-
Tomusokeria, sherryä ja savua
Kuten joskus aiemminkin on tullut kirjoiteltua, on yksi viskiharrastuksen mukavia puolia samplevaihtelu. Muiden viskiharrastajien kaapeissa on melkein 100% varmuudella jotain, mitä omasta kaapista ei löydy. Ja toki sitten aina välillä niitä sampleja on mukava myös maistella ja laittaa riviin. Tämänkertainen setti oli noukittu ihan vaan periaatteella ”kai näitäkin voisi joskus maistella” ilman mitään sen kummempaa tausta-ajatusta. Luvassa siis sekalainen setti samplekaapin antia:
The NZ Whisky New Make, 45%
Tuoksussa makean sokerista hedelmäisyyttä. Banaanivaahtokarkkia ja aavistus sitrusta. Todella erilainen ”new maken” tuoksu mihinkään muuhun kokemaani newa makeen verrattuna. Ihan kuin tässä ei olisi käytetty mallasta lainkaan?
Makupuolella ensimmäinen tunne on tomusokeri, johon on tipautettu sekaan greipin kuoren öljyjä. Todella karvas maku, joka vaan voimistuu hetki hetkeltä. Melkein kuin katajanmarjoja. Tässä on jotain hyvin ginimäistä.
Outo on. Monella tapaa. Olisi jännä maistaa lopputuotetta.
Auchentoshan Distillery Cask, Oloroso cask #4485, 2009/2019, 59.4%
Kunnon sherrytöräys nokkaan heti alkuun! Yrttilikööriä – kuin Jägermeisteria seassa olisi. Kuivaa tammea, yrttisyyttä ja kuivaa sherryä. Onpa tuhti nokka!
Maku jatkaa samoilla linjoilla. Raskasta, kuivaa sherryä. Nahkaa, tummia tupakanlehtiä. Tiukkaa tammea. Underberg-Jägermeister -linja jatkuu maussa. Raakalakritsia. Tilkka vettä vie pahimman kitkeryyden pois, mutta ei se silti mihinkään katoa.
Todella tuhdin kuiva sherrypommi, joka jättää pitkän tammisen ja puisen jälkimaun. Ei aivan nyt osuttu nappiin tämän kanssa. Yrttisyyttä on ehkä vähän liikaan omaan makuun, vaikka ei tämä nyt sinällään pahaa ollut.
Bruichladdich Black Art 4.1, 23 y.o., 49.2%
Tuoksun aloittaa hedelmäinen ilotulitus. Aavistuksen raakoja luumuja. Pyöreää maltaisuutta, makeaa tupakkaa, tölkkihedelmiä, joiden päälle on lorautettu tummaa siirappia. Mausteista puuta. Silti mukavalla tavalla raikas. Aromaattisia yrttejä – mentholia, anista. Kauheasti tapahtuu koko ajan! Viski, jonka tuoksuttelemiseen kannattaa todella varata aikaa!
Mitenkäs maku sitten? Makea, karvas, jopa aavistus savua – vaikka sitä ei kyllä tässä pitäisi olla. Kuin syksyn kuivia lehtiä pureskelisi – en kyllä koskaan ole pureskellut, mutta tältä voisin kuvitella niiden maistuvan. Vihreää mallasta, kuivia mausteita – kanelia, neilikoita, muskottia. Kuivattuja kirsikoita. Jälkimaku kestää iät ja ajat tuoden mukanaan tumman suklaan vivahteita.
Todella monipuolinen viski upealla tuoksulla. Makupuolella tapahtuu myös paljon. Vaatii aikaa lasissa ja vaatii aikaa myös maistajaltaan. Ei todellakaan kiireisen ihmisen viski!
SMWS 10.207 (Bunnahabhain), ”Wa-Wa-Woom!”, 12 y.o., dist. 7 February 2008, Refill ex-bourbon barrel, 1 of 220 bottles, 56.2%
Kahteen edelliseen verrattuna arvatenkin tyystin erilainen. Puhdas, raikas. Sitrusten värittämää turvesavua. Sitruunankuorta, makeaa vaniljaa, hiilitabletteja. Mutkaton ja rehellinen tuoksu.
Maussa turvesavu iskee vahvasti. Vaniljaa ja tammen tanniineja, jotka leikkivät makeuden kanssa. Tuhtia tavaraa – vesilisä on paikallaan ja se pehmentää makuja, mutta ei vie mitään pois. Pieni kalkkisuus nousee esiin.
Suoraviivainen bourbon-kypsytetty savuinen Bunnahabhain ilman kikkailuja. Hyvää.
Sampleista kiitos kuuluu Smoke On The Waterille, Viskisiepolle ja Finwhiskylle!
-
Maailman toisella puolen
Uusi-Seelanti ei varmasti tule monelle mieleen ensimmäisenä kun puhutaan viskistä. Maailman toisella puolellakin on kuitenkin aikanaan viskiä tehty – ja tehdään taas. Maistelussa kolme jo edesmenneen Wilson’sin tislaamon tuotetta.
