Maisteltua
-
Kevyen hedelmäinen Highlanderi
Balblair 12 y.o., 46%
Skotlannin itärannikolla sijaitseva Balblair on vanha tislaamo, joka on perustettu jo 1790. Mitään kovaa meteliä se ei ole koskaan itsestään pitänyt. Tämä pullo tarttui mukaan Itämeren aalloilta jokunen aika sitten käypäisen edulliseen hintaan ilman sen suurempia ennakko-odotuksia.
No miltä se sitten maistui?
Melko kevyt ja aavistuksen ”piikikäs” ensinokka. Sitruunaa, vaniljaa, trooppisia hedelmiä, ananasmehua, aavistus sahanpurua ja tuoretta ruohoisuutta. Vihreää, hieman liian kauan uuttunutta teetä pienellä kitkeryydellä. Vesitilkka tuo esiin aavistuksen kalkkisuutta ja makeutta. Aika perusmauilla mennään. Puhdas ja raikas mallasviski.
Maussa makeaa mallasta jotka sekoittuvat tammen tanniineihin. Kermaista vaniljaa. Vihjaus hedelmistä ennen kuin maku kuivuu. Vesi pehmentää, mutta liikaa ei kannata lotrata. Cashew-pähkinöitä, sitrusta. Jälkimaku jatkaa samalla linjalla ollen aika pitkä tanniinien noustessa mukaan leikkiin.
Ihan kelpoinen bourbon-kypsytetty mallas jos ei halua liikaa pohtia mitä lasissa on. Ei nosta hiuksia pystyyn tai aiheuta mitään vau-efektiä, mutta silti mukavan nautittavaa tavaraa. Pisteet kotiin silti luonnollisesta väristä, kylmäsuodattamattomuudesta ja tarpeeksi korkeista prosenteista.
-
Marjaisen savuista usvaa
Arran 2012, 7 y.o, Peated Sherry Hogshead, Drinkmonger & Royal Mile Whiskies Exclusive, 54.2%
Tämä hieman erilainen Arran tarttui aikanaan mukaan viimeiseltä työreissulta ennen kuin korona iski oikein kunnolla. Muutama viikko tämän ostamisen jälkeen maailma eristäytyi neljän seinän sisään. Mokoman seurauksena myös tämän ostopaikka, eli Lontoon Royal Mile Whiskies on sittemmin laittanut lapun luukulle. Reilu pari vuotta on vierähtänyt tämän pullon hankkimisesta ja mikäs oli jokunen viikko sitten parempi syy korkata tämä kuin oma syntymäpäivä.
Ja onpahan muuten viski!
Tuoksussa punaisia marjoja, mausteita, melkein ylikypsiä kirsikoita, mutta myös sitrusta. Appelsiininkuoria verhoutuneena vaniljaiseen turpeisuuteen. Tummaa metsähunajaa, johon on ripoteltu muutama merisuolakide joukkoon. Sherrykin on läsnä, mutta ei niin suorasukaisena kuin voisi äkkiseltään luulla. Hetken päästä esiin nousee vaaleaa suklaisuutta. Vesi avaa tätä hienosti. Toffeeta nousee esiin, turpeisuus pehmenee ja kaikenlaisia hedelmiä liittyy leikkiin mukaan.
Vesitilkan myötä ja tästä tulee ehkä yksi sameimmista viskeistä joita eteeni on sattunut. Melkein kuin maitolasia katselisi! Mutta sehän tarkoittaa vaan sitä, että kaikki ne mukavat luonnolliset öljyt ja makuaineet siellä alkavat pilkkoutumaan, tuoden vielä lisää makua ja tuoksua mukaan leikkiin!
Suuntuntuma on alkuun hyvin öljyinen – melkein kuin oliiviöljyä. Maussa sherryä ja turvetta – ei sinällään yllätys. Mustapippuria ja aavistus poltetta, mutta kaiken sen takana jatkavat tuoksun mausteiset punaiset hedelmät ja marjat. Hetken päästä tämä kuivuu tuoden mukanaan aavistuksen suolaisuutta. Kuivia lehtiä, aavistus tupakkaa ja turve kääntyy savuisempaan suuntaan.
