• Tamdhu 15 y.o.
    Maisteltua

    Wanhaa koulukuntaa

    Tamdhu 15 y.o., 46%

    Joskus aikanaan Macallan teki hienoa viskiä. Upeita sherrytynnyrissä kypsytettyjä viskejä, jotka olivat aika lailla jokaisen viskiharrastajan saatavilla. Sittemmin homma lähti ensin juoksuun, sitten laukalle ja lopulta karkasi kokonaan käsistä. En ole itse ostanut yhtäkään Macallanin viskiä moneen moneen vuoteen. Hinnat ovat täysin pöljiä, laadun sijaan markkinointi on ottanut vallan ja tislaamon viskit kiinnostavat ainoastaan keräilijöitä, joilla ei ole tarkoitustakaan avata ostamiaan pulloja. Mutta miksi kirjoitan Macallanista, kun maistettava viski tulee ihan eri tislaamolta?

    Siksi, koska tämä Tamdhu toi mieleen ne ajat, kun Macallan oli SE sherrykypsytetty viski ja en vielä tiennyt, että jostakin muualtakin tulee jos ei yhtä hyvää, niin vieläkin parempaa viskiä! Myönnän suoraan, että Tamhdu on tislaamona ollut itselleni sellainen ”kokeillaan välillä, mutta ei aiheuta toimenpiteitä” -tyyppinen ratkaisu. Olen maistanut hyviä Tamdhuja, mutta tislaamo itsessään on mennyt sanalla sanoen ohi. Vaan eipä mene enää!

    Nolottaa sanoa, mutta sanalla sanoen hinta houkutti. Kun Alkon valikoimaan ilmestyy näinä päivinä täysin sherrykypsytetty 15-vuotias viski, jonka hintalappu on alle 80 €, niin hoksottimet herää. Ja vielä enemmän ne heräsivät siinä vaiheessa, kun tislaamon omassakin kaupassa pullon hinta oli 110 £, eli melkein 130 €!

    Ei homma minulle kuulu, mutta epäilen vahvasti että maahantuojalle on käynyt näppäilyvirhe tai sitten meitä suomalaisia on kohdannut harvinainen onnenkantamoinen! Koska kyseessä on todella upea vanhan liiton sherryviski, jonkalaisia ei ole montaa viime vuosina päässyt maistamaan:


    Taspainoinen vanhan koulukunnan sherry aloittaa tuoksun. Tämä on jotain, jolta sherryviskit tuoksuivat kun aloittelin harrastusta yli 20 vuotta sitten. Toffeeta, makeita hedelmiä – Toffo-merkkisiä toffeenappeja – mansikan ja banaanin makuisia hampaisiin tarttuvia kunnon toffeemakeisia.

    Upean makeaa maltaisuutta, johon sherry on integroitunut täydellisessä tasapainossa. Tässä ei ole mitään nykysherryviskien tunnetta, jossa sherry tuntuu päälleliimatulta lisältä, vaan se integroituu täydellisesti osaksi tuoksua ja makua.

    Maku on hedelmäisen tasapainoinen, täyteläinen. Ei minkäänlaisia sivumakuja. Kermaisen pehmeä, aavistuksen makea. Uskomatonta linnunmaitoa. Puhdas maltaisuus leijuu taustalla samalla, kun sherrykypsytys on upeasti mukana koko makupaletin matkan ajan. En edes muista koska olisin maistanut sherrykypsytettyä viskiä, jossa sherry olisi ollut näin upeasti huomaamaton, mutta silti oleellisen osana viskiä.

    Tässä ei ole koukkuja. Ei hulluja makuja, ei liikaa mitään, mutta kaikkea upeassa tasapainossa.

    Tämä nosti muistoja pintaan. Tällaista viski aikanaan oli. Todella hyvää – ja liiankin helposti juotavaa.

    Ps. Ostin kaksi pulloa – harkitsen hakevani vielä kolmannen – ja ehkä neljännen.

  • Strathmill 11 y.o. - Hogshead
    Maisteltua

    Makeaa öljyä

    Strathmill 11 y.o., Hogshead Imports, 2011 Vintage, Refill Hogshead, 356 bottles, 48%

    Strathmillin tislaamo puskee suurimman osan tuotannostaan Diageon blendiviski J&B:n sekaan ja on siksi melko tuntematon tuttavuus Single Malt -viskien parissa. Ainoa virallinen mitenkään yleisesti saatavilla oleva pullote on Flora & Fauna -sarjan 12-vuotias. Diageo julkaisi vuonna 2014 osana vuosittaista Special Release -sarjaansa myös 25-vuotiaan version, joka on ikäänsä ja julkaisuvuoteensa nähden edelleen kohtalaisen edullisesti saatavilla. Liekö sitten tislaamon tuntemattomuus syynä ja rehellisesti sanoen tämän nyt maistetun Strathmillin jälkeen alkoi jopa melkein hinta houkuttamaan!

