-
Limettiviski
SMWS 26.155 (Clynelish), ”Margarita at the Beach”, 8 y.o, dist. 19 September 2011, 2nd fill ex-bourbon barrel, 1 of 255 bottles, 58.6%
Kuten moni kirjoituksiani enemmän lukenut saattaa tietää, on Clynelish yksi omia lempitislaamojani. Välillä silti eteen tupsahtaa aina nyt maistellun kaltaisia viskejä, jotka saavat epäilemään itseään. Onneksi kyseessä on empiirisen tutkimukseni mukaan aika lailla poikkeustapaus. Sen verran erikoinen tapaus oli tämä:
Outo. Todella outo. Tuoksussa heti alkuun hyökkää nenään suolainen sitrus. Limetinmehua ja -kuorta, greippiä. Kavalkadi karvaan kirpeää sitrusta, jonka päällä leijuu mentholinen piparminttuisuus.
Todella epäviskimäinen tuoksu. Melkein kuin mojitoa, mutta ilman mojiton makeutta.
Suolainen sitrus jatkaa makumaailmaan, mutta taustalla häilyy silti myös tyypillinen Clynelishin vahaisuus. Aavistus chilin poltetta ja ärhäkkä inkiväärimäinen potkaisu. Vesilisän kanssa tämä muuttuu öljyisemmäksi ja Clynelishistä itselleni tuttu öljylampun ja kynttilävahan maku- ja aromimaailma hiipii mukaan.
Todella epätyypillinen ja erilainen Clynelish. Tämä on ollut nyt auki jo reilut vuoden päivät ja saanut osakseen jo hieman happea pullossakin – ihan tarkoituksella, sillä en halunnut tuomita tätä pelkän kaulan perusteella.
Enkä kyllä tuomitse vieläkään. Tuoksu on edelleen todella yllättävä, jopa outo. Maussa sitruksisuus on hieman tasoittunut, mutta silti läsnä.
Tämä on osoittautunut itselleni todella haastavaksi viskiksi. En tiedä edelleenkään pidänkö tästä, mutta toisaalta tämä haastaa maistajansa ja sen vuoksi en voi oikein olla tästä pitämättäkään. Kummallista, omistuista, vaativaa, mutta ei silti välttämättä pahaa.
-
Marenkia ja Fruit Dropseja
SMWS 58.44 (Strathisla), ”For Campers and Hampers”, 13 y.o, dist. 19 September 2007, 1st fill ex-bourbon barrel, 1 of 210 bottles, 58.9%
Strathisla on viski, johon tulee törmättyä ainakin itse aniharvoin. Omalta maistelulistalta ei montaa kyseisen tislaamon juomaa löydy. Ensikosketus tislaamon tapahtui kuitenkin jo ennen kuin oma viskiharrastus varsinaisesti sai alkunsa. Muistan, kun isäni sai aikanaan 50-vuotislahjaksi vihreän kantikkaan pullollisen Strathislaa. Erikoisen näköinen pullo, jonka etiketti oli painettu suoraan pullon kylkeen. Mausta ei valitettavasti juuri muistikuvia ole, mutta tiedän, että tätäkin on siis tullut jo useampi vuosikymmen sitten maistettua.
No miltä se SMWS:n pullottama versio sitten tuoksui ja maistui?
Mukavan makea tuoksu. Marenkia, karkkikipossa majailevia sekalaisia makeisia – mansikkalakua, kovia appelsiinikarkkeja. Kuin olisi avannut rasiallisen klassisia Monpensiersin Fruit Drops karkkeja. Niitä tax-freen pakko-ostoksia, joita imeskellessä kitalaki ainakin kipeytyi, jos ei sitten mennyt vereslihalle.
Bourbonkypsytyksen vaniljaisuus on myös selvästi läsnä. Sitrushedelmien öljyjä. Vesitippa nostaa niitä entistä enemmän esiin ja muuttaa tuoksua jopa greippiseen suuntaan. Makeus painuu taka-alalle ja esiin nousee happamuutta.
Maku antaa ymmärtää heti, että tämä on ollut aika eläväisessä bourbon-tynnyrissä. Kasakaupalla makeaa vaniljaa jota toffee siivittää. Sitruunasorbettia. Kermainen ja suuntäyttävä tuntuma.
Hedelmäkarkitkin jatkavat silti maussa. Kuin heittäisi kourallisen niitä jo mainittuja Fruit Dropseja suuhun ja rouskuttelisi antaumuksella menemään. Selvä tammisuus on myös läsnä, mutta kaikki maut ovat mukavasti todella hyvin tasapainossa.
Jälkimaussa sitrus ja tynnyrin maut ovat enemmän esillä.
Oikein oivallinen lämpöisen kesäpäivän viski. Varsinkin tämän tasapainoisuus viehättää. Ei mitään hyökkäävää, mutta paljon maisteltavaa!
-
Jekyll & Hyde
SMWS 113.48 (Braeval), ”Ginger Ninja”, 11 y.o, dist. 13 May 2009, 1st fill ex-bourbon barrel, 1 of 195 bottles, 62.7%
Viski on jännä juoma. Se on omalla tavallaan elävä ja jatkuvasti muuttuva tuote, vaikka ei toki käyttädykään kuten esim. pullossa kypsyvä viini. Pullon avattua yllätyksiin kannattaa kuitenkin varautua. Siitä oli esimerkkinä tämä SMWS:n pullottama Braeval – tislaamo, joka tunnettiin aikanaan myös nimellä Braes of Glenlivet.
