-
Jekyll & Hyde
SMWS 113.48 (Braeval), ”Ginger Ninja”, 11 y.o, dist. 13 May 2009, 1st fill ex-bourbon barrel, 1 of 195 bottles, 62.7%
Viski on jännä juoma. Se on omalla tavallaan elävä ja jatkuvasti muuttuva tuote, vaikka ei toki käyttädykään kuten esim. pullossa kypsyvä viini. Pullon avattua yllätyksiin kannattaa kuitenkin varautua. Siitä oli esimerkkinä tämä SMWS:n pullottama Braeval – tislaamo, joka tunnettiin aikanaan myös nimellä Braes of Glenlivet.
Tuoksu on täynnä hedelmiä. Päärynöitä, makean kultaisia omenoita, tomusokeria. Kukkainen. Kuin kimppu keväisiä kukkia, joiden makeus alkaa heräilemään houkutellen pörriäisiä. Hedelmäkarkkeja – niitä vaalenpunaisia sienen mallisia tarkemmin ottaen. Tölkkipersikoita. Häivähdys nimessä mainittua inkivääriä. Todella makea tuoksu. Melkein kuin Tokaji-viiniä, mutta maltaisella vivahteella.
Jahas – 62,7%. Lähdetään liikkelle varovasti ettei ihan ”käräytetä” kieltä. Selvää maltaisuutta, mutta myös makeus on vahvasti läsnä. Kuivuu kuitenkin nopeasti ja antaa pienen wasabimaisen potkun. Laimennetaas vähän – tai oikeastaan aika reilustikin.
Huikea ero. Hedelmäisyys tuntuu aluksi, mutta se katoaa pian pähkinäisen maltaisuuden alle. Vaniljaa, toffeeta. Maltaisuus on todella voimissaan ja yhtyy rasvaisen öljyisen tuntuisen tammen vivahteisiin.
Vesi muuttaa tätä huikealla tavalla. Ensin ollaan karkkikaupassa, joka on täynnä hedelmäkarkkeja ja vesitilkan jälkeen ollaankin kuuman auringon paahtamien, purettujen viskitynnyrien kanssa samalla pihalla jonkun syöttäessä oikein tummaa suklaata.
Tämä on viskinä ihan Jekyll & Hyde. Ensin se kietoo sormiensa ympärille makeilla hedelmillään, kunnes vesitilkka muuttaa sen joksikin aivan muuksi.
Monen SMWS:n viskin tapaan vaatii aikaa lasissa ja vesilisällä leikkimistä. Mutta kun hetken malttaa ja rohkeasti kokeilee, niin tämä palkitsee todella hauskalla tavalla!
-
Kuin nuorta Broraa
SMWS 26.166, ”Bothy Atmospherics”, 9 y.o, dist. 8 February 2011, 1st fill ex-bourbon barrel, 1 of 223 bottles, 59.3%
Tämä pullo on ollut jo jonkin aikaa auki, mutta ei ole sitä tullut tänne nuotitettua. Hieno erilainen Clynelish! Tykkään kovasti.
Yhdellä sanalla – Brora. Olen päässyt onnekseni muutamaa Broraa aikanaan maistamaan ja tämä on nuorta Broraa! Tokihan se on sinällään mahdotonta, koska ns. ”uusi Brora” on vasta korkeintaan kaksivuotiasta. Olisiko sitten vähän kokeiltu, että mitäs siellä voitaisiin tehdä?
Tuoksussa turvetta, kevyttä savuisuutta, nokea. Savuisuudessaan epätyypillinen Clynelish. Hunajaista makeutta. Yllättävän puhdas ja tuo jollain tapaa mieleen Caol Ilan pehmeän makean savuisuuden. Pehmeän pyöreää vaniljaa.
Maussa selvä turpeinen vivahde, maanläheinen, kuivia lehtiä. Vesitilkka tuo selvää makeutta, kreikkalaista oikein tummaa havumetsän hunajaa, johon on tarttunut hieman mehiläisten rauhoittelemiseen käytettävää savua.
Ajan kanssa Clynelishin vahaisuus sekoittuu nokiseen savuisuuteen ja vie vielä entistäkin enemmän ajatuksissa isovanhempien mökille: Vanha 1911 rakennettu kahden huoneen tupa. Sateinen ja viileä loppukesän päivä. Ilta pimenee, öljylamppuja ja kynttilöitä sytytellään. Öljykaminan liekki väpättää ja savuttaa vähän. Vanha ja aikaa nähnyt Aku Ankka nenän edessä tuoksuu vanhalle paperille ja painomusteelle. Joku sytyttää tupakan mökin nurkassa ja kostea sateen tuoksu hiipii sisälle.
Upeasti omaan makuun ja muistoihin kolahtava tisle.
-
Klassinen Caol Ila
SMWS 53.371 (Caol Ila), ”Hard Hat Dram”, 11 y.o, dist. 12 Nov 2009, refill ex-bourbon hogshead, 1 of 306 bottles, 57.1%
Caol Ila on yksi omia lempitislaamoitani ja ihan se normaali 12-vuotias versiokin kuuluu kaapin perusvalikoimaan. Makeahkon savun ja tietyn kepeyden yhdistelmä on omasta mielestäni yksinkertaisesti kaunis. Kokeilussa tällä kertaa kuitenkin hieman tymäkämpi versio SMWS:n pullottamana.
Tuoksussa suolaista, pehmeää ja makeaa turvesavua. Raikkaan minttuinen ja eukalyptuksen sävyttämä twisti. Sitruunankuorta. Vesitilkka tuo mukanaan lisää makeutta. Vähän on kuin savustettua sitruunavicksiä haistelisi.
