Maisteltua
-
Kuin nuorta Broraa
SMWS 26.166, ”Bothy Atmospherics”, 9 y.o, dist. 8 February 2011, 1st fill ex-bourbon barrel, 1 of 223 bottles, 59.3%
Tämä pullo on ollut jo jonkin aikaa auki, mutta ei ole sitä tullut tänne nuotitettua. Hieno erilainen Clynelish! Tykkään kovasti.
Yhdellä sanalla – Brora. Olen päässyt onnekseni muutamaa Broraa aikanaan maistamaan ja tämä on nuorta Broraa! Tokihan se on sinällään mahdotonta, koska ns. ”uusi Brora” on vasta korkeintaan kaksivuotiasta. Olisiko sitten vähän kokeiltu, että mitäs siellä voitaisiin tehdä?
Tuoksussa turvetta, kevyttä savuisuutta, nokea. Savuisuudessaan epätyypillinen Clynelish. Hunajaista makeutta. Yllättävän puhdas ja tuo jollain tapaa mieleen Caol Ilan pehmeän makean savuisuuden. Pehmeän pyöreää vaniljaa.
Maussa selvä turpeinen vivahde, maanläheinen, kuivia lehtiä. Vesitilkka tuo selvää makeutta, kreikkalaista oikein tummaa havumetsän hunajaa, johon on tarttunut hieman mehiläisten rauhoittelemiseen käytettävää savua.
Ajan kanssa Clynelishin vahaisuus sekoittuu nokiseen savuisuuteen ja vie vielä entistäkin enemmän ajatuksissa isovanhempien mökille: Vanha 1911 rakennettu kahden huoneen tupa. Sateinen ja viileä loppukesän päivä. Ilta pimenee, öljylamppuja ja kynttilöitä sytytellään. Öljykaminan liekki väpättää ja savuttaa vähän. Vanha ja aikaa nähnyt Aku Ankka nenän edessä tuoksuu vanhalle paperille ja painomusteelle. Joku sytyttää tupakan mökin nurkassa ja kostea sateen tuoksu hiipii sisälle.
Upeasti omaan makuun ja muistoihin kolahtava tisle.
-
Punaisia marjoja, makeaa mallasta
Linkwood 13 y.o., Signatory Vintage 2006, dist. 05/12/2006, bott. 02/06/2020. Bourbon hhg. + 7 months fresh sherry butt. Cask no 9. Bott. no 513/702.
Jouluaattona on perinteisesti tullut korkattua kaapin perukoilta joku uusi viskituttavuus. Tällä kertaa valinta osui tuoreessa sherrytynnyrissä viimeisteltyyn Linkwoodiin, joka osoittautui melko haastavaksi tapaukseksi.
Tuoksussa metsämansikkaa. Nahkaista sherryä. Punaisia marjoja – ja paljon! Kirsikoita, karpaloilta, puolukan happamuutta. Mehukattia. Oikeasti. Vedellä lantrattua Mehukattia. Taustalla pientä mausteisuutta ja kuivattuja tupakanlehtiä.
Maussa liian kauan hautunutta hedelmäteetä. Aavistuksen kitkerä. Kaakaojauhetta. Sherryä on, mutta se ei ole onnistunut nyt ihan integroitumaan niin kuin odotin. Olisi ollut hauska maistaa tätä ennen viimeistelyä. Olisi saattanut olla jopa parempaa.
Todella hankala viski. Linkwoodin makea maltaisuus on läsnä. Sherry tuo oman vivahteensa, mutta ei ole ehtinyt antaa tarpeeksi. ”Finished’ paistaa liikaa läpi. Ei tämä pahaa ole, mutta kaapista löytyvä SMWS:n ”Felicitious Combination” vetää tästä kyllä ohi.
Sarjassamme ”jätetään kaappiin ottamaan happea”. Vaatinee hetken aikaa avatussa pullossa ja annetaan tälle sitten vielä uusi mahdollisuus.
-
Täyteläinen toffeeomena
Craigellachie 13 y.o., 46%
Craigellachie on tislaamo, jonka viskejä ei omassa kaapissa ole aikojen saatossa montaa ollut, mutta ne muutaman yksityiset pullotteet ovat olleet oikein maistuvia. Nyt oli aika vihdoin ja viimein hypätä tislaamopullotteen pariin:
Tuoksussa vihreitä uuniomenoita vaniljakastikkeella. Aavistus neilikkaa ja muskottia ja Werther’s originaleja. Makeaa tammea ja hitunen kitkeryyttä. Yllättävän täyteläinen tuoksu, jossa on jotain hieman yrttistä – piparminttua kenties? Ei kuitenkaan mikään miljoonan tuoksun viski, mutta oikein nautittava nokka, joka kutsuu upottamaan nenän lasiin uudestaan ja uudestaan. Pieni vesitilkka ja hetken odottelu nostaa esiin toffeista mallasta ja kypsiä hedelmiä.
Maku on alkuun kuiva, mutta muuttuu nopeasti makeammaksi. Leikkisä viski, joka hyppii puisista mausteista makeaan toffeeseen ja vaniljaan. Hitunen suolaisuuttakin on mukana. Jälkimaku kuivuu ja muuttuu lihaisaksi ollen yllättävän pitkä ja herkullinen.
Tässä viskissä on paljon hyvää. Hyvällä tavalla vähän jopa haastava, mutta myös palkitseva. Tykkäsin itse kovasti!
