-
Makeaa öljyä
Strathmill 11 y.o., Hogshead Imports, 2011 Vintage, Refill Hogshead, 356 bottles, 48%
Strathmillin tislaamo puskee suurimman osan tuotannostaan Diageon blendiviski J&B:n sekaan ja on siksi melko tuntematon tuttavuus Single Malt -viskien parissa. Ainoa virallinen mitenkään yleisesti saatavilla oleva pullote on Flora & Fauna -sarjan 12-vuotias. Diageo julkaisi vuonna 2014 osana vuosittaista Special Release -sarjaansa myös 25-vuotiaan version, joka on ikäänsä ja julkaisuvuoteensa nähden edelleen kohtalaisen edullisesti saatavilla. Liekö sitten tislaamon tuntemattomuus syynä ja rehellisesti sanoen tämän nyt maistetun Strathmillin jälkeen alkoi jopa melkein hinta houkuttamaan!
Vaan miksipä se houkutus sitten iski? Koska tämä nyt maistettu versio kolahti omiin tuoksu- ja makuhermoihin todella mainiosti, vaikka Whiskybasessa tämän väitetäänkin olevan kovin raa’an ja kypsymättömän makuinen. Uskalla kuitenkin olla rankasti eri mieltä!
Vihreän ruohoinen tuoksu syöksyy ensimmäisenä hajureseptoreihin. Vaaleaa hunajaa, rutkasti ohraa, päärynänkuoria, sokerihuurrettuja muroja – Kellog’s Frosties! Sitruunankuoren öljyjä, makeaa omenaa. Kaiken kaikkiaan yllättävän makea tuoksu, jota vienot tammen tanniinit tasoittavat. Oikein lupaavaa!
Suutuntuma on öljyisen paksun kermainen. Upea! Makeaa ohraisuutta ja maltaisuutta. Vaaleita hedelmiä. Makeaa omenaa ja päärynää. Sitruunamarenkipiirasta. Lipsi-mehujäätä. Hauskasti mukaan sekoittuu myös lakritsaisuutta. Makeaa makua on hienolla tavalla tasapainoittamassa pieni tammisuus.
Todella maukas ja hauska viski! Suutuntuma on todella hieno ja maut leviävät öljyisyyden myötä koko suuhun upean täyteläisinä. Yleisfiilis on selvästi makean puolella ja sehän allekirjoittaneelle sopii. Tämä on silti hienosti tasapainossa ja makujen yhdistelmä toimii mainiosti. Tykkään kovasti!
Sain tästäkin viskistä vinkin toiselta kokeneelta viskiketulta ja ryntäsin sen ostamaan. Kaiken kaikkiaan näin harrastusvuosien kasvaessa on aina ilo huomata, että entistä enemmän juuri nämä vähemmän tunnetut tislaamot pääsevät usein yllättämään positiivisesti omalla tuotannollaan. Ja usein ne ovat myös hankintahinnaltaan huomattavasti edullisempia kuin tunnettujen tislaamojen väkisin markkinoinnin ehdoilla väännetyt tuotokset.
-
Kirkossa ei ole kiire
Valamo 7 y.o., Single Cask #244, Unpeated Church Wine Cask, Date casked 21.4.2017, bottled 27.3.2025, bottle no. 274/400, 58.5%
Tämä Valamon yksityispullote löysi tiensä omiin varastoihin erään Turkulaisen Citymarketin parkkipaikalla tapahtuneen pullovaihdon seurauksena. Bongasin sen alun perin herra liemennyksen/Valjasen Instagram-syötteestä jo ennen kuin oma Valamolaisemme oli pullotettu ja kyselin pullovaihdon mahdollisuutta. Ja niinhän siinä kävi, että eräänä helmikuisena iltana lestit vaihtoivat omistajaansa Ravattulan Citymarketin pihassa.
En tiedä pullotteen tarkempaa historiaa sen tarkemmin, kuin että kyseessä yksityinen pullotus ja 50 v. synttäreihin mennessä oli tarkoitus saada viski pulloon. Kyseessä ei siis ole herra Valjasen tynnyri, vaan itselleni vielä vieraaksi jääneen toisen Turun alueella vaikuttavan harrastajan oma projekti. Pullomäärä oli melkoinen ja ilmeisesti siitä suurin osa jäi tynnyrin ostaneelle herralle itselleen.
Siirrytäänpä taustoista itse viskin pariin:
Tuoksu on Valamoa. Ei erehdystäkään. Tunnistettava – hyvässä ja joidenkin mielestä pahassa. Havupuun pihkaa. Lakritsia. Läpi puskee myös nuoruus. Jos tämä olisi ollut oma viski, niin ainakin viisi vuotta lisää. Kirkkoviini on aika taustalla lukuun ottamatta pientä herukkaisuutta.
