-
Mentholia ja turvetta
Ledaig 10 y.o., 46.3%
Lasissa Tobermoryn tislaamon turpeista tuotantoa, joka myös Ledaigin nimellä tunnetaan. Kyseinen tislaamo on nostanut hienosti profiiliaan viime vuosina tehden rehellistä ikämerkittyä, kylmäsuodattamatonta viskiä ilman väriaineita. Hatun noston arvoinen suoritus, kun vertaa siihen, että tislaamo ja sen tuotteet olivat vielä reilu kymmenisen vuotta sitten melko aliarvostettua tavaraa. Tislaamon omistava Distell Group on kuunnellut hienosti viskikansaa ja nostanut niin Tobermoryn, Deanstonin kuin Bunnahabhainin uuteen kukoistukseen!
Mutta itse viskiin:
Tuoksussa makean pehmeää turvesavua, hedelmäisyyttä, rusinoita, aavistus suolaa. Mukavan tuhti ja täyteläinen tuoksu. Vesitilkka nostaa esiin eukalyptusta ja viinikumimaisia vivahteita.
Tuoksussa pehmeä turpeisuus seurustelee mukavasti hedelmäisyyden kanssa, vaniljaa, makean ja happaman leikittelyä, maltaisuutta. Lopussa mukaan hiipii jotain minttuun viittaavaa. Kuin olisi joku aika sitten syönyt vanhan kunnon ”jääkarhuvicksin” ja sen maku alkaisi pikkuhiljaa hiipumaan.
Mielestäni tämä on mukava ja hyvin tehty pehmeän turpeinen mallasviski. Tässä ei ole mitään kovin monimutkaista tai tajunnanräjäyttävää, mutta se on laadukkaan oloinen, kohtuullisen hintainen ja mainio vaihtoehto sellaisiin hetkiin kun kaipaa jotain turpeista, mutta Islay on vähän liikaa.
-
Pihkaista mentholia
SMWS 28.44 (Tullibardine), The Wild Wood, 8 y.o, dist. 21 May 2012, 1st fill ex-bourbon hogshead, 1 of 237 bottles, 60.1%
Tullibardinen tislaamo ei ole tunnettu kauneudestaan, eivätkä sen viskitkään monen mielestä ole mitään maailman hienoimpia mallasviskejä. Tislaamon perusrangea on saatavilla melkoisen edulliseen hintaan myös omasta rakkaasta monopoliliikkeestämme, mutta tällä kertaa lasiin päätyi SMWS:lle pullotettu kahdeksanvuotias. SMWS:n nimeämispolitiikka on ainakin omalla kohdallani osunut usein hyvinkin lähelle heidän pullotteidensa tarjoamaan makumaailmaa, eikä tälläkään kertaa menty aivan metsään – The Wild Wood – metsään… no joo. Ymmärsitte varmaan.
Tuoksu on hunajainen, kuivan maltainen, kukkaketo. Juuri kaadetun männyn tuoksua, kannosta erittyvää pihkaa ja kaarnaa sekä nilaa. Hetken päästä esiin nousee enemmän hedelmäisiä vivahteita.
Maku on alkuun raikkaan ja tuoreen inkiväärinen. Tarvitsee vesilisää ja muuttuu sen myötä selvästi makeammaksi säilyttäen kuitenkin kuivan, paahteisen maltaisen tammisuuden. Ajan kanssa esiin nousee raikkautta, melkeinpä jotain minttuista ja mentholmaista samalla kun mukana on pieni puinen takapotku jonka takaa nousee esiin myös hedelmäisyyttä
Tämä tuo mukanaan tunteen kuin olisi juuri kaatanut ison männyn kukkakedon vieressä kuulaan viileänä kesäiltana samalla ja hönkäisisi sen jälkeen henkoset menthol-savukkeesta.
Ei mikään maailman monimutkaisin mallas, mutta kaikessa raikkaudessaan oikein oivallinen viilenevän loppukesän viski. Ja nimi tosiaan osui hyvin kohdalleen!
-
Herkkää ja puhdasta
Tomatin 2009, Specially selected for Tallink Silja 30th anniversary, dist. 29/01/2009, bott. 18/04/2019, First fill bourbon cask no. 37897, 52.0%
Tomatin on itselleni vieraampi tislaamo. Myönnän, että ”vyön alla” ei ole kovin montaa kyseisen tislaamon tuotetta, joten vertailukohtaa tislaamon muihin tuotteisiin ei kamalasti ole. Kyseinen pullo kuitenkin tarttui aikanaan mukaan joltain laivareissulta, koska rohkea kokeilu on jotain mistä tässä harrastuksessa itse kovasti nautin.
