Maisteltua
-
Marjaista mausteisuutta
Mortlach 11 y.o., Signatory Vintage for Kirsch Whisky, Sherry cask finish, Cask no 19, dist. 8th February 2010, bott. 5th of June 2021, 1 of 879 bottles, 46%
Mortlachin tislaamo tunnetaan leikkisästi Speysiden ”kupariromuvarastona”. Sen verran sekalainen pannuhuone tislaamolla on. Löytyy jos jonkin kokoista ja erinäköistä tislauspannua, mutta lopputulos on täyteläisen lihaiseksikin sanottu viski. Nyt maisteluun osui Signatory Vintagen saksalaiselle Kirsch Importille pullottama versio.
Avasin tämän viskin jouluaattona. Tapana on ollut aina illan rauhoituttua istahtaa heti jonkun uuden tuttavuuden äärellä ja tämä osoittautui oikein oivalliseksi valinnaksi!
Tuoksua voisi kuvailla halutessaan vain yhdellä sanalla – punainen. Mikä sen paremmin jouluun sopisi?
Huikea punaisten hedelmien ja marjojen täyttämä tuoksu. Hapankirsikkaa. Metsämansikoita – sellainen timotein korsi, johon on pujotettu sekaisin kypsiä makeita yksilöitä, mutta seassa on muutama aavistuksen raaka mansikka ja ne on pakko syödä kerralla, koska kaikki muu olisi väärin.
Kuivia mausteita sekoittuu leikkiin. Neilikkaa, muskottia. Tuoksu on todella pehmeä! Kuin haistelisi kuivahkoa sherryä, eikä niinkään viskiä. Todella tasapainoinen. Sokkona olisin arvellut ikää olevan vähintään tuplaten!
Ensimaku on makea. Punaiset marjat jatkavat taivaltaan, mutta mukaan hyppää hauska mustapippurin vivahde. Todella pehmeä ja mikään ei rynni tai hyöki naamalle. Hetken päästä tammisia tanniineja, mutta makealla säväyksellä. Espressoa, mutta isolla lusikallisella sokeria.
Tämä on kypsynyt todella hyvässä tynnyrissä. Kermaisen tasapainoista linnunmaitoa. Hieno viski. Joku saattaisi ensi alkuun haukkua jopa liian makeaksi, mutta lopun tanniinit tasapainottavat tätä hienosti.
Onnistunut joulukorkkaus!
-
Lähituotantoa itsenäisyyspäivänä!
Helsinki Whiskey 100% Rye Malt, Release #17, New French Oak/New American Oak, Bottle no. 17-1275, 47.5%
Helsinki Distilling Company puski tätä kirjoittaessa juuri joku aika sitten myyntiin ensimmäisen oman kymmenvuotiaan viskinsä. Huikea suoritus paikalliselta pieneltä tislaamolta, joka on onneksi ehtinyt jo niittämään mainetta maailmallakin! Tällä kertaa kaapista valikoitui kuitenkin 107-vuotiasta Suomea juhlistamaan jo vuonna 2020 julkaistu numerolla #17 kulkeva julkaisu. Uudempi versio viskikaapista oli vielä työn alla kun tämä tuli aikanaan hankittua ja nuotteja ei täältä ainakaan omalla etsimiselläni löytynyt, joten tässä tulee!
Tuoksun aloittaa mukava puisten mausteiden ja maustepippurin aromi, johon sekoittuu eksoottisten hedelmien sekamelska – papaijaa, mangoa, sokeroitua inkivääriä. Tämä on muuttunut todella paljon hedelmäisempään suuntaan kunnon ”hapetuksella”. Makean ruisleivän vivahteet kertovat mistä tämä on tehty. Edellisessä nuotituksessa tämä tuntui todella pippuriselta, ”kuumalta” ja nuorelta. Olipa nuoteissa mainittu myös kärähtänyt hattara.
Makupuolella tämä on pehmentynyt jopa enemmän. Huomattavasti makeampi kuin avatessa. Rukiin mausteisuus on edelleen kivasti läsnä, mutta pippurinen ja chilinen poltteisuus on vaihtunut hedelmäisyyteen. Kuin olisi läppäissyt vadelmasurvosta ruisleivän päälle.
Jälkimaussa tulee jopa jotain armanjakkiin vivahtavia fiiliksiä!
Tämäpä positiivinen yllätys. Jälleen kerran osoitus siitä, että ei se happi ole viskille välttämättä mikään myrkky. Tämä on muuttunut todella edukseen saatuaan möllötellä avatussa pullossa hapen kera. Tuli ihan sellainen olo, että tämä on kypsynyt pullossa lisää, vaikka se nyt toki periaatteessa viskimaailmassa tavallaan mahdottomuus onkin. Vaan ehkäpä se kunnon hapetus olikin jotain jota tämä tarvitsi!
-
Tuhti turpasaunan antaja
Lagg, Corriecravie Edition, L2 10 07 23, 55%
Arranin tislaamo oli pitkään kyseistä nimeä kantavan saaren ainoa tislaamo, kunnes omistajat päättivät avata saaren eteläkärkeen uuden Lagg-nimeä kantavan tislaamon tuottamaan savuista viskiä, jota oli aiemmin tuotettu Arranin tislaamolla kausittain. Kun Lagg avattiin vuonna 2019, muuttui vanhan tislaamon nimi muotoon Lochranza. Savuttomat Arranit siis tulevat nykyisin Lochranzasta, mutta nyt onkin sitten maistelussa uudemman Lagg-nimisen tislaamon savuista tuotetta – ja olipa tuote!
