-
Maakellarin nurkassa
Springbank 15 y.o., 46% (25.11.19 – 19/456)
Springbank on hieno tislaamo. Siitä on osoituksena tämäkin taidonnäyte, joka toi mieleen pikkupenskana tehdyt reissut mummin ja papan mökin maakellariin sekä syksyn kosteat metsäpolut.
Tuoksussa suolaa, makeutta, tummaa hunajaa, häivähdys sherryä, kevyttä turpeisuutta, saviruukkua, maalattiaista kellaria, kuivaa mineraalisuutta, mausteisuutta ja tummaa suklaata, pihkaa. Vesitilkka nostaa esiin myös hedelmäisyyttä, päärynäkompottia jne.
Maku tulvahtaa vahvana. Kuin tiivistettyä ”viskisyyttä’. Suolaista mausteisuutta, aavistus kitkeryyttä, inkiväärin poltetta, pehmeää turvetta taustalla. Vesitilkka nostaa mausteisuutta entisestään, rosepippuria. Savuisuus vahvistuu selvästi jättäen pitkän jälkimaun, jossa tuntuu hienosti myös tynnyrin puisia vivahteita.
Tämä on likainen, mausteinen ja mukavalla tavalla turpeinenkin yhdistelmä vahvoja tuoksuja ja vahvoja makuja – ja hyvää! Vesitilkka ja kunnolla aikaa lasissa, niin tämä jatkaa kehittymistään ja muuntautumistaan pitkän aikaa.
Hieno viski.
-
Mausteita ja colajuomaa
Tobermory 12 y.o., Signatory Vintage – ”Local Dealer Selection”, dist. 6.7.2006, bott. 8.11.2018, First Fill Sherry Butt, cask no. 900154, 1 of 621 bottles, 65.5%
Tällä kertaa maistelussa Signatory Vintagen Saksaan pullotettua tynnyrivahvaa Tobermorya. Pullosta paljastui melkoinen makujen ja tuoksujen ilotulitus.
Tuoksussa vaaleaa ja tummaa suklaata. Vähän kuin Fazerin yhdistelmäpatukka, jossa on molempia yhdistettynä. Sherryä, tummia hedelmiä, taateleita, makeutta. Neilikoita ja piparkakkumaustetta. Pomeranssinkuorta ja kosteita syksyn lehtiä sekä juuri myllystä jauhettua mustapippuria. Seassa on myös hieman metallinen vivahde – kuin vasta kaiverrettua kuparilevyä. Vesilisä tuo tullessaan pölyiselle polulle osuvat ensimmäiset sadepisarat, mausteisuus voimistuu entisestään ja mukaan tulee myös yrttisyyttä.
Melkoinen makujen ilotulitus! 65,5% vahvuus tuntuu, mutta kantaa myös mukanaan upean määrän makuja. Tummaa hunajaa, espressoa. Huikea mausteisuus – neilikkaa, muskottia, maustepippuria. Hetken päästä myös sherry nousee leikkiin mukaan. Juuri kun maku alkaa vaihtua jälkimakuun mukaan tulee colajuoman vivahteita ikään kuin tiivistettynä – ehkä aavistuksen palaneena sokerina jossa colan mausteisuus on mukana. Vesitilkka nostaa esiin tummaa hedelmäisyyttä ja mentholisen vivahteen.
Huikea maustepommi! Sherryäkin on mukana, mutta ei niinkään puhtaana sherryisyytenä, vaan tummien hedelmien ja ehkä hieman oudon, mutta silti hauskan ”tiivistetyn kokiksen” muodossa. Oikein oivallinen syksyinen viski. Tykkäsin tästä kovasti kaikessa persoonallisuudessaan, mutta tämä ei ole missään nimessä sieltä helpoimmasta päästä viskejä, vaan vaatii oikeasti paljon myös maistajaltaan.
-
Helppoa tasapainoisuutta
Tamnavulin Sherry Cask Edition, Batch No. 30502, 40%
Alkoon tupsahtaa aina silloin tällöin viskejä, jotka pääsevät yllättämään positiivisesti. Tämä Skotlannin rumimmaksi tislaamoksikin haukutun Tamnavulinin sherrytynnyrissä möllötellyt versio osoittautui oikein kustannustehokkaaksi ja maukkaaksi tuotokseksi.
Tuoksussa makeaa appelsiiniä ja sitrushedelmiä, kanelisokeria, marsipaania ja taustalla hentoa vaniljaa. Ei mikään monipuolisin tuoksu, mutta oikein tasapainoinen.
Suutuntuma ja maku on pehmeä, kermainen. Hunajaa, kevyttä sherryisyyttä, makeaa mallasta ja aavistus sitrusmaista happamuutta. Jälkimaku kuivuu tammiseen suuntaan ja sherryisyys nousee enemmän esiin. Mausteita – muskottia ja kanelia.
Tämä ei ole mikään järjetön ilotulitus, vaan helppo, tasapainoinen ja helposti juotava mallasviski. Hinta huomioon ottaen tämän on miltei erinomaista, vaikka prosentteja onkin vain 40%, väriainetta on lisätty ja suodatuskoneessakin on käyty.
Vahva suositus tälle! Oikein mukava tuttavuus ja hintakin on kohdillaan.