Tuoksu on täynnä hedelmiä. Päärynöitä, makean kultaisia omenoita, tomusokeria. Kukkainen. Kuin kimppu keväisiä kukkia, joiden makeus alkaa heräilemään houkutellen pörriäisiä. Hedelmäkarkkeja – niitä vaalenpunaisia sienen mallisia tarkemmin ottaen. Tölkkipersikoita. Häivähdys nimessä mainittua inkivääriä. Todella makea tuoksu. Melkein kuin Tokaji-viiniä, mutta maltaisella vivahteella.
Jahas – 62,7%. Lähdetään liikkelle varovasti ettei ihan ”käräytetä” kieltä. Selvää maltaisuutta, mutta myös makeus on vahvasti läsnä. Kuivuu kuitenkin nopeasti ja antaa pienen wasabimaisen potkun. Laimennetaas vähän – tai oikeastaan aika reilustikin.
Huikea ero. Hedelmäisyys tuntuu aluksi, mutta se katoaa pian pähkinäisen maltaisuuden alle. Vaniljaa, toffeeta. Maltaisuus on todella voimissaan ja yhtyy rasvaisen öljyisen tuntuisen tammen vivahteisiin.
Vesi muuttaa tätä huikealla tavalla. Ensin ollaan karkkikaupassa, joka on täynnä hedelmäkarkkeja ja vesitilkan jälkeen ollaankin kuuman auringon paahtamien, purettujen viskitynnyrien kanssa samalla pihalla jonkun syöttäessä oikein tummaa suklaata.
Tämä on viskinä ihan Jekyll & Hyde. Ensin se kietoo sormiensa ympärille makeilla hedelmillään, kunnes vesitilkka muuttaa sen joksikin aivan muuksi.
Monen SMWS:n viskin tapaan vaatii aikaa lasissa ja vesilisällä leikkimistä. Mutta kun hetken malttaa ja rohkeasti kokeilee, niin tämä palkitsee todella hauskalla tavalla!
-
Kuin nuorta Broraa
SMWS 26.166, ”Bothy Atmospherics”, 9 y.o, dist. 8 February 2011, 1st fill ex-bourbon barrel, 1 of 223 bottles, 59.3%
Tämä pullo on ollut jo jonkin aikaa auki, mutta ei ole sitä tullut tänne nuotitettua. Hieno erilainen Clynelish! Tykkään kovasti.
Yhdellä sanalla – Brora. Olen päässyt onnekseni muutamaa Broraa aikanaan maistamaan ja tämä on nuorta Broraa! Tokihan se on sinällään mahdotonta, koska ns. ”uusi Brora” on vasta korkeintaan kaksivuotiasta. Olisiko sitten vähän kokeiltu, että mitäs siellä voitaisiin tehdä?
Tuoksussa turvetta, kevyttä savuisuutta, nokea. Savuisuudessaan epätyypillinen Clynelish. Hunajaista makeutta. Yllättävän puhdas ja tuo jollain tapaa mieleen Caol Ilan pehmeän makean savuisuuden. Pehmeän pyöreää vaniljaa.
Maussa selvä turpeinen vivahde, maanläheinen, kuivia lehtiä. Vesitilkka tuo selvää makeutta, kreikkalaista oikein tummaa havumetsän hunajaa, johon on tarttunut hieman mehiläisten rauhoittelemiseen käytettävää savua.
Ajan kanssa Clynelishin vahaisuus sekoittuu nokiseen savuisuuteen ja vie vielä entistäkin enemmän ajatuksissa isovanhempien mökille: Vanha 1911 rakennettu kahden huoneen tupa. Sateinen ja viileä loppukesän päivä. Ilta pimenee, öljylamppuja ja kynttilöitä sytytellään. Öljykaminan liekki väpättää ja savuttaa vähän. Vanha ja aikaa nähnyt Aku Ankka nenän edessä tuoksuu vanhalle paperille ja painomusteelle. Joku sytyttää tupakan mökin nurkassa ja kostea sateen tuoksu hiipii sisälle.
Upeasti omaan makuun ja muistoihin kolahtava tisle.
-
Klassinen Caol Ila
SMWS 53.371 (Caol Ila), ”Hard Hat Dram”, 11 y.o, dist. 12 Nov 2009, refill ex-bourbon hogshead, 1 of 306 bottles, 57.1%
Caol Ila on yksi omia lempitislaamoitani ja ihan se normaali 12-vuotias versiokin kuuluu kaapin perusvalikoimaan. Makeahkon savun ja tietyn kepeyden yhdistelmä on omasta mielestäni yksinkertaisesti kaunis. Kokeilussa tällä kertaa kuitenkin hieman tymäkämpi versio SMWS:n pullottamana.
Tuoksussa suolaista, pehmeää ja makeaa turvesavua. Raikkaan minttuinen ja eukalyptuksen sävyttämä twisti. Sitruunankuorta. Vesitilkka tuo mukanaan lisää makeutta. Vähän on kuin savustettua sitruunavicksiä haistelisi.
Maussa tervaista hiilisyyttä, mutta taustalla mukavasti Caol Ilan makeaa savua. Pippurinen. Savuista vaniljaista makeutta, joka hiipuu ja esiin nousee tuhkaista puuta. Vesitilkka lähinnä pehmentää kokemusta, mutta ei juuri muuten vaikuta makuun.
Mitäpä tästä muuta sanoisi. Tynnyrivahva yhden tynskän Caol Ila uudelleen täytetystä bourbon-hogsheadista. Veikkaisin, että erittäin tyypillinen tapa kypsyttää Caol Ilaa. Ei tällä kuuhun mennä, mutta sellainen normaali lentokorkeus kyllä saavutetaan. Ihan mukavan nautittava viski jos Caol Ilasta tykkää – ja minähän tykkään!
