-
Marenkia ja Fruit Dropseja
SMWS 58.44 (Strathisla), ”For Campers and Hampers”, 13 y.o, dist. 19 September 2007, 1st fill ex-bourbon barrel, 1 of 210 bottles, 58.9%
Strathisla on viski, johon tulee törmättyä ainakin itse aniharvoin. Omalta maistelulistalta ei montaa kyseisen tislaamon juomaa löydy. Ensikosketus tislaamon tapahtui kuitenkin jo ennen kuin oma viskiharrastus varsinaisesti sai alkunsa. Muistan, kun isäni sai aikanaan 50-vuotislahjaksi vihreän kantikkaan pullollisen Strathislaa. Erikoisen näköinen pullo, jonka etiketti oli painettu suoraan pullon kylkeen. Mausta ei valitettavasti juuri muistikuvia ole, mutta tiedän, että tätäkin on siis tullut jo useampi vuosikymmen sitten maistettua.
No miltä se SMWS:n pullottama versio sitten tuoksui ja maistui?
Mukavan makea tuoksu. Marenkia, karkkikipossa majailevia sekalaisia makeisia – mansikkalakua, kovia appelsiinikarkkeja. Kuin olisi avannut rasiallisen klassisia Monpensiersin Fruit Drops karkkeja. Niitä tax-freen pakko-ostoksia, joita imeskellessä kitalaki ainakin kipeytyi, jos ei sitten mennyt vereslihalle.
Bourbonkypsytyksen vaniljaisuus on myös selvästi läsnä. Sitrushedelmien öljyjä. Vesitippa nostaa niitä entistä enemmän esiin ja muuttaa tuoksua jopa greippiseen suuntaan. Makeus painuu taka-alalle ja esiin nousee happamuutta.
Maku antaa ymmärtää heti, että tämä on ollut aika eläväisessä bourbon-tynnyrissä. Kasakaupalla makeaa vaniljaa jota toffee siivittää. Sitruunasorbettia. Kermainen ja suuntäyttävä tuntuma.
Hedelmäkarkitkin jatkavat silti maussa. Kuin heittäisi kourallisen niitä jo mainittuja Fruit Dropseja suuhun ja rouskuttelisi antaumuksella menemään. Selvä tammisuus on myös läsnä, mutta kaikki maut ovat mukavasti todella hyvin tasapainossa.
Jälkimaussa sitrus ja tynnyrin maut ovat enemmän esillä.
Oikein oivallinen lämpöisen kesäpäivän viski. Varsinkin tämän tasapainoisuus viehättää. Ei mitään hyökkäävää, mutta paljon maisteltavaa!
-
Se ensimmäinen Suomi-Benkku
BenRiach 1994, 13 y.o., Selected and Bottled for Finland, Peated/Port Hogshead, dist. 1994, bott. Aug/07, cask no. 4017, bott no. 93/240, 56.1%
BenRiachin tislaamo pullotti aikanaan useampana vuotena pelkästään Suomen markkinoille tarkoitettuja single cask -pullotteita. Omasta kaapista näitä löytyy kuusi erilaista vuosiväliltä 2007-2013. Nyt uusintatarkasteluun päätyi näistä vuonna 2007 pullotettu ihka-ensimmäinen versio, joka herätti aikanaan paljon keskustelua myös edesmenneellä viskiforumilla.
Tuoksu on alkuun kuin kävelisi kypsiä mansikoita täynnä olevalle pellolle, jolle lähellä oleva metsäpalo on pölläyttänyt sen yllä leijuvan savuvaipan. Turvetta, appelsiinikuorta, kirpeitä hedelmiä. Mummolan saunan maalattialle läikkynyttä appelsiinilimua. Pölyisiä nahkakantisia kirjoja. Muskottia, neilikkaa. Vesilisä nostaa esiin makean turpeisen maltaisuuden ja tuoksu jatkaa kehittymistään koko ajan. Hieno. Todella hieno.
Maku alkaa maanläheisellä turpeisuudella. Ei niin hedelmäinen kuin tuoksu antaa ymmärtää. Nahkaa. Tässä ei ylipäätään ole kyse savusta, vaan turpeesta. Makeasta turpeesta. Ei sellaisesta merellisestä turpeesta kuin Islayn viskien kanssa.
Tilkka vettä avaa hienosti. Hedelmäkakkua, kuivia rusinoita ja sitten maku taas yht’äkkiä kuivahtaa.
Taateleita, tupakanlehtiä, savukinkkua – kroatialaista savustettua ja ilmakuivattua Pršut-kinkkua jos oikein aletaan hakemaan.
Jälkimaku jatkuu ja jatkuu. Turvesavuisia kuivahedelmiä. Lihaisen tuhti ja suuntäyttävä.
Ihan vaan upea viski. Hieno. Mikä ihme siinä on, että tällaisia ei enää Suomeen saada? Tai no BenRiachin kohdalla ihan ymmärrettävää. Tämä oli sitä aikaa kun varastoa oli ja rahaa oli pakko saada. Onneksi on vielä puoli pulloa jäljellä.
-
Jekyll & Hyde
SMWS 113.48 (Braeval), ”Ginger Ninja”, 11 y.o, dist. 13 May 2009, 1st fill ex-bourbon barrel, 1 of 195 bottles, 62.7%
Viski on jännä juoma. Se on omalla tavallaan elävä ja jatkuvasti muuttuva tuote, vaikka ei toki käyttädykään kuten esim. pullossa kypsyvä viini. Pullon avattua yllätyksiin kannattaa kuitenkin varautua. Siitä oli esimerkkinä tämä SMWS:n pullottama Braeval – tislaamo, joka tunnettiin aikanaan myös nimellä Braes of Glenlivet.