-
Kuivaa madeiraa
Auchroisk 8 y.o., ”Whizita – Scottish roadsign series”, dist. 21.12.2010, bott. 28.05.2019, Madeira barrique, cask no. 30, bott. no. 85/296, 61.1%
Auhcroiskin tislaamolta ei ole montaa viskiä tullut aikojen saatossa maisteltua. Tämä Saksalaiselle Flickenshild Whisky & Cigars -kaupan omiin pullotteisiin kuuluva versio ei valitettavasti oikein vakuuttanut. Toivotaan, että pieni hapettuminen pullossa auttaisi ajan saatossa asiaa.
Tuoksussa raikasta maltaisuutta ja kuivaa viinimäisyyttä. Todella sulkeutunut ilman vesilisää, joka tuo tullessaan nahkaisuutta ja pienen happaman vivahteen. Greippiä, aavistus hedelmäisyyttä. Nuori ikä puskee tässä jotenkin normaalia enemmän läpi – eikä ehkä niin miellyttävällä tavalla.
Maussa on rutkasti toffeeta ja vettä tosiaan tarvitaan reippaasti, että tämä lähtee edes jollain tasolla aukenemaan. Muuttuu vesilisän kanssa aavistuksen makeammaksi, mutta tietty happamuus vie edelleen voiton. Nahkaista toffeeta, fudgea, sulatettua voita, viljaa. Tämä on mukavan ja täyteläisen maltainen, mutta madeirakypsytys jää kyllä pahasti sen varjoon, vaikka tiettyä viinimäisyyttä maussa onkin. Jälkimaku kuivuu nopeasti ja muuttuu jopa hieman turhan tammiseksi.
Rehellisyyden nimissä nyt tuli kyllä pieni huti. Ei missään nimessä nouse kuin korkeintaan alempaan keskikastiin maistamieni maltaiden joukossa. Tämä ei jotenkin pysy tasapainossa ja on omaan makuun liian tikkuista vaikka kuinka vedellä lotraisi.
No, joskus ei osu kohdalleen, mutta se on yksi tämän harrastuksen rikkauksia.
-
Kesä ja viski
Lämmin kesä ja viski – olkoon tämä pieni päivitys siitä miten kesä vaikuttaa omiin viskinautintoihini
Kesän lämmetessä huomaan usein, että viski ei itselleni ole lämpimien vuodenaikojen juoma läheskään siinä määrin kuin se on sitä kelien viiletessä ja loppukesän saapuessa. Poikkeuksellisen lämmin kesä vähensi omaa viskinmaisteluani entisestään ja huomaan nyt jälkikäteen, että kävin omilla viskivarastoillani todella harvoin. En osaa sanoa onko se ihan vain psykologista, että lämpimällä säällä maistuvat paremmin miedommat mallasjuomat.
Nyt kun loppukesä on taas täällä ja työt ovat loman jälkeen alkaneet on viskikaapin ovikin alkanut käymään hieman tiuhempaan tahtiin. Ei tosin sillä, että sen saranat olisivat koskaan mitenkään kovin suurelle kulutukselle joutuneet. Onko sitten syynä myöskin se, että kesällä ja varsinkin lomalla tulee ehkä nautittua olunen jos toinen aina silloin tällöin myös arkena, mutta näin töiden alettua se yhden tai kahden viskinaukun nauttiminen liittyy vahvasti työviikon päättymiseen ja työviikosta irrottautumiseen?
Tähän liittyy myös vahvasti se, että jos kesällä viskiä tulee nautittua, niin ainakin itselläni savuisemmat viskit jäävät suoranaiseen paitsioon ja jos käsi kaapilla käy, tarttuu se kovin usein johonkin kevyempään tisleeseen. Joku sherryinen viski saattaa kesällä mennä, mutta enimmäkseen kuitenkin lasista löytyy joku kevyempi bourbon-kypsytetty viski ilman savua.
En myöskään koskaan ole ollut mikään maailman paras asiakas viskiin erikoistuneille ravitsemusliikkeille. Vaikka kesä olisi siihenkin antanut mahdollisuuden, löytyi lasista yleensä todennäköisemmin kylmä huurteinen olut – silloin harvoin kuin löytyi.
Toisaalta yhtenä pontimena täällä jo aiemmin kirjoittamieni syiden lisäksi oman viskiharrastuksen alkamiselleni oli jo sitä aiemmin alkanut olutharrastus, joka sittemmin on tosin muuttunut enemmänkin oluesta nauttimiseksi ja uuden kokeiluksi kuin ryppyotsaiseksi baarien olutlistojen tuijottamiseksi ja uuden jatkuvaksi etsimiseksi.
Edellinen heijastuu nykyisin myös viskiharrastukseen. Siinä missä ennen oli pakko saada kokeilla kaikkea uutta, on nykyisin oman pään sisällä ihan ok palata niiden vanhojen ja kertaalleen (tai useampaan kertaan) hyväksi todettujen viskien pariin. Toki myös uutuudet ja erikoisuudet edelleen kiinnostavat ja kaapissa odottelee tälläkin hetkellä avaamistaan useampikin avaamaton ja täysin ennen maistamaton viski.
No. Onpahan sitten jotain mitä taas maistella kun illat viilenevät, mutta sillä välin taidan vaan nauttia tästä nyt lasissa olevasta vuonna 2006 pullotetusta Glenlivet Nàdurrasta ja purkaa tänne ajatukseni virtaa.
