-
Haastava suuntäyttäjä
SMWS 41.127 (Dailuaine), Mind that big ginger fae’ moffat!, 13 y.o, dist. 14 July 2006, Initial cask: Ex-oloroso butt / Final cask: New Oak Puncheon, 1 of 557 bottles, 58.9%
Dailuaine on Diageon omistama tislaamo, joka tuottaa mallasviskikomponenttia lähinnä Johnnie Walkerin täyteaineeksi. Eväitä olisi paljon enempäänkin, kuten tämä SMWS:n pullottama mukavan haastava viski osoittaa.
Tuoksussa kermaista toffeeta, johon sekoittuu sherrykypsytyksen vaikutus. Yllättävän raikas! Hetki aikaa lasissa ja hedelmäinen toffeisuus nousee entistä selvemmin esiin. Poltetun tammen sävyt tuovat mukavan twistin. Kuten yleensä näiden SMWS:n viskien kanssa vaatii aikaa lasissa ja kehittyy koko ajan.
Hetken odottelulla mausteisuutta – sellaisia Ras El Hanout viboja. Vesitilkka pyöräyttää esiin hedelmäisyyttä. Säilöttyjä hapankirsikoita. Vastaleikattua nahkaa. Puuöljyjä.
Ensihuikalla voltit iskee. Pippurisuutta, mutta samaan aikaan suutuntuma on mukavan öljyinen – pureksittava. Toffeeta täälläkin, mutta myös sulaa tummaa suklaata. Kuin paksua tummaa kaakaota. Nimessäkin mainittu inkivääri iskee hetken päästä.
Lusikallisella vettä polte katoaa ja maku vaihtuu viljaisen keksiseen suuntaan. Tuoksun mausteisuutta. Esiin nousee lisää hedelmäisyyttä. Aavistuksen kitkerää punaisilla marjoilla ja hedelmillä maustettua teetä – varsinkin jälkimaussa, joka kestää todella pitkään!
Haastava viski. Suuntäyttävä ja täynnä makuja. Ajan ja veden kanssa tämä aukeaa, mutta ei silti jotenkin paljasta itsestään aivan kaikkea. Hauska viski silti. Pitää ”käyttäjänsä” koko ajan varpaillaan ja aivot töissä hyvällä tavalla.
-
Imperial – liian iso, väärään aikaan
Suomen Mallaswhiskyseura järjesti elokuun loppupuolella mielenkiintoisen tastingin, jossa päästiin maistelemaan jo kuolleen ja kuopatun, sekä uskomattoman huono-onnisen Imperial-tislaamon tuotteita.
Juhlallisten lähtökohtien puutteesta ei Imperialin tislaamon perustanutta Thomas MacKenzietä voi syyttää. Imperialin tislaamon piti olla kuningatar Victorian Diamond Jubileen – kuusikymmenvuotisen hallitsijanuran juhlien huipentuma – mitä tulee viskin tislaamiseen. Mallastamon piipun nokkaan nostettiin tonneja painanut rautainen kruunu. Kaikki oli suurempaa ja hienompaa kuin yhdelläkään siihen mennessä perustetulla tislaamolla. Vuosi oli 1897.
Vaan toisin kävi. Jo kahden vuoden jälkeen tislaamo suljettiin ja se aukesi uudelleen vasta 1919 – ensimmäisen maailmanpalon jälkeen. Paljon ruusuisemmaksi homma ei sodankaan jälkeen muuttunut, sillä jo vuonna 1925 tislaamo suljettiin uudelleen 30 vuodeksi. Pannut puhisivat taas vuodesta 1955 vuoteen 1985. Omistajat vaihtuivat, kunnes taas 1990-luvun alussa pannut laitettiin viimeistä kertaa kuumiksi, mutta sitäkin kesti vain seitsemän vuotta vuoteen 1998 asti, jolloin Imperial hiljeni viimeisen kerran.
Vuonna 2013 suurin osa vanhoista rakennuksista jyrättiin ja paikalle perustettiin uusi Chivas Brothersin hallussa oleva Dalmunachin tislaamo.
Itse tastingiin oli valikoitunut mukavan laaja ja moninainen kattaus tislaamon pullotteita. Oma epäilyni on, että Cats & Whiskyn Andolla oli ollut näppinsä pelissä mitä tulee pullojen lähteeseen, mutta saatan toki olla väärässäkin. Ilta aloitettiin hieman eri järjestyksessä kuin viskit tastingalustalla olivat. Mutta mikä tastingalusta kyseessä olikaan! Upein ja hienoin, joka edessäni on koskaan tastingissä ollut. Jutun aloituskuvassakin näkyvän alustan oli taiteillut Suomeen sotaa pakoon tullut nuori ukrainalaistaiteilija Veronika.
