-
Ruista, irlantilaista, vai sittenkin mallasta?
Glen Spey, 11 y.o., Signatory Vintage ”The Un-Chillifitered Collection”, Vintage 2011, dist. 01.06.2011, bott. 16.6.2022, 1st use Hogsheads, Cask no. 802464+802467+802469, Bottle no. 347, 46%
Glen Speyn tislaamo ei kuulu oikein millään mittapuulla Skotlannin tunnetuimpien viskitislaamoiden joukkoon. Tämä Diageon talliin kuuluva tislaamo on tuotannoltaan pieni saman firman jättiläisten joukossa. Se on kuitenkin porskuttanut menemään jo vuodesta 1878 – joskin vaihtelevalla menestyksellä. Viimeiset muutamat vuodet sen kohtalona on ollut tislata viskin sijasta giniä.
En käynyt koko viskihistoriaani täikammalla läpi, mutta epäilen, että tämä on joko ensimmäinen tai korkeintaan toinen koskaan maistamani Glen Spey.
Tuoksu alkaa yllättävän ”irlantilaisena. Roppakaupalla makeaa mallasta. Kandisokeria, raikasta yrttisyyttä. Tuhdin täyteläinen nokka – lupaavaa! Homma jatkuu vaniljalla, tammella ja vahvalla ex-bourbon viitteellä.
Yht’äkkiä hommaan pomppaa mukaan myös ruisviskin vivahteita! Taustalla lymyilee kypsiä hedelmiä. Vähän kuin sitruunankuoria, jotka olisivat jo vähän lähempänä parasta ennen -päiväystään. Viinassa lionneita kirsikoita.
Maku alkaa hyvin raikkaana, mutta mukana on todella paljon ruisviskimäisiä elementtejä. Maakellarimaisuutta, kuivaa kanelista mausteisuutta, mentholia. Aavistus ruohoa.
Kuivuu nopeasti. Märkää mustaa multaisuutta. Kuiva tanniinisuus nousee jälkimaussa enemmän esiin.
Sokkotastingissä olisin joutunut miettimään todella pitkään mitä tämä on ja mistä tämä on! Ruisviskiä Irlannista? Tai ihan vaan ruisviskiä, tai sittenkin irkkua. Tai sittenkin omalaatuisen hauska ja erilainen mallasviski – jollainen se oikeasti sitten loppuviimeksi kuitenkin on!
-
Halpoja hedelmiä
Tamnavulin White Wine Cask Edition, batch 060808, 40%
Tamnavulin on muutaman viimeisen vuoden aikana julkaissut markkinoille useammankin edullisen, mutta hintaisekseen ihan maistuvan mallaviskin. Sherryviimeisteltyä versiota on tullut ostettua kaappiin jo toinenkin pullo ensimmäisen huvettua yllättävänkin vauhdikkaasti.
Mistään maailman hienoimmista mallasviskeistä ei ole kyse ja sen myös valmistaja itse myöntää. Sen sijaan ajatuksena on ollut tuoda myyntiin helposti lähestyttäviä, mutta silti maistuvia viskejä joiden nauttimista ei tarvitse liikaa miettiä. Kokeillaan siis onnistuuko tämä Sauvignon Blanc -valkoviinitynnyreistä osansa saanut versio täyttämään tämän lupauksen.
Tuoksussa nokkaan nousee todella tuhti makea hedelmäisyys. Kuin tunkisi päänsä hedelmäsalaattia täynnä olevaan kulhoon. Haribon vaahtobanaanikarkkeja, hunajamelonia, mehukkaan makeita viinirypäleitä. Kaiken hedelmäisen makeuden alta löytyy maltainen perusnuotti ja aromaattista kuivaa heinää.
Maussa homma kääntyy. Mallas ja sen makeus nousee pääosaan. Sitruunankuorella höystettyjä keksejä. Helppo. Pieni hyvällä tavalla tasapainottava kitkeryys nousee jälkimakua kohti. ”Mallasmehua” – voin kuvitella, että vierre josta tämä on laitettu aluille olisi makumaailmaltaan hyvin lähellä lopputuotosta.
Ihan mukava viski vähemmän analyyttisiin hetkiin ja helposti nautittavaksi. Hintaansa nähden tervetullut lisäys A-kaupan valikoimiin. Ei tämä ”konosöörejä” vakuuta, mutta ei sen ole tarkoituskaan.
-
Tummaa tasapainoa
anCnoc 15 y.o., Vintage 2006, Bottled for Sweden (2022), Cask no. 195, 1 of 468 bottles, 60.7%
Pientä viivettä ollut viskimaisteluiden päivittelemisessä tänne blogin puolelle, mutta laitetaan asia takaisin jiiriin! Tämä herkullinen anCnoc tuli maisteltua jo jouluaattona ja nuotitkin ovat löytyneet muualta jo tovin.
Kyseessä on Ruotsia varten pullotettu Single Cask tislaamolta, joka ei kovin usein nouse esiin, kun valitaan niitä hienoimpia ja tunnetumpia viskejä. Itse tislaamon nimihän ei tosiaan ole anCnoc, vaan Knockdhu. Jotta tislaamon viskejä ei sekoitettaisi Knockando -nimisen tislaamon viskeihin, käyttää Knockdhu viskeistään tuota jo mainittua anCnoc -nimeä.
Entäpä se viski itsessään sitten?
Tuoksussa huikeaa tummaa hedelmäisyyttä. Ylikypsiä luumuja ja rusinoita, maraschino-kirsikoita. Makeaa sherryä, jota värittää tanniininen tammisuus. Muskottia, neilikkaa, natisevaa mahonkista nahkasohvaa. Upea maltaan ja sherrykypsytyksen tasapaino.
