Valamo #385 Cask Sample, 8 y.o, bott 1.11.2023, Un-peated, Bourbon Cask, 60.1%

Pääsin tänään nauttimaan jotain, jota on odotettu jo kahdeksan vuotta ja odotetaan vielä ainakin kaksi lisää.

Olen osana porukkaa, joka osti aikanaan vuonna 2015 Valamosta tynnyrillisen viskiä kypsymään. Aikojen saatossa olen päässyt seuraamaan tuon viskin kehittymistä kiitos ystäväni Mikan, joka toimii hommassa primus motorina.

Ja olipa nautinto!

Reilu vuosi vierähtänyt edellisestä samplesta. Katsotaas mitä se on tuonut mahdollisesti mukanaan!

Tuoksussa vaniljaisuus on vallannut enemmän alaa. Alla on vihreän maltaisuuden huntu, jota höystää kuivattu hento yrttisyys – minttua lähinnä. Kaiken kaikkiaan raikas. Olin myös aistivinani ensimmäistä kertaa jonkinlaisen vienon hedelmäisyyden. Luumujen hedelmälihaa? Tynnyri lienee imaissut itseensä entistä enemmän tisleen sikunoita, antaen hedelmäisyydelle tilaa.

Mukaan sekoittuu hetken kuluttua lakritsifudgea. Lakritsi ylipäätään on omissa havainnoissani kulkenut tämän kanssa aina mukana, mutta ei niinkään makeassa muodossaan, vaan lakritsinjuurena. Pidemmällä odottelulla esiin nousee myös Creme Bruleemaista aavistuksen makeahkoa paahteisuutta.

Vesitilkan kanssa tuoksu pehmenee huomattavasti. Se poikkeuksellisesti jopa hetkeksi sulkeutuu hieman. Mallas nousee enemmän esiin, mutta leikkisyys jollain tapaa vähenee. Hetken odottelulla – joka selvästi kannattaa – lakritsi nousee kuitenkin taas esiin ja mukaan tulee heinäladon aromeja.

Suutuntuma on tuhdin öljyinen. Runkoa on tullut taas upeasti lisää! Tuhdisti maltaan makeutta, joka kuivuu pienellä pyörittelyllä jättäen jälkeensä erehdyttävästi lempitislaamolleni Clynelishille tyypillisiä piirteitä. Mehiläisvahakynttilän ilmaan nostattamia pieniä savukiehkuroita, jotka eivät ole niinkään savua, vaan ilmassa tuntuvaa haihtunutta mehiläisvahan hentoa hunajaisuutta.

Vaniljainen tammisuus on myös vahvasti läsnä. Samoin edelleen se tuoksun pieni salmiakkisuus, joka on kyllä iän saatossa hieman vähentynyt.

Vesitilkka pehmentää särmiä. Vahaisuus ja öljyisyys vähenee, mutta on silti tallella. Mallasta, vaniljaa, tammea. Tähtianista ja aivan hitunen neilikkaa.

Jälkimaku on huikean pitkä. Lähimmät verrokit skottitislaamoista ovat itselleni ehdottomasti Glencadam, jonka listasin jo viime vuonna, mutta ilokseni myös Clynelish ja osittain myös Craigellachie!

Kaikki kolme tislaamoita, joissa myös itse tisle näkyy hienosti lopputuloksessa, eikä tynnyreiden ole annettu jyrätä alkutuotetta alleen.

Uskallan nostaa tämän meidän tynnyrin jo nyt samaan kategoriaan. Se on persoonallinen, osittain jopa haastavakin, mutta ai että kun tämä on nyt jo hyvää!

Ja jos maltamme sen pari vuotta odottaa, niin ei tämä huonommaksi ainakaan muutu!

(Artikkelikuvassa oma Valamo-kokoelma, eli kaikki viralliset pullotteet. Jos lukijoista löytyy tynnyrinomistajia jotka ovat jo omansa pullottaneet, niin olisi kiva olla yhteydessä. Olisi hauska maistaa mitä teidän tynnyreistänne on lopputulemana löytynyt!)