Maussa kirkkoviini tuo makeutta. Kypsiä makeita luumuja. Vehreyttä ja vihreyttä, johon sekoittuu tummia marjoja. Valamon havuja. Kuin kävelisi loppukesän sateen kastelemassa havumetsässä. Kypsiä mustikoita, jotka alkavat pikkuhiljaa antaa tilaa esiin nouseville sienille. Jotain maakellarimaista.
Tämä on Valamoa. Olen monta kertaa täällä toitottanut, että Valamon tisle kypsyy h-i-t-a-a-s-t-i. Tämä on hyvä esimerkki. Muutaman vuoden liian aikaisin pullotettu. Ymmärrän omalla tavallaan sen, että tämä on aikanaan laitettu tynnyriin tiettyä aikataulua ajatellen, mutta tässä kohtaa olisin luistanut periaatteesta ja odottanut kuusikymppisiin, enkä usko että tämä olisi siihenkään mennessä pilalle mennyt!
Valamon kirkkoviinitynnyrikypsytettyä kymmenvuotiasta Uisgessa maistaneena voin sanoa, että se oli loistavaa! Ilmeisesti se vaa’ankieli on siis Valamon osalta jossain siellä seitsemän ja kymmenen vuoden välillä. Sitä nuoremmat vaativat joko harrastuneisuutta, tai aavistuksen karaistuneempaa luonnetta.
-
Turpeista punaherukkaa
BenRiach 1994, 18 y.o., Selected and Bottled for Finland, Peated/Tawny Port Finish, dist. 1994, bott. Oct/12, cask no. 3585, bott no. 202/301, 49.6%
BenRiachin tislaamo pukkasi aikanaan 2010-taitteessa Suomen markkinoille useammankin vuosittaisen single cask-pullotteen, joiden parissa käytiin aikanaan kovinkin aktiivista keskustelua mm. näiden sivujen muinaisella Virtuaalisella Viskiforumilla. Jopa siinä määrin, että joidenkin pullojen osalta seurattiin kenelle mikäkin pullo meni! (Hullun touhua näin jälkikäteen ajatellen.) Se oli sitä hienoa anonyymin yhteisöllisyyden aikaa – hyvässä ja pahassa.
Wanhojen hywien aikojen nostalgisoimiseksi kaivoin näin vuoden 2025 kesäloman aloituksen kunniaksi yhden näistä BenRiachin suomipulloista kaapista ja tällä kertaa tarkisteluun pääsi (jos en aivan väärässä ole) näiden pullotteiden ikänestori. Myönnän tosin, että missasin aikanaan myös 18-vuotiaaksi merkityn Rioja-tynnyrissä viimeistellyn version, joka oli tislattu jo vuonna 1993. Netistä kaivettujen tietojen mukaan se pullotettiin jo maaliskuussa 2012, joten ikänsä puolesta se saattaa olla vanhempi – tai saattaa olla olemattakin! Tuo Rioja-versio on ainoa, joka puuttuu omasta kaapista. Kaikkia muita on edelleen jäljellä.
Lasia kohti:
Kirpakat turvesavun säestämät hedelmät aloittavat tuoksupuolen. Mukava marjaisen hedelmäinen happamuus, joka sekoittuu makean pehmeään turpeisuuteen. Appelsiininkuorta. Punaherukkamehua. Yllättävän raikas ja viileä taustatanuotti mintun ja mentholin kera.
Maussa oikein mukava makean turpeen ja sokeroimattoman marjahillon yhdistelmä. Tervaa, puisia mausteita, tummaa hunajaa, kaakaota. Tilkka vettä kuivattaa varsinkin jälkimakua. Jauhettuja tummia kahvipapuja ja neilikkaa. Tuoksun minttuisen mentholinen finaali jatkaa makuun.
Kunnon ”blast from the past” -viski. Näitä BenRiachin Suomea varten pullotettuja single caskejä ei ehkä aikanaan osannut arvostaa ihan yhtä korkealle kuin olisi pitänyt. Harvemmin jos koskaan on saatu säännöllisin väliajoin Skotlannin suunnasta yhdeltä tislaamolta yhtä useaa variaatiota ja vielä kohtuuhintaan. Olipa mukava palata tämän pariin!
