Maisteltua
-
Vanha ruusupenkka
Rosebank 20 y.o., Douglas of Drumlanrig, By Appointment to Malt Whisky Association of Finland, dist. March 1990, bott. October 2010, refill Hogshead, cask ref. 6326, 66/180 bottles, 55.6%
Rosebankin vanhasta tislaamosta jätti aika käytännössä vuonna 1993. Tämä upea Lowlandin tislaamo oli käytännössä puskenut menemään jo vuosia täysin remontin tarpeessa olleella kalustolla. Se, että skotlantilaisissa tislaamoissa käytetään vanhoja tuotantomenetelmiä ei toki tarkoita sitä, etteikö perusylläpitoa tarvittaisi. Valitettavasti Rosebankin kohdalla se oli aika pahasti laiminlyöty ja tuloksena oli tislaamon sulkeminen. Mutta onneksi jos jotain pahaa, niin vastapainona myös jotain hyvää! Rosebankin tislaamoa ollaan herättämässä vahvasti uudelleen henkiin ja on jännä nähdä kuinka tämä Lowlandin tislaamoiden mitä hienoin edustaja toivottavasti taas nousee jaloilleen.
Mitä itse viskiin tulee, niin kyseessä on Suomen Mallaswhiskyseuralle pullotettu Alkossa viime vuosikymmenen alussa myynnissä ollut pullote. Hieno viski ja oli jo tuolloin oikeasti hieno nähdä, että Suomeenkin tällaisia harvinaisuuksia saatiin. Sittemmin valitettavasti ei voi sanoa, että suunta olisi ollut ihan sama, vaikka Alko erilaisia uutuus- ja suomipullotteita aina silloin tällöin myyntiin ottaakin. Tällaisista suljettujen tislaamoiden single caskeistä tosin saa nykyisellään vaan haaveilla ja jos niitä joskus valikoimiin sattuukin eksymään, niin hinta on yleensä jotain sellaista johon ei ihan joka kuukausi varaa ole.
Itse viski on tuoksultaan todella kukkainen ja raikkaan maltainen. Tomusokeria, vaaleaa hedelmäisyyttä, pieni pähkinäinen vivahde taustalla. Herkkä, mutta silti upean täyteläinen ja tasapainoinen.
Maussa vaniljaista ja hedelmäistä makeutta. Hedelmäsalaattia vaalean hunajaisuuden kera. Raikas, mutta ei missään nimessä kevyt. Jälkimaku kuivuu kivasti ja esiin nousee ruohoisuutta.
Hieno lämminten iltojen viski. Moni mieltää viskit kylmien iltojen juomaksi, mutta tällaiset helmet toimivat oikein oivallisesti myös lämminten kesäiltojen piristäjänä.
-
Ruista ranteeseen ja karvoja rintaan!
Kyrö Malt Rye Whisky, 47.2%
Suomessakin osataan tehdä viskiä ja vielä hyvistä kotimaisista raaka-aineista. 100% ruisviskin teko ei ole ihan helppoa, mutta tähänkin on keinot kehitelty! Kyrön menestystarina on yksi suomalaisten laatujuomien hienoimmista ja on ilo, että Suomessa on nykyään monta laadukasta viskiä tuottavaa tislaamoa.
Mitä itse viski sitten piti sisällään:
Tuoksu on todella mausteinen. Ruista – joka lienee itsestään selvää. Ruislimppua, kaakaojauhoa, SA-INT kenkälankkia, puista vaniljaa. Sanomalehden mustetta tai oikeastaan sanomalehteä! Vesilisällä pehmenee ja mukaan tulee tummaa hunajaa jota löytyi vielä tyhjästä lasistakin.
Makupuolella ensimmäisenä tulee mieleen paahdettu Real-leivän viipale. Pähkinäistä mausteisuutta – rouhittua saksanpähkinää. Puun tuomaa kuivuutta. Vesitilkka nostaa mausteisuutta entisestään ja tuo mukaan mustapippuria. Pehmenee ja mukaan tulee pehmeän pyöreää kahvia.
Tässä on kyllä alkuun ”karvat kasvaa rintaan” -tyyppistä fiilistä, mutta ajan kanssa tämä pehmenee, pyöristyy ja tasapainottuu. Ymmärrän hyvin jos joku ei tästä pidä. Ruis on sen verran vahvana tässä, että jos ruisviskit on muutenkin no-go, niin tämä on se viimeisin mistä lähtisin niihin tutustumaan. Ruisviskien ystävälle tämä on sen sijaan vähän kuin Spinal Tapin vahvistin – ”These go to eleven”!
-
Nuotio kostealla heinäpellolla
SMWS 66.175 (Ardmore), From Arbroath to Bogota, 12 y.o, dist. 23 july 2007, Refill ex-bourbon hogshead, 1 of 271 bottles, 60.6%
Scotch Malt Whisky Societylta tällä kertaa vähän savuisempi pullote. Koodien mukaan tämän takana on Ardmoren tislaamo, josta lisää juttua täällä.