Tastingin jälkeen mietimme hetken miten palkita hänet upeasta työstään ja hetken pyörittelyn ja huutokauppa-ajatuksen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että jätettäköön alkuperäinen teos seuran arkistoihin ja jokainen lahjoittakoon haluamansa summan Veronikalle suoraan. Toivon ainakin omasta puolestani, että Veronikalle lähti asiallinen avustus jokaisen osallistuneen toimesta!
Mutta sitten itse viskeihin suunnilleen muistamassani järjestyksessä:
Illan viskit yhteispotretissa. Imperial 23 y.o., Concerto Single Cask, dist. Mar. 1998, bott. Jan 2022, 49.1%
Sain kunniakseni maistaa tätä samaista viskiä jo kevään Uisgessa. Arvotin sen silloin yhdeksi illan hienoimmista viskeistä!
Tuoksu: Aivan karkkia – tarkemmin vaahtokarkkia. Tomusokeria, greippiä, trooppisten hedelmien ilotulitusta, vaniljaa, vihreitä nallekarkkeja, sitruksenkuorta. Hapanta makeutta
Maku: Juicy Fruit -purukumia, mutta enemmänkin sitä klassisen purkkanauhan päällä olevaa ”pölyä” kuin itse sitä purkkaa. Ei niin makeaa kuin tuoksu antaa olettaa. Upea happamuuden, makeuden ja tynnyrin tanniinien leikki.
—
Tuhdin hedelmäinen ja leikkisä viski. Esanssista hedelmäisyyttä. Paranee ajan kanssa lasissa. Tämä on sellaisenaan upea viski, joka pitäisi nauttia ns. ilman seuraa. Jäi osittain jalkoihin illan muiden viskien seurassa, mutta ei siksi että tämä ei olisi hyvää. Illan vahva ykkösehdokas, mutta takavasemmalta tultiin tällä kertaa ohi.
Imperial 15 y.o., Special Distillery Bottling, OB, bott. 2008, 46%
Tuoksu: Tuhtia maltaisuutta ja olkia. Grappamainen. Voita ja taustalla joku halvan käsisaippuamainen tuoksu.
Maku: Tylsä. Sanalla sanoen tylsä. Tusinaviskin fiiliksiä. Ei vaan irronnut. Ei sitten yhtään.
—
Jotenkin rasvaisen mitäänsanomaton viski. Tämä oli sitä aikaa, kun tältä mammuttitislaamolta tuupattiin tavaraa blendeihin täytteeksi sen enempää ajattelematta.
Imperial 20 y.o., 1976-1997, Milroy’s of Soho, Single Cask, 59.9%
Tuoksu: Makean kermaista mallasta, aavistus raa’ahkoa aprikoosia. Vaniljakastiketta. Ikäisekseen yllättävän raikas. Kuivattua heinää ja makeaa vaaleaa hedelmäisyyttä. Paahteinen jälkivivahde, joka vie ehkä enemmänkin poltetun tai vanhan Islay-viskitynnyrin suuntaan kuin savuun tai turpeeseen. Hieno tuoksu!
Maku: Makeaa maltaan täyteläisyyttä ja paahteista tammea. Iän tuomaa kuivuutta ja vesitilkka nostaa esiin viinikumimaista hedelmäisyyttä. Hienolla tavalla ikääntynyt ja herkullinen maku. Tämä jässähti kielelle pitkän pitkäksi aikaa. Hieno hedelmien ja vienon tammen leikki. Nosti kuolan kielelle.
—
Omasta mielestäni illan paras viski. Todella hienosti tasapainossa ja paahteinen – hieman jopa paahtoleipämäinen maku iski oivasti!
Imperial 25 y.o., Douglas Laing Old & Rare, dist. Nov. 1981, bott. Feb. 2007, 1 of 270 bottles, 57.2%
Tuoksu: Hupsista sentään. Nyt mentiin pyörän sisäkumiosastolle! Rikkiä. Takaa nousee esiin sherrykypsytyksen tuomaa hedelmäisyyttä, mutta ikävä kyllä tynnyri on ollut ennen täyttöä täynnä märkää pierua, joka pilaa kokonaisuuden.
