-
Pihkaista mentholia
SMWS 28.44 (Tullibardine), The Wild Wood, 8 y.o, dist. 21 May 2012, 1st fill ex-bourbon hogshead, 1 of 237 bottles, 60.1%
Tullibardinen tislaamo ei ole tunnettu kauneudestaan, eivätkä sen viskitkään monen mielestä ole mitään maailman hienoimpia mallasviskejä. Tislaamon perusrangea on saatavilla melkoisen edulliseen hintaan myös omasta rakkaasta monopoliliikkeestämme, mutta tällä kertaa lasiin päätyi SMWS:lle pullotettu kahdeksanvuotias. SMWS:n nimeämispolitiikka on ainakin omalla kohdallani osunut usein hyvinkin lähelle heidän pullotteidensa tarjoamaan makumaailmaa, eikä tälläkään kertaa menty aivan metsään – The Wild Wood – metsään… no joo. Ymmärsitte varmaan.
Tuoksu on hunajainen, kuivan maltainen, kukkaketo. Juuri kaadetun männyn tuoksua, kannosta erittyvää pihkaa ja kaarnaa sekä nilaa. Hetken päästä esiin nousee enemmän hedelmäisiä vivahteita.
Maku on alkuun raikkaan ja tuoreen inkiväärinen. Tarvitsee vesilisää ja muuttuu sen myötä selvästi makeammaksi säilyttäen kuitenkin kuivan, paahteisen maltaisen tammisuuden. Ajan kanssa esiin nousee raikkautta, melkeinpä jotain minttuista ja mentholmaista samalla kun mukana on pieni puinen takapotku jonka takaa nousee esiin myös hedelmäisyyttä
Tämä tuo mukanaan tunteen kuin olisi juuri kaatanut ison männyn kukkakedon vieressä kuulaan viileänä kesäiltana samalla ja hönkäisisi sen jälkeen henkoset menthol-savukkeesta.
Ei mikään maailman monimutkaisin mallas, mutta kaikessa raikkaudessaan oikein oivallinen viilenevän loppukesän viski. Ja nimi tosiaan osui hyvin kohdalleen!
-
Nuotio kostealla heinäpellolla
SMWS 66.175 (Ardmore), From Arbroath to Bogota, 12 y.o, dist. 23 july 2007, Refill ex-bourbon hogshead, 1 of 271 bottles, 60.6%
Scotch Malt Whisky Societylta tällä kertaa vähän savuisempi pullote. Koodien mukaan tämän takana on Ardmoren tislaamo, josta lisää juttua täällä.
Tuoksussa savuisia viljanjyviä, makeaa vaniljaa, maanläheistä parfyymisyyttä – suitsuketta jopa. Kuin kävelisi juuri heinäpaaleilla täytetyn vanhan ladon ohi, jonka edessä joku polttaa kosteassa maakuopassa rutikuivia risuja.
Maussa suolaista savuisuutta, pippuria. Lihaisa suuntuntuma, savustettua rasvaista pekonia. Lääkemäinen – jopa aavistuksen kitkerä. Jälkimaku on kuin olisi pullon ”Underberg” -digestiiviä naukannut. Vesilisän kanssakin pippurisuus on edelleen läsnä, joskin pieni makeampi vivahde pääsee hetkeksi esiin ennen kuin savuinen tiukka tammisuus jyrää sen alleen. Erittäin hankalasti lausuttava oluttermi ”astringoiva” kuvailee tätä mainiosti. (Astringoiva tarkoittaa makua, joka aiheuttaa suuta kutistavan tai kuivaavaan tunteen. – IS 24.9.2013)
Nämä SMWS:n pullotteet eivät päästä kovin helpolla. Osa osaa olla aika haastavaa tavaraa, mutta onneksi ihan mielenkiintoisella tavalla. Sokkona olisin laittanut tämän Islaylle. Tämä EI ole sellaisille, jotka haluavat viskinsä puhtaana ja vailla aavistuksen ihmeellisiäkin sivumakuja.
-
Vanhassa karkkikaupassa
SMWS 63.56 (Glentauchers), Fruit got married to spice, 9 y.o, dist. 29.3.2010, Refill ex-bourbon barrel, 1 of 227 bottles, 58.9%
Aina välillä eteen tulee viskejä, jotka vaan jostain syystä osuvat omaan tuoksu- ja makumaailmaan muita paremmin. Niistä löytää enemmän jotain tuttua, niitä on helpompi kuvailla ja ne nostavat muistien sopukoista esiin koettuja asioita, joita on välillä ehkä hankala pukea sanoiksi vaikka ne olisivat tuttuja. Tämä oli sellainen viski!