Tuoksussa savuisia viljanjyviä, makeaa vaniljaa, maanläheistä parfyymisyyttä – suitsuketta jopa. Kuin kävelisi juuri heinäpaaleilla täytetyn vanhan ladon ohi, jonka edessä joku polttaa kosteassa maakuopassa rutikuivia risuja.
Maussa suolaista savuisuutta, pippuria. Lihaisa suuntuntuma, savustettua rasvaista pekonia. Lääkemäinen – jopa aavistuksen kitkerä. Jälkimaku on kuin olisi pullon ”Underberg” -digestiiviä naukannut. Vesilisän kanssakin pippurisuus on edelleen läsnä, joskin pieni makeampi vivahde pääsee hetkeksi esiin ennen kuin savuinen tiukka tammisuus jyrää sen alleen. Erittäin hankalasti lausuttava oluttermi ”astringoiva” kuvailee tätä mainiosti. (Astringoiva tarkoittaa makua, joka aiheuttaa suuta kutistavan tai kuivaavaan tunteen. – IS 24.9.2013)
Nämä SMWS:n pullotteet eivät päästä kovin helpolla. Osa osaa olla aika haastavaa tavaraa, mutta onneksi ihan mielenkiintoisella tavalla. Sokkona olisin laittanut tämän Islaylle. Tämä EI ole sellaisille, jotka haluavat viskinsä puhtaana ja vailla aavistuksen ihmeellisiäkin sivumakuja.
-
Tuhdin mausteinen bourbon
Noah’s Mill, Batch QBC N° 18-7, 63.15%
Ostin aikanaan ensimmäisen pulloni tätä bourbonia joltain työmatkalta käytännössä sokkona ja mitään siitä etukäteen tietämättä. Tuolloinen versio osoittautui loisto-ostokseksi, eikä tämä kotoisesta Alkosta löytynyt huomattavasti uudempi batch sekään pettänyt. Tämä Willettin tislaamolla tislattu tuote on huikean tuhti bourbon!
Tuoksu on todella mausteinen, vaniljaa, tammea, mustapippuria, maanläheistä multaisuutta, muskottia, kanelia, kirsikankiviä, mineraalinen, nahkainen, kanelia, punaisen omenan kuoria ja aavistus hedelmäisen chilin poltetta.
Maku on vahva ja pippurinen, huikean mausteinen, ei kuitenkaan liian hyökkäävä ja pehmenee. Mineraalisuutta on. Melkein kuin suuhun loiskahtaisi vettä kivisellä järvenrannalla humuspitoisen veden äärellä.
Vesilisä tuo esiin nahkaisia sävyjä ja makeutta. Fiilis on kuitenkin kuin kävelisi vanhaan maakellariin, jossa joku säilyttää puisia huonekaluja.
Tämä on tuhti bourbon – ja todella mainio sellainen jos tykkää hyvällä tavalla ”likaisesta” fiiliksestä. Mausteinen, maakellarimainen, voimakas. Vahva suositus kaikille laatubourbonin ystäville!
-
Sweet & Sour
Bunnahabhain Eirigh Na Greine, 1st batch, 46.3%
Bunnahabhain on nostanut viskiharrastukseni aikana profiiliaan huimasti ja tässä on taas yksi osoitus onnistumisesta. Eirigh Na Greine, eli ”Aamurusko” ei ole viskeistä se monipuolisin, mutta siinä on hienossa tasapainossa paljon hyvää. Bunnahabhainin tisle ja ”oikeaoppiset” pullotuskriteerit, eli tarpeeksi korkeat prosentit, kylmäsuodattamattomuus ja luonnollinen väri kantavat hienosti! Osa tästä liemestä on kypsynyt punaviinitynnyreissä ja omaan makuuni punkkutynnyrissä maanneet viskit ovat aina sopineet, varsinkin kun ne yhdistyvät hyvin tislaamon maltaiseen profiiliin.
Tuoksussa makeutta ja happamuutta. Appelsiinimarmeladia, tuhti ja kermainen tuoksu. Viinitynnyrin vivahteita, kuivattuja luumuja, kiva pieni happamuus – vähän kuin balsamicosiirappia?
Maku on maltaisen makea, hedelmäinen, tölkkiaprikooseja. Mausteista tammisuutta, toffeeta, täyteläisyyttä. Jälkimaussa hauska makean ja happaman leikkisyys.
Ei missään nimessä maailman monipuolisin viski, mutta makean ja pienen happamuuden leikittely tekee tästä kivan. Punaviinitynnyrit tuovat oman vivahteensa, ja taustalla oleva Bunnan vahva ja makea maltaisuus täydentää hienosti kokonaisuuden.