Maku: Oi voi! Likainen. Liian likainen. Jotenkin poltetun muovinen. On tässä toki ihan hyviäkin juttuja tumman hedelmäisyyden kautta, mutta kyllä nyt on rikkikeppi heilunut liikaa tynnyrin pohjalla ennen täyttöä.
—
Jälkimaku pelastaa hetkeksi, kunnes tympeä rikkisyys taas nousee. Jännä kyllä, tämä nousi illan suosikiksi kun parhaasta äänestettiin. Vaan mitäpä niistä makuasioista kiistelemään.
Dalmunach 6 y.o., Best Dram, 1st fill Oloroso Sherry & Red Wine Firkins, bott. 11/10/2016, bott. 19/09/2023, 58.4%
Dalmunachin vuonna 2013 Imperialin rauniolle perustettu tislaamo tuottaa viskiä Chivas Regalin – eli Pernod Ricardin blendeihin. Tislaamo näyttää kauniilta, mutta sen ainoa tehtävä on puskea vuodessa 10 miljoonaa litraa mallasviskikomponenttia sekoiteviskeihin. Imperial tuotti parhaimmillaan 1,6 miljoonaa litraa. Jo tämä yhtälö kertoo siitä, että laadun sijaan fokus on määrässä. Ei silti, oli mukava taas ruksia yksi maistamaton tislaamo pois omalta listalta.
Tuoksu: Makeaa modernia sherryä, muskottia, mausteita. Punaviinitynnyri puskee läpi. Keinotekoisen nopeasti kypsytetty fiilis. Juran Red Wine cask tuli mieleen – eikä pelkästään hyvässä. Turha jäädä liikaa analysoimaan.
Maku: Punaviinikypsytys iskee läpi kuin Korkeajännityksen miljoona volttia. Toffeeta ja mausteita. Tästä ei ikävä kyllä jää juuri jälkipolville kerrottavaa. Keinotekoisen nopeasti kypsytetty viski.
—
Tisle on varmasti laboratoriontarkasti kunnossa, mutta tässä yksityisessä pullotuksessa kypsytys menee täysin pieleen. Pienellä aikaa on yritetty tuupata aivan liikaa makua tynnyristä, ilman että raakatisle on ollut valmiina ottamaan sitä vastaan.
Imperial on kadonnut. Olen itse saanut maistaa muutaman loistavan viskin tältä todella vaikean historian omaavalta tislaamolta. Saimmepa aikanaan Duncan & Taylorin pullottamana oman suomispesiaalinkin, joka tosin jo hupeni jo joku aika sitten omasta kaapista – sen verran hyvää se oli. Jopa poikkeuksellisen hyvää!
Kaiken kaikkiaan tämä tasting jätti itselleni ristiriitaisen olon. Imperial oli varmasti hieno tislaamo – silloin kun se oli. Aikansa lapsi, kuten sanotaan. Liian kunnianhimoinen, liian suuri. Ja tämä vaikutti myös lopputulokseen. Kun mäski, käymisprosessi, pannut ja tynnyrit saatiin kohdilleen, niin hyvää tuli. Toisina päivinä taas ei niinkään.
-
Huile d’olive
SMWS 26.175, (Clynelish) ”Emergency Decadence”, 7 y.o, dist. 16 October 2013, 1st fill ex-bourbon barrel, 1 of 232 bottles, 62.1%
Nuorempaa Clynelishiä SMWS:n pullottamana. Mukavan likainen, yrttinen ja hyvällä tavalla ”likainen” Clynelish. Tislaamon nykymeininki vähän huolestuttaa, mutta onni on, että yksityiseltä puolelta edelleen löytynee ihan hyvää tavaraa. Tämän öljyisyys viehätti, mutta vivahteikkuutta olisi saanut olla enemmän.
Jo tuoksussa nousee esiin selkeä Clynelishin vahaisuus – tosin ilman vesilisää tämä on aika tukossa. Korkeilla prosenteilla lienee osuutensa tähän. Vesilisä nostaa esiin makeaa toffeista mallasta, juuttikangasta, vaaleaa hunajaa ja kevyttä sitrusta, joka voimistuu ajan kanssa.
Suutuntuma on öljyisen paksu, jopa rasvainen, kuin oliiviöljyä olisi huikannut! Underbergan katkeroita, kuivaa tammisuutta. Vettä kiitos!
