-
Orkneyn suolaa
SMWS 4.262 (Highland Park), Orkney Odyssey, 12 y.o, dist. 12 Jan 2008, ex-bourbon hogshead/first fill barrel, 1 of 242 bottles, 61.2%
Highland Parkin tislaamopullotteet ovat nykyisellään melkoisen ailahtelevan laatuisia. 12-vuotias peruspullote on kokenut ainakin omissa makuhermoissani melkoisen devalvaation ja valikoimaan kuuluu sellainen määrä hassusti nimettyjä NAS-pullotteita, että niistä en yksinkertaisesti ole jaksanut ottaa selvää. Tämä SMWS:n pullote päätyi ostoslistalle ihan vaan silkasta uteliaisuudesta, joten korkki auki ja maistamaan.
Tuoksun aloittaa makean suolainen mieto savuisuus. Leikattua omenaa. Tämä on aika lailla tukossa ilman vesilisää, joka ei sekään tätä mitenkään hurjasti avaa, vaikka vähän reilumminkin lotrasin. Esiin nousee Highland Parkiksi tunnistettavaa maltaisuutta ja nenään nousee aavistuksen kirpeä ja jotenkin kupliva fiilis. Vähän kuin haistelisi skumppaa, mutta kuitenkin lasissa on viskiä?
Maku suolainen – alkuun voimakkaan suolainen. Sen pikkuhiljaa hiipuessa kääntyy nopeasti kuivaksi ja tammiseksi. Jodia, savua ja ”hansaplastia” nousee esiin. Vettä kiitos! Muutama teelusikallinen tasapainottaa suolaisuutta ja makuun nousee grillattuja mereneläviä – paahdettuja kampasimpukoita.
Tämä ei nyt ensimaistamalla kyllä päässyt loistamaan. Toivotaan, että kyseessä on sen sortin pullote, joka avattuna ja jonkin aikaa pullossa hengitettyään kehittyisi parempaan suuntaan. Sellaisiinkin onneksi on tullut törmättyä omassa kaapissa. Täytynee palata tämän pariin uudemman kerran sen hetken aikaa tuuletuttua ja toivoa, että kyseessä olisi klassinen ”paha kaula”.
-
Upea sherrynuorikko
Arran Sherry Cask, 55.8%, L26 01 21
Arran on tislaamona nostanut viime aikoina profiiliaan entisestään. Se tuottaa laadukkaita ja ajatuksella tehtyjä viskejä ilman turhia kylmäsuodatuksia tai väriaineilla lotrailua. Tämä ikämerkitsemätön sherrytynnyreissä kypsynyt ja tynnyrivahva versio on hieno osoitus siitä mitä voi saada aikaan kun tislaamo ei tuijota tuotteitaan ainoastaan katemielessä, vaan kuuntelee aidosti asiakkaitaan. Nuotit ovat 2021 jouluaatolta, jolloin napsautin tämän auki omaksi jouluviskikseni.
Tuoksussa punaisia omenoita, toffeeta, tummia marjoja, mausteita, tuoreita vastaleikattuja viikunoita. Vesilisä tuo makeaa viinisyyttä muuttaen tuoksua paljon pehmeämmäksi. Mausteisuus nousee entistä vahvemmaksi – muskottia ja ripaus kardemummaa. Ajan kanssa pehmeä ja makea hedelmäisyys nousee hienosti esiin.
Sellaisenaan todella sulkeutunut. Vaatii kunnon vesilisää ja aikaa avautuakseen. Tämän kanssa saa lotrata aika huolella, mutta sen jälkeen avautuu upea makujen maailma – tummia hedelmiä, karhunvatukkaa, meheviä kypsiä luumuja, nahkaa, tupakanlehtiä. Hienoa tasapainoa – mutta tämä oikeasti vaatii vettä ja aikaa!
Arran tekee hienoja viskejä ja tämä on taas yksi osoitus siitä. Ei missään nimessä hätäisen ihmisen viski. Vettä ja aikaa vaaditaan, mutta kun niitä on, niin tästä kuoriutuu upea osoitus siitä, mitä nuori ikämerkitsemätönkin viski voi parhaillaan olla.
-
Viskien Van Houten
Royal Lochnagar 12 y.o., 40%
Royal Lochnagar ei tislaamona pidä itsestään kovin suurta meteliä. Tislaamo sijaitsee Balmoralin linnan lähimailla ja se on yksi Diageon pienimmistä tislaamoista. Sitä käytetään paljon tislaamoiden henkilökunnan koulutuksissa ja sattuupa se olemaan ensimmäinen viskitislaamo jossa itse olen koskaan päässyt käymään. Valitettavasti tämä 12-vuotias peruspullote ei silti ole oikein koskaan päässyt vakuuttamaan itseäni.