Vesilisä nostaa turpeisen maltaan esiin. Samalla hommaan hiipii suklaista toffeeta ja maut tasapainottuvat hienosti ilman, että mitään häviää. Öljyisyys pilkkoontuu hienosti suuntäyttäväksi mauksi.
Etiketti ei petä. Turpeinen ja sherryinen Arran. Savuttomiin Arraneihin verrattuna tislaamon omat tunnuspiirteet jäävät ehkä vähän jalkoihin, mutta toisaalta tislekin on erilainen, koska se on periaatteessa ”Machrie Moorea”, eikä Arrania sinällään.
Kaikesta huokuu silti tisleen laatu. Öljyisyys ja tietty taustalla vaaniva makeus ja appelsiinikuoret ovat jotain, jonka itse yhdistän Arraniin. Tämä viski iskee kovaa. Nuorehko, voimakas turpeinen sherrymonsteri – joskaan ei sanan varsinaisessa merkityksessä. Vedellä lotraaminen kannattaa jo ihan vaan siksi, että pääsee ihmettelemään mitä se ”scotch mist” oikeasti tarkoittaa. Tämä on valtavan hyvää, mutta vaatii aikaa ja vettä!
-
Elginin klassikoita
Viskimaailmassa on paljon tislaamoita, jotka tekevät kaikessa hiljaisuudessa ja ilman suurta markkinointimetelöintiä oikein mainioita viskejä. Glen Moray on tästä loistava esimerkki. Kokoonnuimme syyskuun alussa pienellä porukalla maistelemaan tämän kynttiläänsä hieman vakan alla pitävän tislaamon tuotantoa.
Glen Moray on tislaamona jäänyt tietyllä tavalla monien muiden varjoon. Se ei pidä tuotteistaan mitenkään kovaa meteliä ja perusrangen hinnat ovat sangen edullisia. Maailmalta monia sen tuotteita saa yleisesti alle 25€ pullohintaan ja kotoisessa Alkossammekin hinnat ovat selvästi mallasviskitarjonnan edullisemmasta päästä.
Hintojen ei kuitenkaan kannata antaa hämätä. Glen Moray tuottaa nimittäin oikein oivallisia viskejä, joita nauttiessa ei tarvitse kiristellä hampaitaan ja miettiä, olisiko edellisen loputtua varaa ostaa uutta pulloa. Ne ovat myös mainio portti kokemattomammalle mallasviskien maailmaan.
Maahantuoja Norexin tiloissa viettämämme ilta alkoikin tällä perusrangen läpikäynnillä ja laseista löytyivät seuraavat tuotteet:
- Glen Moray Elgin Classic
- Glen Moray Sherry Cask Finish
- Glen Moray Port Cask Finish
- Glen Moray Peated
Pakkaa sekoittamaan oli myös laitettu yksi yllätysviski ja ilta alkoikin sillä, että Ville Puskala Norexilta pisti osallistujat arvuutusleikin kautta pähkäilemään mistä lasista yllätysviski löytyisi. Laseja oli siis viisi, mutta esillä olevia tuotteita vain neljä. Turpeinen Peated oli kaikille helppo löytää ja Elgin Classicin taisi myös käytännössä kaikki bongata.
Haastetta oli kuitenkin loppujen osalta. Yllätysviski sekoitti pakkaa melkoisesti ja itsekin lankesin tähän ansaan. Portviiniviimeistelty vielä löytyi, mutta sherryversio ja ylläri menikin sitten jo iloisesti sekaisin. Glen Morayn sherryviimeistely oli nimittäin yllättävänkin kepeä, vaikka tietyn hedelmäisen vivahteen mukanaan toikin. Sherryviimeistellyksi luulemani viski osoittautuikin loppujen lopuksi blendiksi, mutta ei ihan miksi tahansa blendiksi, vaan 33-vuotiaaksi Cutty Sark -viskiksi.