Maussa tervaista hiilisyyttä, mutta taustalla mukavasti Caol Ilan makeaa savua. Pippurinen. Savuista vaniljaista makeutta, joka hiipuu ja esiin nousee tuhkaista puuta. Vesitilkka lähinnä pehmentää kokemusta, mutta ei juuri muuten vaikuta makuun.
Mitäpä tästä muuta sanoisi. Tynnyrivahva yhden tynskän Caol Ila uudelleen täytetystä bourbon-hogsheadista. Veikkaisin, että erittäin tyypillinen tapa kypsyttää Caol Ilaa. Ei tällä kuuhun mennä, mutta sellainen normaali lentokorkeus kyllä saavutetaan. Ihan mukavan nautittava viski jos Caol Ilasta tykkää – ja minähän tykkään!
-
Appelsiinimarmeladia
SMWS 1.238 (Glenfarclas), Oranges and Well-danced Upon Oak, 7 y.o, dist. 26 Feb 2013, ex-bourbon hogshead/1st fill ex-PX hogshead, 1 of 213 bottles, 60.1%
Aina ei ihan kolahda – ainakaan ensimaistamalla. Tämä viski kuului kyseiseen kategoriaan. Todella hankalan tuntuinen viski, jonka kanssa joutui oikeasti leikkimään vedellä. Ja jos leikki liikaa, niin homma lässähti aika lailla kasaan. Harjoitus tekee tälläkin kertaa jos ei mestarin, niin ainakin jotain oppii.
Tuoksussa appelsiininkuoria ja marmeladia heti alkuun. Makea sitrus sekoittuu alkuperäisen bourbontynnyrin tuomaan vaniljaan, joka luo mukavan pohjan. PX-viimeistely tarttuu mukaan touhuun tuoden hedelmää ja nahkaisuutta. Makea tuoksu, jossa myös mausteisuutta. Alla ”lihaisan” paksu twisti Glenfarclasin tisleelle melko tyypilliseen tapaan. Appelsiini-vanilja -akseli on silti selvästi hallitsevin piirre ja vesilisä tuo mukanaan toffeeta, paahdettuja pähkinöitä ja baklava-leivonnaisia.
Vaikka volttipuolueen jäseneksi itseni lasken, niin maku ilman vettä on todella kiinni. Suklaata ja hieman viikunaa, ennen kuin tuhti tammisuus kuivattaa suun. Veden kanssa saa lotrata ihan huolella!
Reilu vesilisä pehmentää ja tuo kermaisen suutuntuman. Suklaa pitää pintansa ja mukaan nousee nahkaisuutta. Sokeroituja, mutta hieman kitkeränmakuisia appelsiininkuoria. Sherry ei ole mitenkään vahvana läsnä, mutta tuntuu viikunaisina ja mausteisina vivahteina.
Tämä on melko nuorta ja tömäkkää tavaraa, mutta kyllä sieltä Glenfarclasin tunnistaa. Olisin odottanut muutaman vuoden PX-finistelyltä vähän enemmän sherryisyyytä. Vastakorkattu pullo, joten annetaan tälle hetki aikaa vetää happea ja otetaan uusinta. Itse olen havainnut, että moni näistä SMWS:n pullotteista sitä vaatii.
Huom! Tämä pullo on nyt ollut auki huhtikuusta 2022 asti. Annettakoon sille vielä hieman happea ja palaan uusin nuotein varmaankin tulevan syksyn aikana – ehkä.
-
Orkneyn suolaa
SMWS 4.262 (Highland Park), Orkney Odyssey, 12 y.o, dist. 12 Jan 2008, ex-bourbon hogshead/first fill barrel, 1 of 242 bottles, 61.2%
Highland Parkin tislaamopullotteet ovat nykyisellään melkoisen ailahtelevan laatuisia. 12-vuotias peruspullote on kokenut ainakin omissa makuhermoissani melkoisen devalvaation ja valikoimaan kuuluu sellainen määrä hassusti nimettyjä NAS-pullotteita, että niistä en yksinkertaisesti ole jaksanut ottaa selvää. Tämä SMWS:n pullote päätyi ostoslistalle ihan vaan silkasta uteliaisuudesta, joten korkki auki ja maistamaan.
Tuoksun aloittaa makean suolainen mieto savuisuus. Leikattua omenaa. Tämä on aika lailla tukossa ilman vesilisää, joka ei sekään tätä mitenkään hurjasti avaa, vaikka vähän reilumminkin lotrasin. Esiin nousee Highland Parkiksi tunnistettavaa maltaisuutta ja nenään nousee aavistuksen kirpeä ja jotenkin kupliva fiilis. Vähän kuin haistelisi skumppaa, mutta kuitenkin lasissa on viskiä?
Maku suolainen – alkuun voimakkaan suolainen. Sen pikkuhiljaa hiipuessa kääntyy nopeasti kuivaksi ja tammiseksi. Jodia, savua ja ”hansaplastia” nousee esiin. Vettä kiitos! Muutama teelusikallinen tasapainottaa suolaisuutta ja makuun nousee grillattuja mereneläviä – paahdettuja kampasimpukoita.
Tämä ei nyt ensimaistamalla kyllä päässyt loistamaan. Toivotaan, että kyseessä on sen sortin pullote, joka avattuna ja jonkin aikaa pullossa hengitettyään kehittyisi parempaan suuntaan. Sellaisiinkin onneksi on tullut törmättyä omassa kaapissa. Täytynee palata tämän pariin uudemman kerran sen hetken aikaa tuuletuttua ja toivoa, että kyseessä olisi klassinen ”paha kaula”.