Tuoksussa on punaisia omenoita, tuhtia kuivaa maltaisuutta, toffeeta, vaniljaa ja sitrusta.
Makupaletissa toistuu samaiset punaiset omenat. Pähkinäisyyttä, kuivan kitkerää kaakaojauhetta. Kuin olisi lapannut suuhunsa lusikallisen Van Houtenia suoraan purkista.
Vaatii vesitilkkasen auetakseen. Melko yksioikoinen mallas, joka katoaa suusta vikkelästi ja jättää omaan makuuni hieman turhan kuivan ja kitkerän fiiliksen.
-
Se erilainen Caol Ila
Caol Ila 8 y.o., ”Unpeated Style”, Bottled 2006, 59.8%
Uusintamaistelussa jo aika monetta kertaa vähän harvinaisempaa Caol Ilaa. Tämä vuonna 2006 pullotettu ”Unpeated Style” oli tislaamon ensimmäinen virallinen kyseisen tyylin edustaja ja on majaillut kaapissa jo melkoisen tovin. Se on silti kestänyt hyvin ajan hammasta avattunakin ja pahimmat särmät ovat selvästi hioutuneet pois. Tämä ei aikanaan heti korkkauksen jälkeen iskenyt ihan yhtä vahvasti, mutta pitkä aika avatussa pullossa on tehnyt tälle oikein hyvää!
Tuoksussa on huikean paljon vaniljaa – ja ehkä enemmänkin vaniljakastiketta. Aurinkoon kuivumaan jätettyä puupinoa ja vieno turpeinen häivähdys. Vaaleita hedelmiä, raikkautta ja mietoa mausteisuutta.
Suutuntuma on paksun öljyinen. Maku on vaniljainen, pippurinen ja makea. Hetken päästä esiin nousee tuhdisti kuivaa puuta, suolaisuutta, hapanta sitrusta ja valkopippuria. Jälkimaku kuivuu mausteiseksi ja tutut kuivan puun vivahteet jäävät istuksimaan kielelle pitkäksi ajaksi.
Tämä on siis tosiaan erilainen Caol Ila. Poissa on se makea savuisuus ja tietynlainen kepeys. Tilalla on paksua puista öljyisyyttä. Vettä ja aikaa vaaditaan, mutta alta paljastuu kuitenkin jotain kaikesta huolimatta tuttua.
-
Pähkinöitä, vaniljajäätelöä ja hedelmiä
SMWS 64.113 (Mannochmore), Forget-me-not Flower Bouquet, 12 y.o, dist. 13 Sep 2006, refill ex-bourbon hogshead, 1 of 267 bottles, 56.2%
Pientä backlogia tullut näiden viskipäivitysten suhteen, niin tiputellaan nyt loppu- ja alkuvuoden maisteltuja myös tänne blogin puolelle eikä pelkästään sosiaalisiin medioihin. Ensimmäisenä listalla on jo lokakuussa maisteltu SMWS:n pullottama Mannochmore, jonka nimi ei ehkä ihan kohtaa sen suhteen mitä oli tarjolla.
Tuoksussa mennään vielä pullon kyljessä seisovan nimen viitoittamalla tiellä. Todella hedelmäinen ja kukkainen, ruusun terälehtiä, kirsikkaa ja mansikkaa. Vaniljaa ja pehmeää tammisuutta. Kypsää mehukasta nektariinia. Vesitilkka vie mukanaan hedelmäisyyden ja kukkaisuuden ja nostaa esiin pähkinäisen maltaisuuden.
Maku onkin sitten ihan jotain melko erilaista! Kermaista vaniljajäätelöä ja paljon. Pureskeltavan oloinen viski, mutta vaatii aikaa ja vettä. Vesilisä muuttaa tämän todella pähkinäiseksi. Murskattuja cashew-pähkinöitä, kuorellisia manteleita. Hedelmäisyys painuu maussa taka-alalle, mutta on silti edelleen läsnä.
Tämä on kuin iso lusikallinen kermaista vaniljajäätelöä, jonka päällä on tuoreita persikkalohkoja ja kourallinen mantelirouhetta sekä cashew- ja saksanpähkinöitä. Yksi pähkinäisimpiä viskejä joihin olen törmännyt. Taas kerran omalla hienolla tavallaan erilainen SMWS-pullote. En nyt ihan ehkä ensisilmäyksellä rakastunut, mutta ainakin tämä avasi taas uuden makumaailman! Täytyypä ottaa tämä piakkoin uudelleen maisteluun nyt kun pullo on saanut hetken hengitellä.