Maku alkaa tasapainoisen hienolla sherryisyydellä. Tummaa kahvimaista paahteisuutta. Suklaisuutta. Läjäpäin tummaa marjaisuutta. Kypsää kirsikkaisuutta ja muskotin ja kanelin värittämää poltetun sokerin makeutta.
Jälkimaku kuivuu jättäen suuhun makeanhappaman tunteen. Yht’äkkiä suun kuitenkin valtaa makea tuntuma, jota täydentää kuiva tammisuus. Tummia tammen sävyttämiä hedelmiä.
Uuden aallon tyylikkään upea sherryviski, joka kumartaa todella syvään ”wanhojen kunnon sherrywhiskyjen” suuntaan. Jotain kertonee Whiskybasen 89,60 keskiarvo ja samoihin lukemiin arvostaisin tämän itsekin.
Herkullista!
-
Antakaa happea!
SMWS 72.96 (Miltonduff), ”Honey begins with a flower”, 9 y.o, dist. 31 January 2011, 1st Fill Ex-Bourbon Barrel, 1 of 240 bottles, 57.4%
Jälleen yksi tislaamo, jonka tuotteisiin ei ole suuremmin tullut tutustuttua. Miltonduff on iso ja vanha tislaamo, joka sijaitsee Speysiden alueella. Nyt maistelussa SMWS:n pullottama versio, joka ei valitettavasti oikein ensimaistamalla vakuuttanut. Annettaneen tänne uusi mahdollisuus, jahka on saanut hetken hengittää pullossa.
Nimensä mukaisesti ensinuuhkaisu on hyvinkin kukkainen. Makeutta, ruusun terälehtiä, mutta myös pientä vahaisuutta – muovailuvahaa. Aavistus vihreää omenaa. Todella sulkeutunut, joten vettä sekaan. Muutaman teelusikallisen jälkeen vaaleita hedelmiä. Päärynää, raakaa banaania. Tuoretta raastettua inkivääriä ja pientä vaalean hunajan makeutta.
Ensimaistolla digestive-keksejä. Öljyinen suutuntuma. Tuoretta inkivääriä, joka polttelee hieman kieltä. Vettä kiitos!
Vesilisä muuttaa tämän yllättävän kitkeräksi ja kuivaksi. Todella hankala saada oikein mitään järkeviä nyansseja irti. Inkivääri jatkaa vähän miedompana ja mukana on aavistuksen paahtunutta viljaisuutta. Olipas nyt jotenkin vaikea tapaus!
Toivotaan, että tämä on taas yksi niistä SMWS:n viskeistä, jotka paranevat saatuaan pullossa hetken happea. Ensivaikutelma ei nyt ollut valitettavasti kovin mairea.
Pitäisi ehkä itsenikin oppia, että ei pitäisi heti korkkauksen jälkeen näitä SMWS:n pullotteita yrittää nuotittaa. Moni näistä on ajan saatossa muuttunut huomattavasti positiivisempaan suuntaan. Työnnetään siis peremmälle kaappiin ja palataan joskus myöhemmin uudestaan tämän pariin.
-
Marenkia ja Fruit Dropseja
SMWS 58.44 (Strathisla), ”For Campers and Hampers”, 13 y.o, dist. 19 September 2007, 1st fill ex-bourbon barrel, 1 of 210 bottles, 58.9%
Strathisla on viski, johon tulee törmättyä ainakin itse aniharvoin. Omalta maistelulistalta ei montaa kyseisen tislaamon juomaa löydy. Ensikosketus tislaamon tapahtui kuitenkin jo ennen kuin oma viskiharrastus varsinaisesti sai alkunsa. Muistan, kun isäni sai aikanaan 50-vuotislahjaksi vihreän kantikkaan pullollisen Strathislaa. Erikoisen näköinen pullo, jonka etiketti oli painettu suoraan pullon kylkeen. Mausta ei valitettavasti juuri muistikuvia ole, mutta tiedän, että tätäkin on siis tullut jo useampi vuosikymmen sitten maistettua.
No miltä se SMWS:n pullottama versio sitten tuoksui ja maistui?
Mukavan makea tuoksu. Marenkia, karkkikipossa majailevia sekalaisia makeisia – mansikkalakua, kovia appelsiinikarkkeja. Kuin olisi avannut rasiallisen klassisia Monpensiersin Fruit Drops karkkeja. Niitä tax-freen pakko-ostoksia, joita imeskellessä kitalaki ainakin kipeytyi, jos ei sitten mennyt vereslihalle.
Bourbonkypsytyksen vaniljaisuus on myös selvästi läsnä. Sitrushedelmien öljyjä. Vesitippa nostaa niitä entistä enemmän esiin ja muuttaa tuoksua jopa greippiseen suuntaan. Makeus painuu taka-alalle ja esiin nousee happamuutta.
Maku antaa ymmärtää heti, että tämä on ollut aika eläväisessä bourbon-tynnyrissä. Kasakaupalla makeaa vaniljaa jota toffee siivittää. Sitruunasorbettia. Kermainen ja suuntäyttävä tuntuma.
Hedelmäkarkitkin jatkavat silti maussa. Kuin heittäisi kourallisen niitä jo mainittuja Fruit Dropseja suuhun ja rouskuttelisi antaumuksella menemään. Selvä tammisuus on myös läsnä, mutta kaikki maut ovat mukavasti todella hyvin tasapainossa.
Jälkimaussa sitrus ja tynnyrin maut ovat enemmän esillä.
Oikein oivallinen lämpöisen kesäpäivän viski. Varsinkin tämän tasapainoisuus viehättää. Ei mitään hyökkäävää, mutta paljon maisteltavaa!