-
Viskipäivää Valamolta
Valamo 8 y.o., Single Cask #303, Unpeated 1st fill Bourbon Barrel, bottled for SVP24, 50%
Suomalaisen Viskin Päivää on juhlistettu vuodesta 2014 asti toukokuun 23. päivä. Tätä kirjoittaessa vuonna 2024 juhlittiin siis jo kymmenettä vuotta sitä, että täällä meillä Suomessa osataan tehdä upean vivahteikkaita ja laadukkaita viskejä! Perinteisesti suomalaiset tislaamot juhlistavat päivää julkaisemalla sen lähitienoilla tätä päivää varten pullotettuja erikoispullotteita. Tänäkin vuonna niin Teerenpeli, Kyrö, Helsinki Distilling Company kuin Valamo julkaisivat omat juhlapullotteensa myyntiin Alkoon.
Nyt maisteluun pääsi kuitenkin näistä omaa sydäntä lähimpänä olevan Valamon tislaamon kahdeksanvuotias bourbon-tynnyrissä kypsynyt versio.
Makeus valtaa alkuun nokan. Raparperipiirakkaa vaniljakastikkeella. Selvääkin selvempi bourbonin vaikutus tuoreesta tynnyristä. Vihreitä männynkäpyjä tai pihkaisuutta – itselleni tuttu nuotti aiemmista valamolaisista. Aavistus maustepippuria ja muita kuivattuja mausteita. Toffeeta
Maku alkaa vaniljaisella purskahduksella. Mukava öljyinen suutuntuma. Kivan aktiivinen tynnyri osunut kohdalle. Taasen toffeeta johon sekoittuu jotain kuusenkerkkämäistä. Carmolis-munkkitippojen raikkautta. Mikä sen sopivampaa luostariviskille!
Tämä vahvistaa edelleen sitä kokemusta ja tuntemusta, että Valamon tisle tarvitsee ikää tasoittuakseen enemmän kuin ehkä moni muu suomiviski. Nuoretkin versiot ovat ilmeikkäitä ja persoonallisia. Nämä vanhemmat versiot säilyttävät sitä samaa pahimpien särmien hioutuessa pois.
Kaiken kaikkiaan todella upea viski Valamolta!
Ps. Oma tämä yksilö pullosta vielä kiinni. Samplekeijuna toimi tällä kertaa (taas) Viskisieppo. Kiitos!
-
Se ensimmäinen Suomi-Benkku
BenRiach 1994, 13 y.o., Selected and Bottled for Finland, Peated/Port Hogshead, dist. 1994, bott. Aug/07, cask no. 4017, bott no. 93/240, 56.1%
BenRiachin tislaamo pullotti aikanaan useampana vuotena pelkästään Suomen markkinoille tarkoitettuja single cask -pullotteita. Omasta kaapista näitä löytyy kuusi erilaista vuosiväliltä 2007-2013. Nyt uusintatarkasteluun päätyi näistä vuonna 2007 pullotettu ihka-ensimmäinen versio, joka herätti aikanaan paljon keskustelua myös edesmenneellä viskiforumilla.
Tuoksu on alkuun kuin kävelisi kypsiä mansikoita täynnä olevalle pellolle, jolle lähellä oleva metsäpalo on pölläyttänyt sen yllä leijuvan savuvaipan. Turvetta, appelsiinikuorta, kirpeitä hedelmiä. Mummolan saunan maalattialle läikkynyttä appelsiinilimua. Pölyisiä nahkakantisia kirjoja. Muskottia, neilikkaa. Vesilisä nostaa esiin makean turpeisen maltaisuuden ja tuoksu jatkaa kehittymistään koko ajan. Hieno. Todella hieno.
Maku alkaa maanläheisellä turpeisuudella. Ei niin hedelmäinen kuin tuoksu antaa ymmärtää. Nahkaa. Tässä ei ylipäätään ole kyse savusta, vaan turpeesta. Makeasta turpeesta. Ei sellaisesta merellisestä turpeesta kuin Islayn viskien kanssa.
Tilkka vettä avaa hienosti. Hedelmäkakkua, kuivia rusinoita ja sitten maku taas yht’äkkiä kuivahtaa.
Taateleita, tupakanlehtiä, savukinkkua – kroatialaista savustettua ja ilmakuivattua Pršut-kinkkua jos oikein aletaan hakemaan.
Jälkimaku jatkuu ja jatkuu. Turvesavuisia kuivahedelmiä. Lihaisen tuhti ja suuntäyttävä.
Ihan vaan upea viski. Hieno. Mikä ihme siinä on, että tällaisia ei enää Suomeen saada? Tai no BenRiachin kohdalla ihan ymmärrettävää. Tämä oli sitä aikaa kun varastoa oli ja rahaa oli pakko saada. Onneksi on vielä puoli pulloa jäljellä.