Tilkka vettä (aika reilu sellainen) pehmentää ja tuo esiin Clynelishin kaiken alkoholin takaa. Pientä tietynlaista ”likaisuutta”, aavistus öljylampun tai petroolilämmittimen tuprauttamaa savua, kuivaa vanhaa puuta, mutta myös maltaan makeutta.
Todella öljyisen paksu Clyne. Veden kanssa saa lotrata huolella, tai muuten kasvaa rintaan pari karvaa lisää!
-
Antakaa happea!
SMWS 72.96 (Miltonduff), ”Honey begins with a flower”, 9 y.o, dist. 31 January 2011, 1st Fill Ex-Bourbon Barrel, 1 of 240 bottles, 57.4%
Jälleen yksi tislaamo, jonka tuotteisiin ei ole suuremmin tullut tutustuttua. Miltonduff on iso ja vanha tislaamo, joka sijaitsee Speysiden alueella. Nyt maistelussa SMWS:n pullottama versio, joka ei valitettavasti oikein ensimaistamalla vakuuttanut. Annettaneen tänne uusi mahdollisuus, jahka on saanut hetken hengittää pullossa.
Nimensä mukaisesti ensinuuhkaisu on hyvinkin kukkainen. Makeutta, ruusun terälehtiä, mutta myös pientä vahaisuutta – muovailuvahaa. Aavistus vihreää omenaa. Todella sulkeutunut, joten vettä sekaan. Muutaman teelusikallisen jälkeen vaaleita hedelmiä. Päärynää, raakaa banaania. Tuoretta raastettua inkivääriä ja pientä vaalean hunajan makeutta.
Ensimaistolla digestive-keksejä. Öljyinen suutuntuma. Tuoretta inkivääriä, joka polttelee hieman kieltä. Vettä kiitos!
Vesilisä muuttaa tämän yllättävän kitkeräksi ja kuivaksi. Todella hankala saada oikein mitään järkeviä nyansseja irti. Inkivääri jatkaa vähän miedompana ja mukana on aavistuksen paahtunutta viljaisuutta. Olipas nyt jotenkin vaikea tapaus!
Toivotaan, että tämä on taas yksi niistä SMWS:n viskeistä, jotka paranevat saatuaan pullossa hetken happea. Ensivaikutelma ei nyt ollut valitettavasti kovin mairea.
Pitäisi ehkä itsenikin oppia, että ei pitäisi heti korkkauksen jälkeen näitä SMWS:n pullotteita yrittää nuotittaa. Moni näistä on ajan saatossa muuttunut huomattavasti positiivisempaan suuntaan. Työnnetään siis peremmälle kaappiin ja palataan joskus myöhemmin uudestaan tämän pariin.
-
Mentholia ja moottorisahaa
SMWS 93.160 (Glen Scotia), ”External combustion engine”, 9 y.o, dist. 4 October 2011, 1st Fill Ex-Bourbon Barrel, 1 of 227 bottles, 59.2%
Maistelussa SMWS:n pullottama Glen Scotia.
Tuoksussa heti kärkeen valkoista suklaata ja kookosta. Ruotsalaisia ”kookospalloja” – niitä mitä saa Ikean ruokaosastolta, mutta valkosuklaisena versiona. Sokeroituja sitruunankuoria ja sitrusöljyä. Kirpeää vastapuristettua omenamehua. Raikkaan minttuinen taustatuoksu. Kookoskermaa. Vesilisä tuo kevyttä tammisuutta ja nostaa vaniljaa esiin. Yllärinä – mutta nimensä mukaisesti – samalla esiin nousee kuumana käyvän moottorisahan pakokaasua.
Kiva ja raikas nokka, johon pieni likaisuus tuo mukavan vivahteen.
Maku alkaa todella makeana. Kasapäin vaniljaa ja raikkautta. Eukalyptusta, mentholia. Todella öljyinen suutuntuma. Tuhdin maltainen. Vesitilkan kanssa pippurisuutta ja puisia mausteita, mutta enimmäkseen tämä on raikkaiden pastillien, vaniljan ja makean maltaan leikkiä. Jälkimaussa kuolan suuhun tuovaa hyvää karvautta.
Ei ehkä kaikkein monipuolisin viski, mutta maut ovat hienosti tasapainossa. Pullon nuotit aika lähellä sitä mitä itse löysin. Kestää vettä hienosti ja öljyisyys tuntuu vaan lisääntyvän mitä enemmän vedellä lotraa.
Mukava viski kaiken kaikkiaan!