    Vaan miksipä se houkutus sitten iski? Koska tämä nyt maistettu versio kolahti omiin tuoksu- ja makuhermoihin todella mainiosti, vaikka Whiskybasessa tämän väitetäänkin olevan kovin raa’an ja kypsymättömän makuinen. Uskalla kuitenkin olla rankasti eri mieltä!

    Vihreän ruohoinen tuoksu syöksyy ensimmäisenä hajureseptoreihin. Vaaleaa hunajaa, rutkasti ohraa, päärynänkuoria, sokerihuurrettuja muroja – Kellog’s Frosties! Sitruunankuoren öljyjä, makeaa omenaa. Kaiken kaikkiaan yllättävän makea tuoksu, jota vienot tammen tanniinit tasoittavat. Oikein lupaavaa!

    Suutuntuma on öljyisen paksun kermainen. Upea! Makeaa ohraisuutta ja maltaisuutta. Vaaleita hedelmiä. Makeaa omenaa ja päärynää. Sitruunamarenkipiirasta. Lipsi-mehujäätä. Hauskasti mukaan sekoittuu myös lakritsaisuutta. Makeaa makua on hienolla tavalla tasapainoittamassa pieni tammisuus.

    Todella maukas ja hauska viski! Suutuntuma on todella hieno ja maut leviävät öljyisyyden myötä koko suuhun upean täyteläisinä. Yleisfiilis on selvästi makean puolella ja sehän allekirjoittaneelle sopii. Tämä on silti hienosti tasapainossa ja makujen yhdistelmä toimii mainiosti. Tykkään kovasti!

    Sain tästäkin viskistä vinkin toiselta kokeneelta viskiketulta ja ryntäsin sen ostamaan. Kaiken kaikkiaan näin harrastusvuosien kasvaessa on aina ilo huomata, että entistä enemmän juuri nämä vähemmän tunnetut tislaamot pääsevät usein yllättämään positiivisesti omalla tuotannollaan. Ja usein ne ovat myös hankintahinnaltaan huomattavasti edullisempia kuin tunnettujen tislaamojen väkisin markkinoinnin ehdoilla väännetyt tuotokset.

  • Glenfarclas 2007-2016, Marriage of casks, The Whisky Exchange Exclusive, Sherry Casks 435+456, 51.5%
    Maisteltua

    Tuhti tuplatynnyri!

    Glenfarclas 2007-2016, Marriage of casks, The Whisky Exchange Exclusive, Sherry Casks 435+456, 51.5%

    Tapana on ollut aina jouluaattona korkata jotain uuttaa kaapista. Vähän jälkijunassa laitettakoon vuoden 2025 joulukorkkauksen tunnelmia myös tänne. Itse pullo tarttui mukaan The Whisky Exchangen Great Portland Streetin myymälästä Lontoosta helmikuussa 2020 juuri ennen kuin maailma aika lailla pysähtyi ja muuttui eräänkin epidemian vuoksi.

    Pullo itse oli siis majaillut kaapin perällä jo melkoisen tovin odottamassa hyvää hetkeä. Korkki sanoi avatessa reteästi ”naps”, mutta se oli odotettavissa. Onneksi löytyi varakorkki tilalle kunhan nektari oli saatu kaadettua lasiin asti.

    Tuoksussa sherryä – ja vähän vielä enemmän sherryä. Nyt on olleet tynnyrit kohdallaan! Kypsiä luumuja. Taustalla tammen tanniinit puuhailee hyvällä tavalla omiaan. Mausteita. Paljon. Muskottia – jopa jotain tähtianismaista. Kuin olisi kävellyt maustesaarilta matkanneen tammilankuista tehdyn laivan ruumaan. Hieno tuoksu, jonka parissa jaksaa viihtyä pitkään!

    Maussa sherry jatkaa voimakkaana, mutta hienon tasapainoisena. Taustalta nousee upeasti Glenfarclasin tuhti maltaisuus. Tummaa suklaata ja rommisia vivahteita. Mausteet jatkaa matkaansa. Muskottia, neilikkaa. Yksikään maku ei silti jyrää toista alleen ja tukee hienosti toisiaan. Maltaisuus antaa tilaa, mutta ottaa hienosti kielestä kiinni lopussa. Nyt oli oikeasti jouluviski!

    Glenfarclasia hyvistä käsin valikoiduista sherrytynnyreistä. Voiko mennä vikaan? Ei!

    Osui ja upposi. Hieno mausteisuuden kavalkadi. Nappivalinta jouluviskiksi. Nyt sitten pitäisi vaan kaapista taas ensi jouluna löytää jotain yhtä hienoa.