-
Kevyen hedelmäinen Highlanderi
Balblair 12 y.o., 46%
Skotlannin itärannikolla sijaitseva Balblair on vanha tislaamo, joka on perustettu jo 1790. Mitään kovaa meteliä se ei ole koskaan itsestään pitänyt. Tämä pullo tarttui mukaan Itämeren aalloilta jokunen aika sitten käypäisen edulliseen hintaan ilman sen suurempia ennakko-odotuksia.
No miltä se sitten maistui?
Melko kevyt ja aavistuksen ”piikikäs” ensinokka. Sitruunaa, vaniljaa, trooppisia hedelmiä, ananasmehua, aavistus sahanpurua ja tuoretta ruohoisuutta. Vihreää, hieman liian kauan uuttunutta teetä pienellä kitkeryydellä. Vesitilkka tuo esiin aavistuksen kalkkisuutta ja makeutta. Aika perusmauilla mennään. Puhdas ja raikas mallasviski.
Maussa makeaa mallasta jotka sekoittuvat tammen tanniineihin. Kermaista vaniljaa. Vihjaus hedelmistä ennen kuin maku kuivuu. Vesi pehmentää, mutta liikaa ei kannata lotrata. Cashew-pähkinöitä, sitrusta. Jälkimaku jatkaa samalla linjalla ollen aika pitkä tanniinien noustessa mukaan leikkiin.
Ihan kelpoinen bourbon-kypsytetty mallas jos ei halua liikaa pohtia mitä lasissa on. Ei nosta hiuksia pystyyn tai aiheuta mitään vau-efektiä, mutta silti mukavan nautittavaa tavaraa. Pisteet kotiin silti luonnollisesta väristä, kylmäsuodattamattomuudesta ja tarpeeksi korkeista prosenteista.
-
Marjaisen savuista usvaa
Arran 2012, 7 y.o, Peated Sherry Hogshead, Drinkmonger & Royal Mile Whiskies Exclusive, 54.2%
Tämä hieman erilainen Arran tarttui aikanaan mukaan viimeiseltä työreissulta ennen kuin korona iski oikein kunnolla. Muutama viikko tämän ostamisen jälkeen maailma eristäytyi neljän seinän sisään. Mokoman seurauksena myös tämän ostopaikka, eli Lontoon Royal Mile Whiskies on sittemmin laittanut lapun luukulle. Reilu pari vuotta on vierähtänyt tämän pullon hankkimisesta ja mikäs oli jokunen viikko sitten parempi syy korkata tämä kuin oma syntymäpäivä.
Ja onpahan muuten viski!
Tuoksussa punaisia marjoja, mausteita, melkein ylikypsiä kirsikoita, mutta myös sitrusta. Appelsiininkuoria verhoutuneena vaniljaiseen turpeisuuteen. Tummaa metsähunajaa, johon on ripoteltu muutama merisuolakide joukkoon. Sherrykin on läsnä, mutta ei niin suorasukaisena kuin voisi äkkiseltään luulla. Hetken päästä esiin nousee vaaleaa suklaisuutta. Vesi avaa tätä hienosti. Toffeeta nousee esiin, turpeisuus pehmenee ja kaikenlaisia hedelmiä liittyy leikkiin mukaan.
Vesitilkan myötä ja tästä tulee ehkä yksi sameimmista viskeistä joita eteeni on sattunut. Melkein kuin maitolasia katselisi! Mutta sehän tarkoittaa vaan sitä, että kaikki ne mukavat luonnolliset öljyt ja makuaineet siellä alkavat pilkkoutumaan, tuoden vielä lisää makua ja tuoksua mukaan leikkiin!
Suuntuntuma on alkuun hyvin öljyinen – melkein kuin oliiviöljyä. Maussa sherryä ja turvetta – ei sinällään yllätys. Mustapippuria ja aavistus poltetta, mutta kaiken sen takana jatkavat tuoksun mausteiset punaiset hedelmät ja marjat. Hetken päästä tämä kuivuu tuoden mukanaan aavistuksen suolaisuutta. Kuivia lehtiä, aavistus tupakkaa ja turve kääntyy savuisempaan suuntaan.
Vesilisä nostaa turpeisen maltaan esiin. Samalla hommaan hiipii suklaista toffeeta ja maut tasapainottuvat hienosti ilman, että mitään häviää. Öljyisyys pilkkoontuu hienosti suuntäyttäväksi mauksi.
Etiketti ei petä. Turpeinen ja sherryinen Arran. Savuttomiin Arraneihin verrattuna tislaamon omat tunnuspiirteet jäävät ehkä vähän jalkoihin, mutta toisaalta tislekin on erilainen, koska se on periaatteessa ”Machrie Moorea”, eikä Arrania sinällään.
Kaikesta huokuu silti tisleen laatu. Öljyisyys ja tietty taustalla vaaniva makeus ja appelsiinikuoret ovat jotain, jonka itse yhdistän Arraniin. Tämä viski iskee kovaa. Nuorehko, voimakas turpeinen sherrymonsteri – joskaan ei sanan varsinaisessa merkityksessä. Vedellä lotraaminen kannattaa jo ihan vaan siksi, että pääsee ihmettelemään mitä se ”scotch mist” oikeasti tarkoittaa. Tämä on valtavan hyvää, mutta vaatii aikaa ja vettä!
