Glen Garioch 11 y.o., Acla da Fans, dist. 2011, bott. 2023, cask no. 2744, 1 of 90 bottles, 52.5%

Glen Garioch on tislaamo, jolla on ollut oma pieni paikkansa viskisydämessäni aina harrastukseni alkuajoista lähtien. Ostin harrastukseni alkuaikoina aika lailla taivaallisen tietämättömänä tislaamon silloisen 15-vuotiaan pullotteen, jota sitten tyhjenneltiinkin kokoelman karttuessa hartaan hitaasti. Sittemmin kokoelmassa on vieraillut useampikin tislaamon pullote ja vaikka se ei ole koskaan niskakarvoja nostattanutkaan, niin aina sitä on muodossa tai toisessa kaapista löytynyt.

Nyt maistettu pullote on perujaan maailman neutraaleimmasta maasta – Sveitsistä. Acla da Fans -pullotteiden historia juontaa juurensa Sveitsin ja Itävallan rajalla edelleen sijaitsevaan Acla Duty Free -myymälään, joka aloitti myymällä verovapaata kosmetiikkaa ja luksustuotteita. Vuonna 1997 myymälä erikoistui muun valikoiman ohessa myös viskeihin ja laajensi repertuaariansa jopa 800 eri mallasviskiin. Vuonna 2013 Acla alkoi pullottaa viskejä omalla nimellään ja on sittemmin pullottanut useita loistaviakin arvosanoja saaneita viskejä.

Mitä tämä Aclan Classic-sarjaan kuuluva Glen Garioch sitten tarjoili:

Pirskahtelevan kirpakka ensinuuhkaisu. Vihreää omenaa, sitruunankuorta, murskattuja valkoisia viinimarjoja. Raikkaan ”kylmä” tuoksu – monenlaista minttuisuutta. Kuin olisi Vicks Vaporubia rintaansa hieronut. Vesitilkka tuo tullessaan makean hunnun ja sirtuisuus vahvistuu.

Suutuntuma on tuhdin öljyinen, mutta maut ovat ilman vettä aika sulkeutuneet. Kermaista hunajaisuutta, joka kääntyy nopeasti katkeroiseen raikkauteen. Kuin mutustelisi suullista tuoreita piparmintun lehtiä varsineen. Vesitilkan kanssa öljyisyys tuntuu lisääntyvän entisestään. Vaaleaa juoksevaa hunajaa. Piparminttuhauduketta hunajalorauksella.

Jälkimaussa minttuisuus on entistä vahvempana ja sekoittuu tanniiniseen tammeen. Jopa yllättävän kuiva loppu.

Uniikin raikas viski. Muistan aiemminkin törmänneeni juuri Glen Gariochin kohdalla samantapaiseen yllättävään raikkauteen. Tietty happamuus yrittää ottaa matkan varrella välillä otetta, mutta yhtä nopeasti sen jyrää suuhun tunkeutuva minttupuska. Hyvää? No ainakin erilaisella tavalla mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää.

Juuri kuten viskini aina välillä haluan!