-
Mentholia ja moottorisahaa
SMWS 93.160 (Glen Scotia), ”External combustion engine”, 9 y.o, dist. 4 October 2011, 1st Fill Ex-Bourbon Barrel, 1 of 227 bottles, 59.2%
Maistelussa SMWS:n pullottama Glen Scotia.
Tuoksussa heti kärkeen valkoista suklaata ja kookosta. Ruotsalaisia ”kookospalloja” – niitä mitä saa Ikean ruokaosastolta, mutta valkosuklaisena versiona. Sokeroituja sitruunankuoria ja sitrusöljyä. Kirpeää vastapuristettua omenamehua. Raikkaan minttuinen taustatuoksu. Kookoskermaa. Vesilisä tuo kevyttä tammisuutta ja nostaa vaniljaa esiin. Yllärinä – mutta nimensä mukaisesti – samalla esiin nousee kuumana käyvän moottorisahan pakokaasua.
Kiva ja raikas nokka, johon pieni likaisuus tuo mukavan vivahteen.
Maku alkaa todella makeana. Kasapäin vaniljaa ja raikkautta. Eukalyptusta, mentholia. Todella öljyinen suutuntuma. Tuhdin maltainen. Vesitilkan kanssa pippurisuutta ja puisia mausteita, mutta enimmäkseen tämä on raikkaiden pastillien, vaniljan ja makean maltaan leikkiä. Jälkimaussa kuolan suuhun tuovaa hyvää karvautta.
Ei ehkä kaikkein monipuolisin viski, mutta maut ovat hienosti tasapainossa. Pullon nuotit aika lähellä sitä mitä itse löysin. Kestää vettä hienosti ja öljyisyys tuntuu vaan lisääntyvän mitä enemmän vedellä lotraa.
Mukava viski kaiken kaikkiaan!
-
Tomusokeria, sherryä ja savua
Kuten joskus aiemminkin on tullut kirjoiteltua, on yksi viskiharrastuksen mukavia puolia samplevaihtelu. Muiden viskiharrastajien kaapeissa on melkein 100% varmuudella jotain, mitä omasta kaapista ei löydy. Ja toki sitten aina välillä niitä sampleja on mukava myös maistella ja laittaa riviin. Tämänkertainen setti oli noukittu ihan vaan periaatteella ”kai näitäkin voisi joskus maistella” ilman mitään sen kummempaa tausta-ajatusta. Luvassa siis sekalainen setti samplekaapin antia:
The NZ Whisky New Make, 45%
Tuoksussa makean sokerista hedelmäisyyttä. Banaanivaahtokarkkia ja aavistus sitrusta. Todella erilainen ”new maken” tuoksu mihinkään muuhun kokemaani newa makeen verrattuna. Ihan kuin tässä ei olisi käytetty mallasta lainkaan?
Makupuolella ensimmäinen tunne on tomusokeri, johon on tipautettu sekaan greipin kuoren öljyjä. Todella karvas maku, joka vaan voimistuu hetki hetkeltä. Melkein kuin katajanmarjoja. Tässä on jotain hyvin ginimäistä.
Outo on. Monella tapaa. Olisi jännä maistaa lopputuotetta.
Auchentoshan Distillery Cask, Oloroso cask #4485, 2009/2019, 59.4%
Kunnon sherrytöräys nokkaan heti alkuun! Yrttilikööriä – kuin Jägermeisteria seassa olisi. Kuivaa tammea, yrttisyyttä ja kuivaa sherryä. Onpa tuhti nokka!
Maku jatkaa samoilla linjoilla. Raskasta, kuivaa sherryä. Nahkaa, tummia tupakanlehtiä. Tiukkaa tammea. Underberg-Jägermeister -linja jatkuu maussa. Raakalakritsia. Tilkka vettä vie pahimman kitkeryyden pois, mutta ei se silti mihinkään katoa.
Todella tuhdin kuiva sherrypommi, joka jättää pitkän tammisen ja puisen jälkimaun. Ei aivan nyt osuttu nappiin tämän kanssa. Yrttisyyttä on ehkä vähän liikaan omaan makuun, vaikka ei tämä nyt sinällään pahaa ollut.
Bruichladdich Black Art 4.1, 23 y.o., 49.2%
Tuoksun aloittaa hedelmäinen ilotulitus. Aavistuksen raakoja luumuja. Pyöreää maltaisuutta, makeaa tupakkaa, tölkkihedelmiä, joiden päälle on lorautettu tummaa siirappia. Mausteista puuta. Silti mukavalla tavalla raikas. Aromaattisia yrttejä – mentholia, anista. Kauheasti tapahtuu koko ajan! Viski, jonka tuoksuttelemiseen kannattaa todella varata aikaa!