Tuoksu oli maltainen, viljainen, kermainen. Vaniljaa ja jotain grappamaista. Alkuun erittäin sulkeutuneen oloinen. Vesilisä avasi tätä hieman, mutta siitä huolimatta tarvittiin aikaa lasissa ennen kuin tämä alkoi aukeamaan. Erittäin puhdas ja raikas. Kuin olisi kävellyt vanhaan puulatoon jonka viereisellä pellolla leikkuupuimurit tekevät työtään. Pölyistä viljapeltoa.
Maussa oli makeaa mallasta, vaniljaa, paahtoleipää – kevyt ja puhdas. Vesilisä tuo mukanaan kermaista pehmeää toffeeta, kuivempaa maltaisuutta ja aavistuksen tammisutta. Todella herkän oloinen viski.
Tämä todella tarvitsi tilkan vettä ja aikaa lasissa kehittyäkseen. Tässä oli herkkyyttä ja puhtautta ehkä jopa liikaa ja tämä jäi siten jotenkin jopa liian yksinkertaiseksi. Annan silti tälle myöhemmin uuden mahdollisuuden jahka pullo on saanut haukata hetken happea kaapissa.
-
Nuotio kostealla heinäpellolla
SMWS 66.175 (Ardmore), From Arbroath to Bogota, 12 y.o, dist. 23 july 2007, Refill ex-bourbon hogshead, 1 of 271 bottles, 60.6%
Scotch Malt Whisky Societylta tällä kertaa vähän savuisempi pullote. Koodien mukaan tämän takana on Ardmoren tislaamo, josta lisää juttua täällä.
Tuoksussa savuisia viljanjyviä, makeaa vaniljaa, maanläheistä parfyymisyyttä – suitsuketta jopa. Kuin kävelisi juuri heinäpaaleilla täytetyn vanhan ladon ohi, jonka edessä joku polttaa kosteassa maakuopassa rutikuivia risuja.
Maussa suolaista savuisuutta, pippuria. Lihaisa suuntuntuma, savustettua rasvaista pekonia. Lääkemäinen – jopa aavistuksen kitkerä. Jälkimaku on kuin olisi pullon ”Underberg” -digestiiviä naukannut. Vesilisän kanssakin pippurisuus on edelleen läsnä, joskin pieni makeampi vivahde pääsee hetkeksi esiin ennen kuin savuinen tiukka tammisuus jyrää sen alleen. Erittäin hankalasti lausuttava oluttermi ”astringoiva” kuvailee tätä mainiosti. (Astringoiva tarkoittaa makua, joka aiheuttaa suuta kutistavan tai kuivaavaan tunteen. – IS 24.9.2013)
Nämä SMWS:n pullotteet eivät päästä kovin helpolla. Osa osaa olla aika haastavaa tavaraa, mutta onneksi ihan mielenkiintoisella tavalla. Sokkona olisin laittanut tämän Islaylle. Tämä EI ole sellaisille, jotka haluavat viskinsä puhtaana ja vailla aavistuksen ihmeellisiäkin sivumakuja.
-
Vahaa tropiikissa
SMWS 26.149 (Clynelish), Heiland coup D’etat, dist. 19 september 2011, 8 y.o, 2nd fill ex-bourbon barrel, 1 of 252 bottles, 58.1%
Clynelish kuuluu eittämättä yksiin lempitislaamoistani – ellei sitten jopa ole aivan kärjessä. Nyt maistoon pääsi Scotch Malt Whisky Societylle pullotettu 8-vuotias, eli Clynelishiksi melko nuori viski, joka kuitenkin makunsa puolesta olisi voinut olla vanhempaakin.
Makea tuoksu. Trooppisia hedelmiä, päärynää, tuoksuvia kukkia. Tämä vei myös kostealle kiviselle rannalle. Ei niin vahamainen kuin tyypillinen Clynelish – enemmänkin sellainen kodintuoksuna käytettävä tuikun päällä poltettavan vahanapin tuoksu.
Jos Clynelishin vahaisuus ei tuoksussa ollutkaan läsnä, niin maussa se on! Öljyinen, paksu, vahamainen. Jotenkin lihaisa, aavistuksen suolainen, hapan ja pippurinen. Trooppiset hedelmät tekivät katoamistempun – kunnes mukaan lisää vesitilkan! Ananasta, greippiä… Mehiläisvahaa ja raikas pieni mentholmaisuus loppuun.
Tämä jätti vähän sekavat tunteet. Ei ihan tyypillinen Clyne, vaikka tislaamon fiilikset sieltä kyllä löytyykin. Juuri avattu pullo ja ensikokeilu, eli täytyypä ottaa tämä lähiaikoina vielä uudestaan testiin ja katsoa fiilikset uudemman kerran. Ikäänsä nähden silti erittäin hienosti kypsynyt tisle!
