Maisteltua
-
Rukiista mausteisuutta
Michters Straight Rye, Single Barrel no. L18J1451, 42.4%
Suomalaisista tislaamoista niin Helsinki Distilling company kuin Kyrö vannovat rukiin nimeen. Ruis on ehkä viljoista se suomalaisin, mutta perinteisesti rukiista on tehty viskiä uudella mantereella – ja hyvin tuloksin. Ruis on saattanut tietyillä alueilla olla jopa se alkuperäinen vilja josta viski on valmistettu Bourbonin ja siinä käytetyn maissin ollessa vasta myöhäisempi ilmiö. Tällä kertaa lasiin päätyi Michter’sin tislaamon versio rukiisesta viskistä, joka ainakin omaan makuuni on mitä mainioin!
Tuoksusta löytyy ruisviskille tyypillistä mausteisuutta, vaniljaa ja tammisuutta, mutta myöskin tietynlaista vihreyttä kuten katkaistuja voikukan varsia sekä maakellarimaisuutta.
Suutuntuma on hyvin kermainen ja pehmeä. Tuoretta puuta, rukiin mausteisuus tulee myös maussa esiin. Toffeeta, hieman palanutta sokeria, tupakanlehtiä.
Kaiken kaikkiaan oikein suunmyötäinen ruisviski. Jos ruisviski ajatuksena pelottaa tai on aiemmin säikäyttänyt makumaailmallaan, niin tästä on hyvä aloittaa tutkimusretki uusien makujen maailmaan.
-
Vahaa tropiikissa
SMWS 26.149 (Clynelish), Heiland coup D’etat, dist. 19 september 2011, 8 y.o, 2nd fill ex-bourbon barrel, 1 of 252 bottles, 58.1%
Clynelish kuuluu eittämättä yksiin lempitislaamoistani – ellei sitten jopa ole aivan kärjessä. Nyt maistoon pääsi Scotch Malt Whisky Societylle pullotettu 8-vuotias, eli Clynelishiksi melko nuori viski, joka kuitenkin makunsa puolesta olisi voinut olla vanhempaakin.
Makea tuoksu. Trooppisia hedelmiä, päärynää, tuoksuvia kukkia. Tämä vei myös kostealle kiviselle rannalle. Ei niin vahamainen kuin tyypillinen Clynelish – enemmänkin sellainen kodintuoksuna käytettävä tuikun päällä poltettavan vahanapin tuoksu.
Jos Clynelishin vahaisuus ei tuoksussa ollutkaan läsnä, niin maussa se on! Öljyinen, paksu, vahamainen. Jotenkin lihaisa, aavistuksen suolainen, hapan ja pippurinen. Trooppiset hedelmät tekivät katoamistempun – kunnes mukaan lisää vesitilkan! Ananasta, greippiä… Mehiläisvahaa ja raikas pieni mentholmaisuus loppuun.
Tämä jätti vähän sekavat tunteet. Ei ihan tyypillinen Clyne, vaikka tislaamon fiilikset sieltä kyllä löytyykin. Juuri avattu pullo ja ensikokeilu, eli täytyypä ottaa tämä lähiaikoina vielä uudestaan testiin ja katsoa fiilikset uudemman kerran. Ikäänsä nähden silti erittäin hienosti kypsynyt tisle!
-
Puuvillamyllyn viskiä
Deanston 12 y.o., 46.3.%
Deanstonin vanhaan puuvillamyllyyn 1960-luvulla perustettu tislaamo on ollut vahvassa nousujohteessa jo jonkin aikaa, eikä syyttä suotta. Se tuottaa rehellistä, kylmäsuodattamatonta ja taidolla tehtyä viskiä. Pullomalli on tästä jo vaihtunut uudempaan, mutta ilmeisesti sisältö on pitkälti samaa.
Tuoksussa vaniljaa, vastaleikattua ruohoa, bourbonia – ja paljon! Ei ole maannut missään väsyneissä tynnyreissä tämä. Makeaa ohramallasta, kuivaa jyväisyyttä, mausteita, digestive-keksejä.
Vahvoja makuja, todella tuhdin oloinen, vahvasti vaniljaa, hunajaa, tammea. First fill bourbonia ja siitä ei voi erehtyä! Paahdettuja manteleita, jyviä, aavistus minttua, raikas.Ei epäilystäkään siitä minkälaisissa tynnyreissä tämä on kypsynyt.
Bourbon on vahvana läsnä. Ehkä yksi vahvimmista bourbon-vivahteista joita olen mallasviskipuolella tähän asti kokenut. Persoonallisen hieno viski – mutta jos bourbon ei ole juttusi, niin suosittelen harkitsemaan. Minulle tämä maistuu! Vuosia sitten kaapissa oli vanhempi 40% vahvuinen versio ja se ei yltänyt lähellekään tätä millään mittapuulla.
-
Turpeista Bunnaa
Bunnahabhain Mòine, 46.3%
Bunnahabhain Mòine kuuluu Bunnahabhainin tislaamon turpeiseeen tuotantoon. Tällä kertaa kyseessä Alkostakin saatavilla oleva Mòinen ns. perusversio. Tislaamo käyttää tätä samaa turvetta tarkoittavaa Mòine-sanaa myös muissa turpeisissa versioissaan erottaakseen ne turpeettomasta tuotannostaan.
Itse viski tarjoilee tuoksussa makeaa turvetta ja vaniljaa, raikkautta, aavistus suolaisuutta. Märkiä sammaleisia kiviä, sitrusta ja ylikypsiä hedelmiä taustalla.
Maku on savuisen suolainen, mineraalinen, pippurinen. Vaniljaa, makeutta ja puun tuhkaa. Jälkimaussa savu jää mukavasti pyörimään ja yhdistyy salmiakin vivahteisiin.
Ei se monimutkaisin savuviski, mutta mukavan tasapainoinen ja rehellinen. Nuorehkoksi viskiksi myös yllättävän täyteläinen ja maukas. Bunnahabhainin nykytuotanto on kaiken kaikkiaan oikein laadukasta ja siihen on varmasti myös osasyynsä sillä, että tislaamo ei enää nykyisin kylmäsuodata tai värjää viskejään lainkaan.