Omat suosikit tuosta perusrangesta ovat Glen Elgin Classic ja Port Cask Finish. Classic on kepeä, helppo, mukavan maltainen viski, jota saa ilokseni Alkosta myös pienemmässä pullossa joka on helppo napata mukaan vaikka mökkireissulle ja nautiskella ihan vaan viskistä nauttimisen ilosta.
Port Cask Finish tuo puolestaan mukaan mukavan hedelmäisen vivahteen ja mukavasti lisää runkoa. Oikein kelpo viski hintaisekseen.
Single caskeja ja muita herkkuja
Oikein hyviä viskejä siis, mutta mitäs tämä tislaamo sitten niiden lisäksi pystyy tarjoamaan? Pienen suolapalan jälkeen oli aika siirtyä illan toiseen kattaukseen, johon koollekutsuja Juhis, a.k.a Finwhisky olikin sitten kaivellut omia varastojaan, joita täydennettiin muutamalla pullolla Norexin puolelta. Ja olipahan viskejä!
Järjestyksessä maistelimme seuraavat tuotteet:
Glen Moray 12 y.o., ´97 Glen Moray 12 y.o., 40% (pullotettu 1997)
Kypsän hedelmäinen tuoksu, jossa pyöri sitrusten paletti, erityisesti appelsiini. Tuoksussa oli myös jotain vastapuristettuun oliiviöljyyn liittyvää vihreyttä ja pientä pippurisuutta. Aavistuksen saippuainen sivuvivahde tosin vaivasi itseäni hieman tässä.
Maussa oli mukavasti mallasta, mutta pieni kitkeryys ja jo tuoksussa tuntunut saippuainen vivahde vaivasi. Olisiko sitten niin, että Glen Moray on oikeasti parantanut vuosien saatossa tisleensä laatua? Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä oli jo 25 vuotta sitten pullotettu viski, joka varmasti on nähnyt ennen tämän päivän korkkaustaan monenlaista.
Ei siis ihan paras startti, mutta tästäpä nämä eivät sitten muuta kuin parantuneet!
Glen Moray 9 y.o. Single Cask, Marsala finish Glen Moray 9 y.o., Single Cask, Marsala Cask Finish, bottle no. 158, cask filled 2010, bottled 2019, 57,8%
Nyt siirryttiin sitten oikeasti asiaan! Juhiksen tislaamolta kyytiinsä nappaama Marsala Cask lempinimellä ”From Graham Love” oli jo melkoista nektaria.
Tuoksu oli kuin joku olisi vieressä pureskellut Juicy Fruit -purukumia. Upean makeaa hedelmäisyyttä, vaalea nahkaisuutta, kuin joku olisi rapsutellut uuden nahkasohvan pintaa. Tuhti ja paksu tuoksu täynnä sekahedelmäcocktailia ja kaiken sitoi yhteen kevyen siirappinen yleisvivahde.
Maku oli täynnä kypsiä hedelmiä. Suun täyttävän öljyinen fiilis. Nahkaa, aavistus kitkeryyttä – ei pahaa, vaan sellaista, joka saa kuolan valumaan. Vesitilkka kuivatti hieman alun makeutta.
Kaiken kaikkiaan upean hedelmäinen viski!
Glen Moray 10 y.o, Single Cask, Port Finish Glen Moray 10 y.o., Single Cask, Port Cask Finish, bottle no. 172, cask filled 2009, bottles 13.6.2019, 55,1%
Marsalasta siirryttiin Portviinitynnyrissä majailleeseen versioon. Tuoksu oli huomattavasti mausteisempi, mutta tynnyri ei itsessään ollut ollut aivan yhtä antelias kuin ensin maistettu Marsala-tynnyri. Tuoksussa ja maussa iski läpi pieni raakuus, jota vesitilkka tasoitti nostaen esiin kirpeää hedelmäisyyttä ja tislaamon omaa profiilia.
