Maisteltua
-
Haastava suuntäyttäjä
SMWS 41.127 (Dailuaine), Mind that big ginger fae’ moffat!, 13 y.o, dist. 14 July 2006, Initial cask: Ex-oloroso butt / Final cask: New Oak Puncheon, 1 of 557 bottles, 58.9%
Dailuaine on Diageon omistama tislaamo, joka tuottaa mallasviskikomponenttia lähinnä Johnnie Walkerin täyteaineeksi. Eväitä olisi paljon enempäänkin, kuten tämä SMWS:n pullottama mukavan haastava viski osoittaa.
Tuoksussa kermaista toffeeta, johon sekoittuu sherrykypsytyksen vaikutus. Yllättävän raikas! Hetki aikaa lasissa ja hedelmäinen toffeisuus nousee entistä selvemmin esiin. Poltetun tammen sävyt tuovat mukavan twistin. Kuten yleensä näiden SMWS:n viskien kanssa vaatii aikaa lasissa ja kehittyy koko ajan.
Hetken odottelulla mausteisuutta – sellaisia Ras El Hanout viboja. Vesitilkka pyöräyttää esiin hedelmäisyyttä. Säilöttyjä hapankirsikoita. Vastaleikattua nahkaa. Puuöljyjä.
Ensihuikalla voltit iskee. Pippurisuutta, mutta samaan aikaan suutuntuma on mukavan öljyinen – pureksittava. Toffeeta täälläkin, mutta myös sulaa tummaa suklaata. Kuin paksua tummaa kaakaota. Nimessäkin mainittu inkivääri iskee hetken päästä.
Lusikallisella vettä polte katoaa ja maku vaihtuu viljaisen keksiseen suuntaan. Tuoksun mausteisuutta. Esiin nousee lisää hedelmäisyyttä. Aavistuksen kitkerää punaisilla marjoilla ja hedelmillä maustettua teetä – varsinkin jälkimaussa, joka kestää todella pitkään!
Haastava viski. Suuntäyttävä ja täynnä makuja. Ajan ja veden kanssa tämä aukeaa, mutta ei silti jotenkin paljasta itsestään aivan kaikkea. Hauska viski silti. Pitää ”käyttäjänsä” koko ajan varpaillaan ja aivot töissä hyvällä tavalla.
-
Jodia ja sherryä
Laphroaig PX Cask, 48.0%, L225657C
Kaapin perältä kannattaa aina välillä kaivaa sinne unohtuneita pulloja. Tämä Laphroaigin Pedro Ximenez -tynnyreissä kypsynyt versio on vuodelta 2012 ja pullokin on ollut auki jo pitkän tovin ja yli puolenvälin vajaana. Alkaa olla siis aika tyhjentää kyseinen pullo. Ei vielä tällä kierroksella, mutta tässä alkaa pikkuhiljaa hapettuminen tuntumaan.
Vahvaa jodin savuttamaa turvesavuisuutta, jota siivittää hedelmäisen sherryinen vivahde. Tämänhän nyt olisi voinut tavallaan kirjoittaa ihan vaan nimestä päätellen, mutta sitä tämä tosiaan on. Tuoksussa mukana myös suolaista toffeeta ja vanhaa kunnon kangaslaastaria.
Suussa savuista hedelmäkompottia. Kuin seisoisi nuotion vieressä sateisena iltana tuulen kuljettaessa suolaisen veden pärskeitä mereltä. Yllättävän pehmeä, mutta pullokin on ollut auki jopa minun mittapuullani pitkään.
Ei mitään moninaisuuksia. Toimittaa, minkä lupaa. Minun suustani harvoin kuultua tai kirjoitettua, mutta tässä alkaa ehkä vähän hapettuminen tuntumaan. Täytynee siirtää eturiviin ja yrittää taputella pullo tyhjäksi viimeistään pääsiäisenä.
Harvoin olen vielä omassa kaapissani törmännyt viskiin, jossa olen hapettumista huomannut. Kerta se oli siis ensimmäinenkin. Tämä oli aikanaan heti avattuna viski, josta en oikeasti oikein pitänyt. Hetken hapettuminen auttoi, mutta nyt aletaan olla jo hieman yli.
-
Marjaista mausteisuutta
Mortlach 11 y.o., Signatory Vintage for Kirsch Whisky, Sherry cask finish, Cask no 19, dist. 8th February 2010, bott. 5th of June 2021, 1 of 879 bottles, 46%
Mortlachin tislaamo tunnetaan leikkisästi Speysiden ”kupariromuvarastona”. Sen verran sekalainen pannuhuone tislaamolla on. Löytyy jos jonkin kokoista ja erinäköistä tislauspannua, mutta lopputulos on täyteläisen lihaiseksikin sanottu viski. Nyt maisteluun osui Signatory Vintagen saksalaiselle Kirsch Importille pullottama versio.
Avasin tämän viskin jouluaattona. Tapana on ollut aina illan rauhoituttua istahtaa heti jonkun uuden tuttavuuden äärellä ja tämä osoittautui oikein oivalliseksi valinnaksi!
Tuoksua voisi kuvailla halutessaan vain yhdellä sanalla – punainen. Mikä sen paremmin jouluun sopisi?
Huikea punaisten hedelmien ja marjojen täyttämä tuoksu. Hapankirsikkaa. Metsämansikoita – sellainen timotein korsi, johon on pujotettu sekaisin kypsiä makeita yksilöitä, mutta seassa on muutama aavistuksen raaka mansikka ja ne on pakko syödä kerralla, koska kaikki muu olisi väärin.