Mitenkäs maku sitten? Makea, karvas, jopa aavistus savua – vaikka sitä ei kyllä tässä pitäisi olla. Kuin syksyn kuivia lehtiä pureskelisi – en kyllä koskaan ole pureskellut, mutta tältä voisin kuvitella niiden maistuvan. Vihreää mallasta, kuivia mausteita – kanelia, neilikoita, muskottia. Kuivattuja kirsikoita. Jälkimaku kestää iät ja ajat tuoden mukanaan tumman suklaan vivahteita.
Todella monipuolinen viski upealla tuoksulla. Makupuolella tapahtuu myös paljon. Vaatii aikaa lasissa ja vaatii aikaa myös maistajaltaan. Ei todellakaan kiireisen ihmisen viski!
SMWS 10.207 (Bunnahabhain), ”Wa-Wa-Woom!”, 12 y.o., dist. 7 February 2008, Refill ex-bourbon barrel, 1 of 220 bottles, 56.2%
Kahteen edelliseen verrattuna arvatenkin tyystin erilainen. Puhdas, raikas. Sitrusten värittämää turvesavua. Sitruunankuorta, makeaa vaniljaa, hiilitabletteja. Mutkaton ja rehellinen tuoksu.
Maussa turvesavu iskee vahvasti. Vaniljaa ja tammen tanniineja, jotka leikkivät makeuden kanssa. Tuhtia tavaraa – vesilisä on paikallaan ja se pehmentää makuja, mutta ei vie mitään pois. Pieni kalkkisuus nousee esiin.
Suoraviivainen bourbon-kypsytetty savuinen Bunnahabhain ilman kikkailuja. Hyvää.
Sampleista kiitos kuuluu Smoke On The Waterille, Viskisiepolle ja Finwhiskylle!
-
Limettiviski
SMWS 26.155 (Clynelish), ”Margarita at the Beach”, 8 y.o, dist. 19 September 2011, 2nd fill ex-bourbon barrel, 1 of 255 bottles, 58.6%
Kuten moni kirjoituksiani enemmän lukenut saattaa tietää, on Clynelish yksi omia lempitislaamojani. Välillä silti eteen tupsahtaa aina nyt maistellun kaltaisia viskejä, jotka saavat epäilemään itseään. Onneksi kyseessä on empiirisen tutkimukseni mukaan aika lailla poikkeustapaus. Sen verran erikoinen tapaus oli tämä:
Outo. Todella outo. Tuoksussa heti alkuun hyökkää nenään suolainen sitrus. Limetinmehua ja -kuorta, greippiä. Kavalkadi karvaan kirpeää sitrusta, jonka päällä leijuu mentholinen piparminttuisuus.
Todella epäviskimäinen tuoksu. Melkein kuin mojitoa, mutta ilman mojiton makeutta.
Suolainen sitrus jatkaa makumaailmaan, mutta taustalla häilyy silti myös tyypillinen Clynelishin vahaisuus. Aavistus chilin poltetta ja ärhäkkä inkiväärimäinen potkaisu. Vesilisän kanssa tämä muuttuu öljyisemmäksi ja Clynelishistä itselleni tuttu öljylampun ja kynttilävahan maku- ja aromimaailma hiipii mukaan.
Todella epätyypillinen ja erilainen Clynelish. Tämä on ollut nyt auki jo reilut vuoden päivät ja saanut osakseen jo hieman happea pullossakin – ihan tarkoituksella, sillä en halunnut tuomita tätä pelkän kaulan perusteella.
Enkä kyllä tuomitse vieläkään. Tuoksu on edelleen todella yllättävä, jopa outo. Maussa sitruksisuus on hieman tasoittunut, mutta silti läsnä.
Tämä on osoittautunut itselleni todella haastavaksi viskiksi. En tiedä edelleenkään pidänkö tästä, mutta toisaalta tämä haastaa maistajansa ja sen vuoksi en voi oikein olla tästä pitämättäkään. Kummallista, omistuista, vaativaa, mutta ei silti välttämättä pahaa.
-
Marenkia ja Fruit Dropseja
SMWS 58.44 (Strathisla), ”For Campers and Hampers”, 13 y.o, dist. 19 September 2007, 1st fill ex-bourbon barrel, 1 of 210 bottles, 58.9%
Strathisla on viski, johon tulee törmättyä ainakin itse aniharvoin. Omalta maistelulistalta ei montaa kyseisen tislaamon juomaa löydy. Ensikosketus tislaamon tapahtui kuitenkin jo ennen kuin oma viskiharrastus varsinaisesti sai alkunsa. Muistan, kun isäni sai aikanaan 50-vuotislahjaksi vihreän kantikkaan pullollisen Strathislaa. Erikoisen näköinen pullo, jonka etiketti oli painettu suoraan pullon kylkeen. Mausta ei valitettavasti juuri muistikuvia ole, mutta tiedän, että tätäkin on siis tullut jo useampi vuosikymmen sitten maistettua.