Tuoksu alkaa makeilla punaisilla hedelmillä ja marjoilla, joita peittää kevyt savuhuntu. Viikunoita, tupakanlehtiä, kahvipapuja. Vadelmahilloa, mustaherukkaa. Hommaan sekoittuu puisia mausteita – kanelia, neilikkaa. Turpeisuus nostaa hetken päästä päätään. Nyt tapahtuu ja paljon, mutta pelkästään hyvässä!
Kylläpä voi maku jysäyttää heti alkuun! Öljyinen, lihainen, rasvainen. Puiset mausteet sekoittuvat kypsään hedelmäisyyteen ja yhdistyvät sammaleiseen tuhtiin turpeisuuteen. Aavistuksen kärähtänyttä bbq-kastiketta, ruskeaa sokeria. Maku on todella tiivistyneen oloinen. Jos tätä pitäisi kuvailla vain yhdellä sanalla, se olisi ”paksu”.
Vesilisä rauhoittaa myrskyä viskilasissa ja makeutta nousee enemmän esiin. Lakritsitoffeeta, herukoita sekoitettuna kidesokeriin. Toisaalta tästä katoaa se kunnon turpaanvedon fiilis, jonka tämä raakana tarjoilee ja josta kovasti tykkään!
Tämä on kunnon kamaa! Ällistyttävän hyvää jopa. Toisaalta kun tietää tekijät ja Arranin nykymaineen, niin ei sen olisi pitänyt niin suurena yllätyksenä tulla.
Sanonpa vaan. Tämä laittaa Islayn ”nuorikkojen” puntit tutisemaan – ja kunnolla!
-
Puolukkametsällä
Rossville Union, Bottled in Bond Straight Rye Whiskey, 6 y.o, 50%
Mikä ihmeen Rossville Union? Ja jenkkiviskiä Indianasta? Ross & Squibb -tislaamo ei siis tee periaatteessa Bourbonia, koska bourboniksi saa sanoa vain Kentuckyn alueelta tullutta viskiä.
Tämän kyseisen ruisviskin ”mashbill”, eli jyväsekoitus mäskintekoon lähtiessä on 51% ruista ja 49% mallastettua ohraa, joten se poikkeaa aika monesta ruisviskistä jo siinä, että maissia ei käytetä.
Tuoksu alkaa todella raikkaana. Piparminttua. Tuoksuvaa puuta. Sellaisia seetripuupalloja, joita voi laittaa vaatekaappiin raikastimeksi. Tuoreita puolukoita murskattuna. Ruis on selvästi läsnä puisena mausteisuutena – kanelia, juuri ”raastettua” muskottia.
Maku on yllättävän kuiva. Piparmintun raikkaus jatkaa makuun puisten mausteiden kera. Punaisen omenan kuoria.Pippurisuuta rukiista. Nokka lupaili ehkä hieman enemmän kuin maku toimittaa. Ajan kanssa vivahdus vaniljaa nostaa päätään.
Jälkimaku on kuiva ja todella pitkä. Kuin istuisi vanhalla auringon kuivattamalla ja sään rapistamalla halkeamia täynnä olevalla puupenkillä, jolle joku on kaatanut kanelilla maustettua kahvia. Ei… en ole koskaan tällaista(kaan) penkkiä nuolaissut ja maistanut, mutta voisin kuvitella, että tällaiselle se maistuisi
Erikoinen viski. Myös aavistuksen hankala. En oikeasti tiedä tykkäsinkö vaiko en.
-
Orkneyn maukas nuorikko
”Whitlaw” 2014, The Ultimate Whisky Company, Dist. 24/09/14, bott. 09/01/20, cask no: 436, Bottle no.: 586/857, 46%
Omaan kaappiin päätyy yllättävän harvoin pulloja suosittelujen tai muilta saatujen näytteiden perusteella, mutta tässä on poikkeus.
Nimi ”Whitlaw” ei kerro viskistä mitään. Yleisen tiedon mukaan Orkneyllä sijaitseva Highland Park ei anna nimetä yksityisten pullottajien pullottamina viskejä oman nimensä mukaan. Siksipä yksityiset pullottajat nimeävät Highlan Parkilta tulleet viskit yleisesti nimellä ”Whitlaw” – tai sitten vaan ”Orkney Whisky”.
Tämä pullo on ollut auki jonkin aikaa. Neljä vuotta – mutta se on edelleen hyvää! Ei mikään maailmaa räjäyttävä tuoksu, mutta mukavan tasapainoinen. Kermaista toffeeta, kepeää savuista hedelmäisyyttä, viinikumia. Hunajalla glaseearttua ananasta.
Maku on helppoa. Kermaa ja hedelmiä. Leirinuotion vieressä nököttäneitä kuivahedelmiä. Toffeeta, hunajaa ja loppu kuivuu kvaan tammisuuteen.
Tämä oli kiva viski. Helppo, mutta silti maukas.