Ei niin hyvää kuin Marsalassa majaillut versio, mutta oikein maistuvaa tämäkin. Tarkemmat nuotit tästä yksilöstä jäivät jotenkin mukavan jutustelun ohessa kirjoittamatta. Oli varmaan joku hyvä juttu kesken…
Glen Moray 15 y.o., Burgundy Glen Moray 15 y.o., Single Cask, Burgundy/Bourgogne cask, cask filled 2007, bottled 2022, 61,3%
Huikeaa nektaria! Upeaa makeutta, joka sekoittuu viinimäiseen happamuuteen. Kypsää persikkaa, hunajaa, punaisia marjoja ja hedelmiä. Maussa nahkaa, täyteläistä hedelmäisyyttä, luumuja.
Tietty hedelmäisyys tuntui viimeistään tässä vaiheessa iltaa nousevan kantavaksi teemaksi, joskin se oli jokaisen viskin kohdalla hieman erilaista. Joissain tuhdimpaa marjaisuutta, jossakin kohtaa taas hennompia vaaleita hedelmiä, kuten hunajamelonia ja karambolaa.
Tämä punaviiniviimeistelty vei kuitenkin kielen mennessään ja jossain vaiheessa kynäkin jäi näemmä pöydälle ja nautinto vei voiton kirjoittamisesta.
Glen Moray 21 y.o., Port Wood Finish Glen Moray 21 y.o., Port Wood Finish, 46,3%
Prosentteja vähän vähemmän, mutta ikää enemmän. Iästä huolimatta, tästä jo teini-iän ylittäneestä versiosta löytyi Glen Moraylle tyypillistä kepeyttä, mutta ikä toi mukanaan sikaritupakkamaisia vivahteita, pähkinäisyyttä ja tiettyä mentholmaista raikkautta – olisiko sitten portviiniviimeistelystä?
Maussa ikä tuntuu. Hienolla tavalla tasapainoinen ja kypsä – joskin silti raikas, eikä millään tavalla tunkkainen. Tämä osoitti, että Glen Moray myös vanhenee hienosti menettämättä teräänsä.
Glen Moray 2011, Peated Port Cask Glen Moray 2011, Peated Port Cask Finish, ”Master Distiller’s Selection”, dist. 2011, bottled 2018, 46%
Turpeinen viimeiseksi! Nahkaa, hedelmää, hienosti tuoksuun ja makuun integroitunutta savua. Siinä missä perusrangen turpeisessa versiossa savu tuntuu hieman väkinäiseltä, niin tässä se on hienon tasapainoisesti mukana. Olisiko sitten portviini auttanut tasoittelemaan pahimmat särmät? Oikein kelpo viski, joskin tässä seurassa se jäi hieman single caskien jalkoihin. Mukava illan lopetus silti!
Tämä tasting osoitti, että yksi Glen Morayn taika on, että se kypsyy hienosti mitä erilaisimmissa tynnyreissä säilyttäen silti tislaamon perustisleen tietyn kepeän ja raikkaan maltaisuuden. Vaikka olen jo aikaisemminkin arvostanut Glen Morayta, niin tämä ilta siirsi sitä kyllä selvästi keskemmälle omaa viskikarttaani. Kiitos vielä kerran illan isännille, eli Norexin Villelle ja Jaakolle sekä puuhamies Juhikselle!
-
Japanin turvetta
Nikka Yoichi Single Malt, 45.5%
Japaniteemaa jatkaakseni Alkosta löytyy tällä hetkellä oikein maukas oikea japanilainen viski. Yoichi Single Malt.
Tuoksussa makean suolaista turvetta, myös savuisuutta, mutta pääpaino on turpeessa. Pienellä odottelulla savu nousee enemmän esiin ja sekoittuu hennon sitruksiseen vivahteeseen – ripaus limetinkuorta. Puinen mausteisuus nousee myös esiin. Vesitilkka nostaa esiin vihreyttä – aavistuksen kuivunutta niitettyä heinäpeltoa kuumana kesäpäivänä. Aavistus ”maatalon pihaa”.