Wilson’sin tislaamo on aikojen saatossa tunnettu usealla eri nimellä: Willowbank, Wilson’s, Dunedin, Lammerlaw ja onpa sitä pullotettu myös nimellä Milford. Koska tällä kertaa kyseessä oli Wilson’sin nimellä pullotettuja viskejä, niin puhuttakoon viskeistä sillä nimellä. Olihan se tislaamon alkuperäisen brändin nimi.
Tislaamo itsessään aloitti tislauksen vuonna 1969 ja tunnettiin nimellä Willowbank. Bakerin perheen perustama tislaamo sijaitsi Uuden-Seelannin Eteläsaarella Dunedinissa. Ensimmäinen viski julkaistiin myyntiin asti vuonna 1974 nimellä Wilson’s. Vuonna 1981 tislaamon osti Seagram’s, joka vaihtoi teräksestä tehdyt tislauspannut kuparisiksi ja vaihtoi viskin nimeksi Lammerlaw.
Tislaamo suljettiin vuonna 1997, kun se myytiin tuolloin australialaiselle Foster’sille, joka on tunnetumpi siitä sinietikettisestä oluestaan, jonka etiketissä on iso F-kirjain. Jostain syystä Foster’s kuitenkin päätti aika lailla siltä istumalta, että koko tislaamo suljetaan ja puretaan. Kuparipannut ja kolumnitislaimet myytiin Fijin saarelle, jossa niillä alettiin valmistaa rommia.
Tislaamon jäljelle jääneet viskivarastot omistaa nykyään The New Zealand Whisky Company, joka on julkaissut tuota varastoa sitten useammankin nimen alla – esimerkkinä jo mainittu Milford. Mikä hienoa, aloitti samainen tekijä vuonna 2021 uudestaan tislaamaan viskiä Uudessa-Seelannissa yli kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Uutta on siis tulossa myös tältä saarelta!
Sampleista tässä vaiheessa suurkiitos Viskisiepolle!
No miltä ne Wilson’sin viskit sitten maistuivat?
Wilson’s, 37.5%
Tuoksussa sokerikuorrutetta, vatkattuja munanvalkuaisia, keltaisia luumuja ja tölkkiananaksista ylijäänyttä mehua. Todella makea tuoksu, mutta mukana ihan mukava hedelmäisyys.
Maku kärsii alhaisista prosenteista. Maltaista makeutta, vaniljaa, aavistus hedelmäisyyttä. Pieni mentholinen vivahde lopussa.
Matalat voltit eivät oikein jaksa kantaa kaikkia makuja loppuun asti. Viskisieppo on kovasti on yrittänyt selvitellä mikä noiden prosenttien takana oikein on ja selvitystyö jatkuu edelleen.
Wilson’s 7 y.o., 37.5%
No huppista! Ensinuuhkaisulla tuli kyllä sellainen makeiden hedelmien ilotulitus, että oksat pois. Banaania, mansikkaa – kuin mansikka-banaanipirtelöä haistelisi. Mukana on myös makeita mausteita. Muskottia, anista ja sen päälle vielä punaisia lakunauhoja.
Matalat voltit eivät itseni kohdalla taaskaan oikein jaksa kantaa makuja ja tekevät makujen erottelusta jotenkin hankalaa. Punaiset lakunauhat (sellaiset Snöret – jos joku muistaa) jatkavat makuun. Toisaalta todella pehmeä ja suunmyötäinen. Jälkimaussa on pieni kuivan tamminen vihvahde, joka kuitenkin katoaa nopeasti.
Wilson’s 21 y.o., 42.7%
Tuoksussa kuivattuja ananaksia ja mangoa. Vaaleaa juoksevaa hunajaa. Vaniljaa. Pehmeän pyöreä tuoksu. Mukana on myös joku hauskan pölyinen vivahde. Makea, mutta alla on myös jotain kuivaa. Ei ehkä tammea, mutta jotain puumaista.
Suutuntuma on öljyinen. Huomattavasti nuorikoita kuivempi. Sekalainen sekoitus viljanjyviä. Todella puhdas ja herkkä. Vihjaus kuivuneesta ruohosta. Kuin ajaisi nurmikkoa hellejakson jälkeen ja suuhun lentäisi sen synnyttämää pölyä.
Todella herkkä ja jollain tapaa hauras viski.
Mielenkiintoinen ja harvinainen kolmikko. Nämä oli ilo maistaa, vaikka ne eivät mitään hiuksia nostattavia viskejä olleetkaan. Kuitenkin tärkeä osa yhden kaukaisen maan viskihistoriaa, joka onneksi on saamassa jatkoa.
Ps. kuvan kaveri välittää aika lailla fiilikset ensinuuhkaisusta.
Pps. Sample uuden tislaamon New Makestakin löytyy kaapista. Sekin on menossa piakkoin maistoon!
Lähteenä tislaamon historiassa käytetty sivustoa Whiskipedia.