Kuivia mausteita sekoittuu leikkiin. Neilikkaa, muskottia. Tuoksu on todella pehmeä! Kuin haistelisi kuivahkoa sherryä, eikä niinkään viskiä. Todella tasapainoinen. Sokkona olisin arvellut ikää olevan vähintään tuplaten!
Ensimaku on makea. Punaiset marjat jatkavat taivaltaan, mutta mukaan hyppää hauska mustapippurin vivahde. Todella pehmeä ja mikään ei rynni tai hyöki naamalle. Hetken päästä tammisia tanniineja, mutta makealla säväyksellä. Espressoa, mutta isolla lusikallisella sokeria.
Tämä on kypsynyt todella hyvässä tynnyrissä. Kermaisen tasapainoista linnunmaitoa. Hieno viski. Joku saattaisi ensi alkuun haukkua jopa liian makeaksi, mutta lopun tanniinit tasapainottavat tätä hienosti.
Onnistunut joulukorkkaus!
-
Lähituotantoa itsenäisyyspäivänä!
Helsinki Whiskey 100% Rye Malt, Release #17, New French Oak/New American Oak, Bottle no. 17-1275, 47.5%
Helsinki Distilling Company puski tätä kirjoittaessa juuri joku aika sitten myyntiin ensimmäisen oman kymmenvuotiaan viskinsä. Huikea suoritus paikalliselta pieneltä tislaamolta, joka on onneksi ehtinyt jo niittämään mainetta maailmallakin! Tällä kertaa kaapista valikoitui kuitenkin 107-vuotiasta Suomea juhlistamaan jo vuonna 2020 julkaistu numerolla #17 kulkeva julkaisu. Uudempi versio viskikaapista oli vielä työn alla kun tämä tuli aikanaan hankittua ja nuotteja ei täältä ainakaan omalla etsimiselläni löytynyt, joten tässä tulee!
Tuoksun aloittaa mukava puisten mausteiden ja maustepippurin aromi, johon sekoittuu eksoottisten hedelmien sekamelska – papaijaa, mangoa, sokeroitua inkivääriä. Tämä on muuttunut todella paljon hedelmäisempään suuntaan kunnon ”hapetuksella”. Makean ruisleivän vivahteet kertovat mistä tämä on tehty. Edellisessä nuotituksessa tämä tuntui todella pippuriselta, ”kuumalta” ja nuorelta. Olipa nuoteissa mainittu myös kärähtänyt hattara.
Makupuolella tämä on pehmentynyt jopa enemmän. Huomattavasti makeampi kuin avatessa. Rukiin mausteisuus on edelleen kivasti läsnä, mutta pippurinen ja chilinen poltteisuus on vaihtunut hedelmäisyyteen. Kuin olisi läppäissyt vadelmasurvosta ruisleivän päälle.
Jälkimaussa tulee jopa jotain armanjakkiin vivahtavia fiiliksiä!
Tämäpä positiivinen yllätys. Jälleen kerran osoitus siitä, että ei se happi ole viskille välttämättä mikään myrkky. Tämä on muuttunut todella edukseen saatuaan möllötellä avatussa pullossa hapen kera. Tuli ihan sellainen olo, että tämä on kypsynyt pullossa lisää, vaikka se nyt toki periaatteessa viskimaailmassa tavallaan mahdottomuus onkin. Vaan ehkäpä se kunnon hapetus olikin jotain jota tämä tarvitsi!
-
Tuhti turpasaunan antaja
Lagg, Corriecravie Edition, L2 10 07 23, 55%
Arranin tislaamo oli pitkään kyseistä nimeä kantavan saaren ainoa tislaamo, kunnes omistajat päättivät avata saaren eteläkärkeen uuden Lagg-nimeä kantavan tislaamon tuottamaan savuista viskiä, jota oli aiemmin tuotettu Arranin tislaamolla kausittain. Kun Lagg avattiin vuonna 2019, muuttui vanhan tislaamon nimi muotoon Lochranza. Savuttomat Arranit siis tulevat nykyisin Lochranzasta, mutta nyt onkin sitten maistelussa uudemman Lagg-nimisen tislaamon savuista tuotetta – ja olipa tuote!
Tuoksu alkaa makeilla punaisilla hedelmillä ja marjoilla, joita peittää kevyt savuhuntu. Viikunoita, tupakanlehtiä, kahvipapuja. Vadelmahilloa, mustaherukkaa. Hommaan sekoittuu puisia mausteita – kanelia, neilikkaa. Turpeisuus nostaa hetken päästä päätään. Nyt tapahtuu ja paljon, mutta pelkästään hyvässä!
Kylläpä voi maku jysäyttää heti alkuun! Öljyinen, lihainen, rasvainen. Puiset mausteet sekoittuvat kypsään hedelmäisyyteen ja yhdistyvät sammaleiseen tuhtiin turpeisuuteen. Aavistuksen kärähtänyttä bbq-kastiketta, ruskeaa sokeria. Maku on todella tiivistyneen oloinen. Jos tätä pitäisi kuvailla vain yhdellä sanalla, se olisi ”paksu”.
Vesilisä rauhoittaa myrskyä viskilasissa ja makeutta nousee enemmän esiin. Lakritsitoffeeta, herukoita sekoitettuna kidesokeriin. Toisaalta tästä katoaa se kunnon turpaanvedon fiilis, jonka tämä raakana tarjoilee ja josta kovasti tykkään!
Tämä on kunnon kamaa! Ällistyttävän hyvää jopa. Toisaalta kun tietää tekijät ja Arranin nykymaineen, niin ei sen olisi pitänyt niin suurena yllätyksenä tulla.
Sanonpa vaan. Tämä laittaa Islayn ”nuorikkojen” puntit tutisemaan – ja kunnolla!