No miltä se SMWS:n pullottama versio sitten tuoksui ja maistui?
Mukavan makea tuoksu. Marenkia, karkkikipossa majailevia sekalaisia makeisia – mansikkalakua, kovia appelsiinikarkkeja. Kuin olisi avannut rasiallisen klassisia Monpensiersin Fruit Drops karkkeja. Niitä tax-freen pakko-ostoksia, joita imeskellessä kitalaki ainakin kipeytyi, jos ei sitten mennyt vereslihalle.
Bourbonkypsytyksen vaniljaisuus on myös selvästi läsnä. Sitrushedelmien öljyjä. Vesitippa nostaa niitä entistä enemmän esiin ja muuttaa tuoksua jopa greippiseen suuntaan. Makeus painuu taka-alalle ja esiin nousee happamuutta.
Maku antaa ymmärtää heti, että tämä on ollut aika eläväisessä bourbon-tynnyrissä. Kasakaupalla makeaa vaniljaa jota toffee siivittää. Sitruunasorbettia. Kermainen ja suuntäyttävä tuntuma.
Hedelmäkarkitkin jatkavat silti maussa. Kuin heittäisi kourallisen niitä jo mainittuja Fruit Dropseja suuhun ja rouskuttelisi antaumuksella menemään. Selvä tammisuus on myös läsnä, mutta kaikki maut ovat mukavasti todella hyvin tasapainossa.
Jälkimaussa sitrus ja tynnyrin maut ovat enemmän esillä.
Oikein oivallinen lämpöisen kesäpäivän viski. Varsinkin tämän tasapainoisuus viehättää. Ei mitään hyökkäävää, mutta paljon maisteltavaa!
-
Jekyll & Hyde
SMWS 113.48 (Braeval), ”Ginger Ninja”, 11 y.o, dist. 13 May 2009, 1st fill ex-bourbon barrel, 1 of 195 bottles, 62.7%
Viski on jännä juoma. Se on omalla tavallaan elävä ja jatkuvasti muuttuva tuote, vaikka ei toki käyttädykään kuten esim. pullossa kypsyvä viini. Pullon avattua yllätyksiin kannattaa kuitenkin varautua. Siitä oli esimerkkinä tämä SMWS:n pullottama Braeval – tislaamo, joka tunnettiin aikanaan myös nimellä Braes of Glenlivet.
Tuoksu on täynnä hedelmiä. Päärynöitä, makean kultaisia omenoita, tomusokeria. Kukkainen. Kuin kimppu keväisiä kukkia, joiden makeus alkaa heräilemään houkutellen pörriäisiä. Hedelmäkarkkeja – niitä vaalenpunaisia sienen mallisia tarkemmin ottaen. Tölkkipersikoita. Häivähdys nimessä mainittua inkivääriä. Todella makea tuoksu. Melkein kuin Tokaji-viiniä, mutta maltaisella vivahteella.
Jahas – 62,7%. Lähdetään liikkelle varovasti ettei ihan ”käräytetä” kieltä. Selvää maltaisuutta, mutta myös makeus on vahvasti läsnä. Kuivuu kuitenkin nopeasti ja antaa pienen wasabimaisen potkun. Laimennetaas vähän – tai oikeastaan aika reilustikin.
Huikea ero. Hedelmäisyys tuntuu aluksi, mutta se katoaa pian pähkinäisen maltaisuuden alle. Vaniljaa, toffeeta. Maltaisuus on todella voimissaan ja yhtyy rasvaisen öljyisen tuntuisen tammen vivahteisiin.
Vesi muuttaa tätä huikealla tavalla. Ensin ollaan karkkikaupassa, joka on täynnä hedelmäkarkkeja ja vesitilkan jälkeen ollaankin kuuman auringon paahtamien, purettujen viskitynnyrien kanssa samalla pihalla jonkun syöttäessä oikein tummaa suklaata.
Tämä on viskinä ihan Jekyll & Hyde. Ensin se kietoo sormiensa ympärille makeilla hedelmillään, kunnes vesitilkka muuttaa sen joksikin aivan muuksi.
Monen SMWS:n viskin tapaan vaatii aikaa lasissa ja vesilisällä leikkimistä. Mutta kun hetken malttaa ja rohkeasti kokeilee, niin tämä palkitsee todella hauskalla tavalla!
