitsee Balmoralin linnan lähimailla ja se on yksi Diageon pienimmistä tislaamoista. Sitä käytetään paljon tislaamoiden henkilökunnan koulutuksissa ja sattuupa se olemaan ensimmäinen viskitislaamo jossa itse olen koskaan päässyt käymään. Valitettavasti tämä 12-vuotias peruspullote ei silti ole oikein koskaan päässyt vakuuttamaan itseäni.
Tuoksussa on punaisia omenoita, tuhtia kuivaa maltaisuutta, toffeeta, vaniljaa ja sitrusta.
Makupaletissa toistuu samaiset punaiset omenat. Pähkinäisyyttä, kuivan kitkerää kaakaojauhetta. Kuin olisi lapannut suuhunsa lusikallisen Van Houtenia suoraan purkista.
Vaatii vesitilkkasen auetakseen. Melko yksioikoinen mallas, joka katoaa suusta vikkelästi ja jättää omaan makuuni hieman turhan kuivan ja kitkerän fiiliksen.
-
Kepeän maukasta tasapainoa
Glencadam 10 y.o., 46%
Glencadam on monelle vieraampi tislaamo – myös itselleni. Ehkä syyttä suotta, sillä ainakin tämä kyseinen pullote onnistui yllättämään positiivisesti. Osasyynä varmasti myös se, että pullon kyljessä lukee maagiset taikasanat – ”Non-chill filtered, Natural Colour” – juuri kuten pitääkin! Hienon hedelmäinen, kevyt ja tasapainoinen viski!
Tuoksussa huikea määrä hedelmäistä makeutta. Ananasta, tölkkipäärynöitä, vaaleita viinirypäleitä. Tomusokeria, vaniljaa ja vaalean hunajan sävyjä. Kukkainen – ruusuvettä.
Maku on pehmeä ja makea, alkuun melkein sokerinen. Kääntyy aavistuksen happamaksi ja makeutuu uudestaan. Aavistuksen karvas, mutta hyvällä tapaa. Puhdas, kukkainen, pehmeän hunajainen ja esterinen. Vesilisän kanssa saa olla tarkkana. Korkeintaan tippa mukaan tai tämä hieman lässähtää.
Makea ja kevyt viski, mutta ei missään nimessä mikään seinäruusu! Tässä on paljon hyvää. Herkkä, mutta silti luonteikas. Mitä mainioin viski tilanteisiin joissa kaipaa tiettyä keveyttä, mutta haluaa silti jotain jossa on hyvässä tasapainossa paljon makuja ja tuoksuja.
