• Glen Garioch 11 y.o. (AdF)
    Maisteltua

    Piparminttua hunajahunnulla

    Glen Garioch 11 y.o., Acla da Fans, dist. 2011, bott. 2023, cask no. 2744, 1 of 90 bottles, 52.5%

    Glen Garioch on tislaamo, jolla on ollut oma pieni paikkansa viskisydämessäni aina harrastukseni alkuajoista lähtien. Ostin tuolloin aika lailla taivaallisen tietämättömänä tislaamon silloisen 15-vuotiaan pullotteen, jota sitten tyhjenneltiinkin kokoelman karttuessa hartaan hitaasti. Sittemmin kokoelmassa on vieraillut useampikin tislaamon pullote ja vaikka se ei ole koskaan niskakarvoja nostattanutkaan, niin aina sitä on muodossa tai toisessa kaapista löytynyt.

    Nyt maistettu pullote on perujaan maailman neutraaleimmasta maasta – Sveitsistä. Acla da Fans -pullotteiden historia juontaa juurensa Sveitsin ja Itävallan rajalla edelleen sijaitsevaan Acla Duty Free -myymälään, joka aloitti myymällä verovapaata kosmetiikkaa ja luksustuotteita. Vuonna 1997 myymälä erikoistui muun valikoiman ohessa myös viskeihin ja laajensi repertuaariansa jopa 800 eri mallasviskiin. Vuonna 2013 Acla alkoi pullottaa viskejä omalla nimellään ja niiden joukosta löytyy useita loistaviakin arvosanoja saaneita viskejä.

    Mitä tämä Aclan Classic-sarjaan kuuluva Glen Garioch sitten tarjoili:

    Pirskahtelevan kirpakka ensinuuhkaisu. Vihreää omenaa, sitruunankuorta, murskattuja valkoisia viinimarjoja. Raikkaan ”kylmä” tuoksu – monenlaista minttuisuutta. Kuin olisi Vicks Vaporubia rintaansa hieronut. Vesitilkka tuo tullessaan makean hunnun ja sirtuisuus vahvistuu.

    Suutuntuma on tuhdin öljyinen, mutta maut ovat ilman vettä aika sulkeutuneet. Kermaista hunajaisuutta, joka kääntyy nopeasti katkeroiseen raikkauteen. Kuin mutustelisi suullista tuoreita piparmintun lehtiä varsineen. Vesitilkan kanssa öljyisyys tuntuu lisääntyvän entisestään. Vaaleaa juoksevaa hunajaa. Piparminttuhauduketta hunajalorauksella.

    Jälkimaussa minttuisuus on entistä vahvempana ja sekoittuu tanniiniseen tammeen. Jopa yllättävän kuiva loppu.

    Uniikin raikas viski. Muistan aiemminkin törmänneeni juuri Glen Gariochin kohdalla samantapaiseen yllättävään raikkauteen. Tietty happamuus yrittää ottaa matkan varrella välillä otetta, mutta yhtä nopeasti sen jyrää suuhun tunkeutuva minttupuska. Hyvää? No ainakin erilaisella tavalla mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää.

    Juuri kuten viskini aina välillä haluan!

  • Balcones Texas Rye
    Maisteltua

    Makean mausteisia rukiita

    Balcones Texas Rye 100 proof, batch: RYE10021-2, date: 12.2.21, 50%

    Balconesin tislaamo Texasissa tuottaa monenlaista viskiä, mutta kaikille niille on ominaista se, että kypsyminen tapahtuu lämpöisen ilmaston vuoksi melkoisella nopeudella. Kokeilunpuutettakaan ei tunnu puuttuvan josta hyvänä esimerkkinä tässäkin viskissä on käytetty luoteisteksasilaista Elbon-lajikkeen ruista, josta osa on kristallimallastettu ja osa taasen on paahdettu ja onpa mukana myös suklaamaltaita. Melkoinen kattaus siis ja se tuntuu myös tuoksussa ja maussa!

    Tuoksun aloittaa makeat tupakanlehdet ja nahka. Suklaata, ylikypsiä hedelmiä. Pöydälle unohtuneita mustaksi muuttuneita banaaneja. Taustalla on myös yskänlääkemäisen yrttinen vivahde. Tuoreita männynneulasia ja puun kiillotukseen käytettyä vahaa.

    Hieno ja lupaava tuoksu! Paljon taas tapahtuu. Makeutta ja tummuutta, mutta alta löytyy kivaa raikkautta. Ruis on läsnä, mutta ei mitenkään jyräävänä.

    Ja PAM! Sieltähän se ruis löytyi heti kun tämä nektari osuu kielelle. Ei kuitenkaan liian hyökkäävänä, vaan rikkaan mausteisuuden kera. Neilikkaa, muskottia, kanelia, tähtianista – kunnon joulumaustetykitys. Tummaa suklaata. Suussa sellaisenaan rouskuteltuja kahvipapuja.

    Taustalla on silti edelleen jotain herkkyyttä. Kukkaisia, aromaattisia sävyjä – appelsiininkuorta. Mutta myös yrttilikööriä. Loppu on kuivan ja makean tasapainoista leikkiä. Tummaa kitkeränmakeaa havupuuhunajaa.

    Tästä ei tuoksuja ja makuja puutu! Erittäin positiivinen ja omaan suuhun sopiva viski. Ruista on. Sen kertoo jo se, että erään kotimaisen tislaamon tapaan kyseessä on 100% rukiista tehty viski. Mukana on kuitenkin myös suklaamaltaita ja tuhdemmin paahdettua tavaraa ja tässä on enemmän makeutta. Olisiko sitten kosiskeltu jenkkien ”sweet toothia”, mutta juuri se pieni makeus sopii hienosti tähän jolukakkuviskiin.

    Jokusen Balconesin tuotteen maistaneena tuntuu siltä, että Texasin pojat ja tytöt tietävät mitä tekevät. En ole huonoa viskiä tältä tislaamolta maistanut, eikä tämäkään tee poikkeusta.

    Hyvää on!