  • SMWS 41.127 (Dailuaine), Mind that big ginger fae' moffat!, 13 y.o
    Maisteltua

    Haastava suuntäyttäjä

    SMWS 41.127 (Dailuaine), Mind that big ginger fae’ moffat!, 13 y.o, dist. 14 July 2006, Initial cask: Ex-oloroso butt / Final cask: New Oak Puncheon, 1 of 557 bottles, 58.9%

    Dailuaine on Diageon omistama tislaamo, joka tuottaa mallasviskikomponenttia lähinnä Johnnie Walkerin täyteaineeksi. Eväitä olisi paljon enempäänkin, kuten tämä SMWS:n pullottama mukavan haastava viski osoittaa.

    Tuoksussa kermaista toffeeta, johon sekoittuu sherrykypsytyksen vaikutus. Yllättävän raikas! Hetki aikaa lasissa ja hedelmäinen toffeisuus nousee entistä selvemmin esiin. Poltetun tammen sävyt tuovat mukavan twistin. Kuten yleensä näiden SMWS:n viskien kanssa vaatii aikaa lasissa ja kehittyy koko ajan.

    Hetken odottelulla mausteisuutta – sellaisia Ras El Hanout viboja. Vesitilkka pyöräyttää esiin hedelmäisyyttä. Säilöttyjä hapankirsikoita. Vastaleikattua nahkaa. Puuöljyjä.

    Ensihuikalla voltit iskee. Pippurisuutta, mutta samaan aikaan suutuntuma on mukavan öljyinen – pureksittava. Toffeeta täälläkin, mutta myös sulaa tummaa suklaata. Kuin paksua tummaa kaakaota. Nimessäkin mainittu inkivääri iskee hetken päästä.

    Lusikallisella vettä polte katoaa ja maku vaihtuu viljaisen keksiseen suuntaan. Tuoksun mausteisuutta. Esiin nousee lisää hedelmäisyyttä. Aavistuksen kitkerää punaisilla marjoilla ja hedelmillä maustettua teetä – varsinkin jälkimaussa, joka kestää todella pitkään!

    Haastava viski. Suuntäyttävä ja täynnä makuja. Ajan ja veden kanssa tämä aukeaa, mutta ei silti jotenkin paljasta itsestään aivan kaikkea. Hauska viski silti. Pitää ”käyttäjänsä” koko ajan varpaillaan ja aivot töissä hyvällä tavalla.

  • Mortlach 11 y.o. - Signatory Vintage
    Maisteltua

    Marjaista mausteisuutta

    Mortlach 11 y.o., Signatory Vintage for Kirsch Whisky, Sherry cask finish, Cask no 19, dist. 8th February 2010, bott. 5th of June 2021, 1 of 879 bottles, 46%

    Mortlachin tislaamo tunnetaan leikkisästi Speysiden ”kupariromuvarastona”. Sen verran sekalainen pannuhuone tislaamolla on. Löytyy jos jonkin kokoista ja erinäköistä tislauspannua, mutta lopputulos on täyteläisen lihaiseksikin sanottu viski. Nyt maisteluun osui Signatory Vintagen saksalaiselle Kirsch Importille pullottama versio.

    Avasin tämän viskin jouluaattona. Tapana on ollut aina illan rauhoituttua istahtaa heti jonkun uuden tuttavuuden äärellä ja tämä osoittautui oikein oivalliseksi valinnaksi!

    Tuoksua voisi kuvailla halutessaan vain yhdellä sanalla – punainen. Mikä sen paremmin jouluun sopisi?

    Huikea punaisten hedelmien ja marjojen täyttämä tuoksu. Hapankirsikkaa. Metsämansikoita – sellainen timotein korsi, johon on pujotettu sekaisin kypsiä makeita yksilöitä, mutta seassa on muutama aavistuksen raaka mansikka ja ne on pakko syödä kerralla, koska kaikki muu olisi väärin.

    Kuivia mausteita sekoittuu leikkiin. Neilikkaa, muskottia. Tuoksu on todella pehmeä! Kuin haistelisi kuivahkoa sherryä, eikä niinkään viskiä. Todella tasapainoinen. Sokkona olisin arvellut ikää olevan vähintään tuplaten!

    Ensimaku on makea. Punaiset marjat jatkavat taivaltaan, mutta mukaan hyppää hauska mustapippurin vivahde. Todella pehmeä ja mikään ei rynni tai hyöki naamalle. Hetken päästä tammisia tanniineja, mutta makealla säväyksellä. Espressoa, mutta isolla lusikallisella sokeria.

    Tämä on kypsynyt todella hyvässä tynnyrissä. Kermaisen tasapainoista linnunmaitoa. Hieno viski. Joku saattaisi ensi alkuun haukkua jopa liian makeaksi, mutta lopun tanniinit tasapainottavat tätä hienosti.

    Onnistunut joulukorkkaus!