Tuoksussa makeita appelsiineja, marmeladia, todella hedelmäinen! Banaanivaahtokarkkeja, kuin seisoisi vanhassa karkkikaupassa jonka lattia on puuta. Seassa auringossa makaavaa uutta vaneripinoa. Vesilisä nostaa esiin eksoottisempia vaaleita hedelmiä – karambolaa, pitaijaa.
Maku jatkaa aluksi makealla linjalla. Haribon vaahtobanaanihyökkäys vaniljaisen tammisella twistillä. Sekaan sekoittuu vanhoja kunnon mansikan makuisia Chewits-toffeita. Vesilisän kanssa tämä muuttuu todella öljyiseksi ja makeus taittuu pehmeämmäksi hedelmäisyydeksi sekä neilikan, muskotin ja kanelin sävyttämän klementiinin suuntaan.
Huikean pitkä jälkimaku joka kuivuu, mutta pitää hedelmäisyydestä kiinni! Puunlastuja. Melkein kuin pureskelisi lyijykynää jonka pää on dipattu makeaan hedelmäsiirappiin, jossa on ripaus maustepippuria.
Ikäänsä nähden huikea viski! Hedelmäisyyden ilotulitusta, makeutta. Monipuolinen ja -kerroksinen viski. Tämän tietty makeus varmasti jakaa mielipiteitä, mutta omasta mielestäni upeaa tavaraa! Parhaita avattuja SMWS-hankintoja tähän mennessä.
-
Hedelmiä ja ruislimppua
SMWS 39.200 (Linkwood), Felicitious Combination, dist. 15 January 2007, 13 y.o, ex-bourbon hogshead, finished in 1st fill toasted barrique, 1 of 285 bottles, 59.3%
Linkwoodin tislaamolta ei ns. virallisia versioita juuri markkinoilla näy. Flora&Fauna -sarjan ja vuonna 2016 julkaistun 37-vuotiaan lisäksi on siis tyytyminen yksityisten pullottajien versioihin. Tällä kertaa lasissa on Scotch Malt Whisky Societyn pullottama 13-vuotias versio, joka on viimeistelty uudelleen poltetussa viinitynnyrissä.
Kypsiä hedelmiä, luumua, hunajaa jossa on sitruunankuorta, puolukkahilloa, aavistuksen viinimäinen, kuivaa vaniljaa, maltaista ruislimppua.
Maku on alkuun todella makea ja täyteläinen. Appelsiinimarmeladia. Vesilisä tuo mukanaan inkiväärin ja paletti kääntyy pehmeään, jopa kermaiseen suuntaan. Toffeeta ja ruisviskimäisyyttä.
Onpahan melko monivivahteinen tapaus! Toisaalta kuiva, mutta kuitenkin voimakkaan hedelmäinen. Vesilisä tuo toffeen ja ruisviskin, sekä tanniinisuuden mukaan. Leikkisä viski – erikoinen ja erilainen, mutta hyvällä ja kiinnostusta herättävällä tapaa.
-
Vahaa tropiikissa
SMWS 26.149 (Clynelish), Heiland coup D’etat, dist. 19 september 2011, 8 y.o, 2nd fill ex-bourbon barrel, 1 of 252 bottles, 58.1%
Clynelish kuuluu eittämättä yksiin lempitislaamoistani – ellei sitten jopa ole aivan kärjessä. Nyt maistoon pääsi Scotch Malt Whisky Societylle pullotettu 8-vuotias, eli Clynelishiksi melko nuori viski, joka kuitenkin makunsa puolesta olisi voinut olla vanhempaakin.
Makea tuoksu. Trooppisia hedelmiä, päärynää, tuoksuvia kukkia. Tämä vei myös kostealle kiviselle rannalle. Ei niin vahamainen kuin tyypillinen Clynelish – enemmänkin sellainen kodintuoksuna käytettävä tuikun päällä poltettavan vahanapin tuoksu.
Jos Clynelishin vahaisuus ei tuoksussa ollutkaan läsnä, niin maussa se on! Öljyinen, paksu, vahamainen. Jotenkin lihaisa, aavistuksen suolainen, hapan ja pippurinen. Trooppiset hedelmät tekivät katoamistempun – kunnes mukaan lisää vesitilkan! Ananasta, greippiä… