-
Haastava suuntäyttäjä
SMWS 41.127 (Dailuaine), Mind that big ginger fae’ moffat!, 13 y.o, dist. 14 July 2006, Initial cask: Ex-oloroso butt / Final cask: New Oak Puncheon, 1 of 557 bottles, 58.9%
Dailuaine on Diageon omistama tislaamo, joka tuottaa mallasviskikomponenttia lähinnä Johnnie Walkerin täyteaineeksi. Eväitä olisi paljon enempäänkin, kuten tämä SMWS:n pullottama mukavan haastava viski osoittaa.
Tuoksussa kermaista toffeeta, johon sekoittuu sherrykypsytyksen vaikutus. Yllättävän raikas! Hetki aikaa lasissa ja hedelmäinen toffeisuus nousee entistä selvemmin esiin. Poltetun tammen sävyt tuovat mukavan twistin. Kuten yleensä näiden SMWS:n viskien kanssa vaatii aikaa lasissa ja kehittyy koko ajan.
Hetken odottelulla mausteisuutta – sellaisia Ras El Hanout viboja. Vesitilkka pyöräyttää esiin hedelmäisyyttä. Säilöttyjä hapankirsikoita. Vastaleikattua nahkaa. Puuöljyjä.
Ensihuikalla voltit iskee. Pippurisuutta, mutta samaan aikaan suutuntuma on mukavan öljyinen – pureksittava. Toffeeta täälläkin, mutta myös sulaa tummaa suklaata. Kuin paksua tummaa kaakaota. Nimessäkin mainittu inkivääri iskee hetken päästä.
Lusikallisella vettä polte katoaa ja maku vaihtuu viljaisen keksiseen suuntaan. Tuoksun mausteisuutta. Esiin nousee lisää hedelmäisyyttä. Aavistuksen kitkerää punaisilla marjoilla ja hedelmillä maustettua teetä – varsinkin jälkimaussa, joka kestää todella pitkään!
Haastava viski. Suuntäyttävä ja täynnä makuja. Ajan ja veden kanssa tämä aukeaa, mutta ei silti jotenkin paljasta itsestään aivan kaikkea. Hauska viski silti. Pitää ”käyttäjänsä” koko ajan varpaillaan ja aivot töissä hyvällä tavalla.
-
Jodia ja sherryä
Laphroaig PX Cask, 48.0%, L225657C
Kaapin perältä kannattaa aina välillä kaivaa sinne unohtuneita pulloja. Tämä Laphroaigin Pedro Ximenez -tynnyreissä kypsynyt versio on vuodelta 2012 ja pullokin on ollut auki jo pitkän tovin ja yli puolenvälin vajaana. Alkaa olla siis aika tyhjentää kyseinen pullo. Ei vielä tällä kierroksella, mutta tässä alkaa pikkuhiljaa hapettuminen tuntumaan.
Vahvaa jodin savuttamaa turvesavuisuutta, jota siivittää hedelmäisen sherryinen vivahde. Tämänhän nyt olisi voinut tavallaan kirjoittaa ihan vaan nimestä päätellen, mutta sitä tämä tosiaan on. Tuoksussa mukana myös suolaista toffeeta ja vanhaa kunnon kangaslaastaria.
Suussa savuista hedelmäkompottia. Kuin seisoisi nuotion vieressä sateisena iltana tuulen kuljettaessa suolaisen veden pärskeitä mereltä. Yllättävän pehmeä, mutta pullokin on ollut auki jopa minun mittapuullani pitkään.
Ei mitään moninaisuuksia. Toimittaa, minkä lupaa. Minun suustani harvoin kuultua tai kirjoitettua, mutta tässä alkaa ehkä vähän hapettuminen tuntumaan. Täytynee siirtää eturiviin ja yrittää taputella pullo tyhjäksi viimeistään pääsiäisenä.
Harvoin olen vielä omassa kaapissani törmännyt viskiin, jossa olen hapettumista huomannut. Kerta se oli siis ensimmäinenkin. Tämä oli aikanaan heti avattuna viski, josta en oikeasti oikein pitänyt. Hetken hapettuminen auttoi, mutta nyt aletaan olla jo hieman yli.
-
Marjaista mausteisuutta
Mortlach 11 y.o., Signatory Vintage for Kirsch Whisky, Sherry cask finish, Cask no 19, dist. 8th February 2010, bott. 5th of June 2021, 1 of 879 bottles, 46%
Mortlachin tislaamo tunnetaan leikkisästi Speysiden ”kupariromuvarastona”. Sen verran sekalainen pannuhuone tislaamolla on. Löytyy jos jonkin kokoista ja erinäköistä tislauspannua, mutta lopputulos on täyteläisen lihaiseksikin sanottu viski. Nyt maisteluun osui Signatory Vintagen saksalaiselle Kirsch Importille pullottama versio.
Avasin tämän viskin jouluaattona. Tapana on ollut aina illan rauhoituttua istahtaa heti jonkun uuden tuttavuuden äärellä ja tämä osoittautui oikein oivalliseksi valinnaksi!
Tuoksua voisi kuvailla halutessaan vain yhdellä sanalla – punainen. Mikä sen paremmin jouluun sopisi?
Huikea punaisten hedelmien ja marjojen täyttämä tuoksu. Hapankirsikkaa. Metsämansikoita – sellainen timotein korsi, johon on pujotettu sekaisin kypsiä makeita yksilöitä, mutta seassa on muutama aavistuksen raaka mansikka ja ne on pakko syödä kerralla, koska kaikki muu olisi väärin.
Kuivia mausteita sekoittuu leikkiin. Neilikkaa, muskottia. Tuoksu on todella pehmeä! Kuin haistelisi kuivahkoa sherryä, eikä niinkään viskiä. Todella tasapainoinen. Sokkona olisin arvellut ikää olevan vähintään tuplaten!
Ensimaku on makea. Punaiset marjat jatkavat taivaltaan, mutta mukaan hyppää hauska mustapippurin vivahde. Todella pehmeä ja mikään ei rynni tai hyöki naamalle. Hetken päästä tammisia tanniineja, mutta makealla säväyksellä. Espressoa, mutta isolla lusikallisella sokeria.
Tämä on kypsynyt todella hyvässä tynnyrissä. Kermaisen tasapainoista linnunmaitoa. Hieno viski. Joku saattaisi ensi alkuun haukkua jopa liian makeaksi, mutta lopun tanniinit tasapainottavat tätä hienosti.
Onnistunut joulukorkkaus!
-
Tasaisen virran laakso
Glenlivetin tislaamo viettää tänä vuonna 200-vuotispäiväänsä. Mikä sen kunniaksi hienompaa kuin päästä maistamaan kuinka tislaamon samanikäisten pullotteiden makumaailma on viimeisten melkein 40 vuoden aikana kehittynyt. Yhdeksän eri aikaan pullotetun saman tislaamon 12-vuotiaan viskin suora on harvinaista herkkua!
Joulukuinen perjantai ja kolmastoista päivä ei ainakaan tällä kertaa ollut millään tavalla epäonninen, kun kokoonnuimme Finwhiskyn järjestämään tastingiin Glenlivetin maahantuojan Pernod Ricardin tiloihin nauttimaan mielenkiintoisesta kattauksesta.
Glenlivetin tislaamo tai viskit eivät välttämättä herätä kokeneessa viskiharrastajassa ensi alkuun mitään kovin suuria sydämensykkeitä. Brändi on sen erään toisen suuren Glen-alkuisen tislaamon tapaan ehkä jollain tapaa jopa liian tunnettu ja saattaa aiheuttaa lähinnä olankohautuksia tyyliin ”no tekeehän ne mallasviskiä ja onhan sitä juotu”.
Kannattaa silti muistaa, että kyseessä on yksi mallasviskin pioneereista. Monen lähteen mukaan kyseessä on ensimmäinen tislaamo, joka vuoden 1823 ”Excise Act” -lakimuutosten jälkeen oli valmis salapolttamisen sijaan tislaamaan viskiä ihan lakien mukaan. Ei mikään helppo homma, kun ympärillä kaikki muut olisivat halunneet jatkaa hommaa ilman, että kukaan olisi alkanut nyhtää vuosisataisen perinteen harjoittamisesta omaa osaansa verojen muodossa!
Omistajat ovat vuosien vaihdossa vaihtuneet. Mukaan on mahtunut monenlaista viilaajaa, mutta tislaamo itsessään on porskuttanut eteenpäin. Nykyisellään Glenlivet-nimellä tunnetun tislaamon historiasta voisi kirjoittaa suomeksikin kirjan, mutta annettakoon sen nyt vielä hetken odottaa ja keskitytään seuraavaksi illan antiin.
9 × 12 y.o. Glenlivet
Glenlivet on aikojen saatossa julkaissut huikean määrän eri ikäisiä ja eri tavalla kypsytettyjä viskejä. On ollut jos jonkinlaisia tynnyrikokeilua, single caskejä, erilaisia versioita tynnyrivahvoista ja vähemmän tynnyrivahvoista Nàdurra-pullotteista ikämerkitsemättömiin versioihin.
Sen sijaan, että keskitytään erikoisuuksiin, niin mikäpä olisi parempi tapa juhlistaa tällaisen monelle tutun, mutta ehkä osittain ylenkatsotunkin tislaamon 200-vuotista historiaa, kuin laittaa riviin yhdeksän eri aikoina pullotettua tislaamon ainakin jollain tapaa peruspullotteeksi luettavaa 12-vuotiasta viskiä?
Siinäpä siis illan ohjelma!

Näillä aloiteltiin Mitä? Ei tastignuotteja?
Ei. Ei tällä kertaa! Yllättikö?
Niin tavallaan minutkin. Kirjoitin kyllä jokaisesta illan viskistä muistiinpanot, mutta niitä tutkaillessani huomasin niin paljon samaa, että jokaisen erikseen luetteleminen tuntuisi jotenkin tyhmältä ja itsensä toistamiselta.
Se on ehkä tavallaan osoitus siitä, että Glenlivet on vuosien saatossa pitänyt tuotantonsa tasaisena. Eroja toki oli. Tällä kertaa tulin kuitenkin siihen tulokseen, että nostan esiin pari suosikkiani, enkä edes yritä nuotittaa jokaista viskiä erikseen.
Maistetut viskit olivat:
- Glenlivet 12 y.o., First Fill American Oak, ”Glenlivet 200 years”, 43%
- Glenlivet 12 y.o., First Fill American Oak, bott. 08/13/2013, 40%
- Glenlivet 12 y.o., First Fill Ex-Bourbon, bott. 26/02/2007
- Glenlivet 12 y.o., Double Oak, bott. 2023, 40%
- Glenlivet 12 y.o., bott. 10/08/2014, 40%
- Glenlivet 12 y.o., bott. 13/08/2008, 40%
- Glenlivet 12 y.o., bott. 2000’s(?), 40%
- Glenlivet 12 y.o, bott. 1980’s, 43%
- Glenlivet 12 y.o., ”Illicit Still”, 48%

Näillä jatkettiin Ja niistä erikseen esiin nostettakoon:
Glenlivet 12 y.o., First Fill American Oak, ”Glenlivet 200 years”, 43%
Yllättävän pirteä tapaus. Tuoksussa vihreää omenaa ja säilykepäärynöitä. Mukavan makea. Taustalla pehmeä viljainen maltaisuus ja aprikoosin vivahde. Maku oli kuivempi ja maltaaseen painottuva. Seassa hauska sekoitus säilykehedelmiä – aprikoosi ja päärynä jatkavat maun puolelle. Kevyen puhdas, mutta hetken seisottamisella ehkä aavistuksen liian parfyyminen.
Glenlivet 12 y.o., bott. 10/08/2014, 40%
Muista poiketen selvästi syvempi tuoksu. Suklaisempi – maitosuklaata. Kuivahkoa sherryä. Aavistus happamuutta ja selvää vahaisuutta. Maku on pehmeämpi, öljyisempi. Tammea ja kiva happaman ja makean leikki. Jälkimaussa vahaisuutta, jota en muissa huomannut. ”Glenlivet-Clynelish”?
Glenlivet 12 y.o, bott. 1980’s, 43%
No nyt! Eroaa kaikista muista kivalla tavalla. Tätäkö Glenlivet oli ja voisiko se olla tätä jälleen? Tumman hedelmäinen tuoksu. Vieno makean turpeinen savuisuus, vaikka kovasti väittävät, että eivät ole Glenlivetillä savuista turvetta käyttäneet enää tähän aikaan. Tuoksussa savustettuja omenankuoria. Omenaisuus oli kantava teema koko illan läpi ja sitä tästäkin löytyi, eli jotain wanhaa tislaamo on säilyttänyt nykytisleessäkin.
Minulle illan paras ja erilaisin viski. Osui eniten omaan makuhermoon.

Näihin lopeteltiin Laitonta tislausta
Illan viimeisteli vielä ”Illicit Still”. Viimeaikaisista Glenlivetin viskeistä yksi eniten kehuja saanut – eikä suotta. 48% tuntuu heti. Samoin kuin sanat ”non-chill filtered”. Toivotaan, että Pernod Ricardilla ja Glenlivetillä olisi oikeasti rohkeutta hieman tinkiä voitoistaan ja nostaa useamman tuotteensa prosentit samalle tasolle, jättää kylmäsuodatus sikseen ja vaikkapa jopa ne väriaineet pois.
Glenlivetin kohdalla se voi olla hankalaa. Onhan kyseessä tämän hetken tiedon mukaan maailman myydyin mallasviski hiuksenhienolla kaulalla yli Glenfiddichin. Taistelu, jota on käyty näiden kahden ison välillä vuosikausia ja ilmeisesti vuosi 2024 on ensimmäinen kerta, kun Livet veti ohi Fiddichin. Toki juhlavuoden kunniaksi – vaan jäämme odottelemaan lopullisia lukuja.
Pernod Ricardin portfoliosta nykyisin löytyvän Scapan kohdalla prosenttien nostoon on jo uskallettu lähteä. Samoin jo pidemmän aikaa Longmornin kanssa. Aberourilla on A’bunadhinsa jne. Toivotaan, että Glenlivetilläkin uskalletaan ottaa se seuraava askel ja ottaa pari askelta taaksepäin autenttisempaan suuntaan. Askel, joka tuntuisi niin maussa kuin suutuntumassa!
Seuraavat 200 vuotta
Fakta homma. Ei tule olemaan helppoa. Glenlivetillä on huikea historia takanaan. Meistä kukaan ei tiedä onko tällä pallolla joku juomassa viskiä vuonna 2224. Star Trekin aikajanan mukaan siinä vaiheessa on jo kulunut 64 vuotta Maan ja Romulaanien välisestä sodastakin!
Scifit sikseen. Oli hieno ja upea etuoikeus päästä kurkkaamaan näinkin pitkälle Glenlivetin historiaan. Iso kiitos vielä kerran Finwhiskylle a.k.a Juha-Matti Virkkulalle tilaisuuden järjestämisestä sekä kanssamatkustajille hyvistä juttutuokioista!
-
Lähituotantoa itsenäisyyspäivänä!
Helsinki Whiskey 100% Rye Malt, Release #17, New French Oak/New American Oak, Bottle no. 17-1275, 47.5%
Helsinki Distilling Company puski tätä kirjoittaessa juuri joku aika sitten myyntiin ensimmäisen oman kymmenvuotiaan viskinsä. Huikea suoritus paikalliselta pieneltä tislaamolta, joka on onneksi ehtinyt jo niittämään mainetta maailmallakin! Tällä kertaa kaapista valikoitui kuitenkin 107-vuotiasta Suomea juhlistamaan jo vuonna 2020 julkaistu numerolla #17 kulkeva julkaisu. Uudempi versio viskikaapista oli vielä työn alla kun tämä tuli aikanaan hankittua ja nuotteja ei täältä ainakaan omalla etsimiselläni löytynyt, joten tässä tulee!
Tuoksun aloittaa mukava puisten mausteiden ja maustepippurin aromi, johon sekoittuu eksoottisten hedelmien sekamelska – papaijaa, mangoa, sokeroitua inkivääriä. Tämä on muuttunut todella paljon hedelmäisempään suuntaan kunnon ”hapetuksella”. Makean ruisleivän vivahteet kertovat mistä tämä on tehty. Edellisessä nuotituksessa tämä tuntui todella pippuriselta, ”kuumalta” ja nuorelta. Olipa nuoteissa mainittu myös kärähtänyt hattara.
Makupuolella tämä on pehmentynyt jopa enemmän. Huomattavasti makeampi kuin avatessa. Rukiin mausteisuus on edelleen kivasti läsnä, mutta pippurinen ja chilinen poltteisuus on vaihtunut hedelmäisyyteen. Kuin olisi läppäissyt vadelmasurvosta ruisleivän päälle.
Jälkimaussa tulee jopa jotain armanjakkiin vivahtavia fiiliksiä!
Tämäpä positiivinen yllätys. Jälleen kerran osoitus siitä, että ei se happi ole viskille välttämättä mikään myrkky. Tämä on muuttunut todella edukseen saatuaan möllötellä avatussa pullossa hapen kera. Tuli ihan sellainen olo, että tämä on kypsynyt pullossa lisää, vaikka se nyt toki periaatteessa viskimaailmassa tavallaan mahdottomuus onkin. Vaan ehkäpä se kunnon hapetus olikin jotain jota tämä tarvitsi!