Maku on alkuun pähkinäisen turpeinen ja makean savuinen. Turve nousee selvästi esiin, mutta taittuu Van Houtenin kaakaojauheen suuntaan. Pitkä ja pehmeä jälkimaku, jossa turve pitää edelleen pintansa, mutta myös maltaisuus nostaa päätään. Vesilisä tasoittelee reunoja tehden tästä kermaisempaa ja pehmeämpää. Samalla raikkaus nostaa päätään tuoden esiin mentholmaisen vivahteen.
Tapanani on, että en ennen omia nuotteja paljon pullonkylkiä tai muiden sanomisia katsele. Olin suorastaan hämmästynyt kun aloin lukea laatikonkylkeä. En muista koska omat havainnot olisivat menneet näin yksi yhteen sen kanssa mitä laatikon kyljessä luki!
Yoichilla on siis töissä joku, jonka kanssa maut ja tuoksut menevät yhteen! Ei sillä, että vertaisin itseäni tislaamoammattilaiseen, mutta olisi hauska tietää kuka nuo laatikon kuvaukset on kirjoittanut, sillä aika yksiin meni havainnot. Toisaalta saattaisi mokoma tyyppi olla tylsää seuraa tastingissä, kun molemmat vaan nyökkäilisivät toistensa havaintoja
Kaiken kaikkiaan kuitenkin oikein maistuva aito japanilainen mallasviski. Ikämerkintöjä ei toki ole, mutta veikkaisin että lähellä kymppiä ollaan. Jos tämä olisi sokkona laitettu nenän eteen, olisin sanonut Caol Ila. Eikä huonoimmasta päästä.
-
Herkän haastava herkku
Glencadam 15 y.o., 46%
Glencadam on itselleni kohtalaisen uusi tuttavuus. Tislaamon kymmenvuotias onnistui vakuuttamaan, joten hankintalistalle päätyi myös viisi vuotta pidempään tynnyrissä majoittunut pullote. Pettyä ei tarvinnut! Tämä tislaamo tekee hienoja viskejä.
Tuoksussa vihreitä omenoita, sitruunasorbettia, raikasta maltaisuutta. Hassulla, mutta hyvällä tavalla myös jotain sinappista potkua ilman sinapin etikkaisuutta. Piti käydä kokeilemassa maustekaapilla ja löytyihän se yhtymäkohta – Colman’sin sinappijauhetta!
Mutta ei tämä toki pelkkää sitä ole. Ei suinkaan. Raa’ahkoa aprikoosia, kukkaisuutta. Kuin olisi metsäpolulla kävellyt kielojen ohi. Makeaa vaniljaa, joka sekoittuu kookoksen kuoreen. Ajan kanssa tuoksu pehmenee kermaiseksi ja tuo mieleen voikeksit. Upea tuoksu!
Maussa vihreät omenat tekevät paluun. Sitruksista öljyisyyttä. Kuin puristaisi sitruunankuorta, josta pirskahtelee sitrusöljyä ilmaan ja se osuisi kielelle. Alkuun aavistuksen makea, mutta sen jälkeen hyvällä tapaa maukas karvaus nousee esiin.
Herkkä viski. Tämä ei hyökkää, mutta haastaa. Koko ajan tapahtuu jotain ja paljon, mutta mitä? Kaikkia nyansseja on hankala kuvailla tai löytää.
Jälkimaku kestää todella pitkään. Jos jotkut viskit ovat sarjaa ”otin huikan, mutta mihin se katosi”, niin tämä ei todellakaan kuulu siihen sarjaan. Useamman minuutin jälkeen huomaa edelleen maiskuttelevansa suutaan ja ihmettelevänsä, että mikäs tämä juttu nyt oikein oli?
Minulle se on upean viskin merkki. Ja sitä tämä on!