Tuoksu on täynnä hedelmiä. Päärynöitä, makean kultaisia omenoita, tomusokeria. Kukkainen. Kuin kimppu keväisiä kukkia, joiden makeus alkaa heräilemään houkutellen pörriäisiä. Hedelmäkarkkeja – niitä vaalenpunaisia sienen mallisia tarkemmin ottaen. Tölkkipersikoita. Häivähdys nimessä mainittua inkivääriä. Todella makea tuoksu. Melkein kuin Tokaji-viiniä, mutta maltaisella vivahteella.
Jahas – 62,7%. Lähdetään liikkelle varovasti ettei ihan ”käräytetä” kieltä. Selvää maltaisuutta, mutta myös makeus on vahvasti läsnä. Kuivuu kuitenkin nopeasti ja antaa pienen wasabimaisen potkun. Laimennetaas vähän – tai oikeastaan aika reilustikin.
Huikea ero. Hedelmäisyys tuntuu aluksi, mutta se katoaa pian pähkinäisen maltaisuuden alle. Vaniljaa, toffeeta. Maltaisuus on todella voimissaan ja yhtyy rasvaisen öljyisen tuntuisen tammen vivahteisiin.
Vesi muuttaa tätä huikealla tavalla. Ensin ollaan karkkikaupassa, joka on täynnä hedelmäkarkkeja ja vesitilkan jälkeen ollaankin kuuman auringon paahtamien, purettujen viskitynnyrien kanssa samalla pihalla jonkun syöttäessä oikein tummaa suklaata.
Tämä on viskinä ihan Jekyll & Hyde. Ensin se kietoo sormiensa ympärille makeilla hedelmillään, kunnes vesitilkka muuttaa sen joksikin aivan muuksi.
Monen SMWS:n viskin tapaan vaatii aikaa lasissa ja vesilisällä leikkimistä. Mutta kun hetken malttaa ja rohkeasti kokeilee, niin tämä palkitsee todella hauskalla tavalla!
-
Punaisia marjoja, makeaa mallasta
Linkwood 13 y.o., Signatory Vintage 2006, dist. 05/12/2006, bott. 02/06/2020. Bourbon hhg. + 7 months fresh sherry butt. Cask no 9. Bott. no 513/702.
Jouluaattona on perinteisesti tullut korkattua kaapin perukoilta joku uusi viskituttavuus. Tällä kertaa valinta osui tuoreessa sherrytynnyrissä viimeisteltyyn Linkwoodiin, joka osoittautui melko haastavaksi tapaukseksi.
Tuoksussa metsämansikkaa. Nahkaista sherryä. Punaisia marjoja – ja paljon! Kirsikoita, karpaloilta, puolukan happamuutta. Mehukattia. Oikeasti. Vedellä lantrattua Mehukattia. Taustalla pientä mausteisuutta ja kuivattuja tupakanlehtiä.
Maussa liian kauan hautunutta hedelmäteetä. Aavistuksen kitkerä. Kaakaojauhetta. Sherryä on, mutta se ei ole onnistunut nyt ihan integroitumaan niin kuin odotin. Olisi ollut hauska maistaa tätä ennen viimeistelyä. Olisi saattanut olla jopa parempaa.
Todella hankala viski. Linkwoodin makea maltaisuus on läsnä. Sherry tuo oman vivahteensa, mutta ei ole ehtinyt antaa tarpeeksi. ”Finished’ paistaa liikaa läpi. Ei tämä pahaa ole, mutta kaapista löytyvä SMWS:n ”Felicitious Combination” vetää tästä kyllä ohi.
Sarjassamme ”jätetään kaappiin ottamaan happea”. Vaatinee hetken aikaa avatussa pullossa ja annetaan tälle sitten vielä uusi mahdollisuus.
-
Täyteläinen toffeeomena
Craigellachie 13 y.o., 46%
Craigellachie on tislaamo, jonka viskejä ei omassa kaapissa ole aikojen saatossa montaa ollut, mutta ne muutaman yksityiset pullotteet ovat olleet oikein maistuvia. Nyt oli aika vihdoin ja viimein hypätä tislaamopullotteen pariin:
Tuoksussa vihreitä uuniomenoita vaniljakastikkeella. Aavistus neilikkaa ja muskottia ja Werther’s originaleja. Makeaa tammea ja hitunen kitkeryyttä. Yllättävän täyteläinen tuoksu, jossa on jotain hieman yrttistä – piparminttua kenties? Ei kuitenkaan mikään miljoonan tuoksun viski, mutta oikein nautittava nokka, joka kutsuu upottamaan nenän lasiin uudestaan ja uudestaan. Pieni vesitilkka ja hetken odottelu nostaa esiin toffeista mallasta ja kypsiä hedelmiä.
Maku on alkuun kuiva, mutta muuttuu nopeasti makeammaksi. Leikkisä viski, joka hyppii puisista mausteista makeaan toffeeseen ja vaniljaan. Hitunen suolaisuuttakin on mukana. Jälkimaku kuivuu ja muuttuu lihaisaksi ollen yllättävän pitkä ja herkullinen.
Tässä viskissä on paljon hyvää. Hyvällä tavalla vähän jopa haastava, mutta myös palkitseva. Tykkäsin itse kovasti!
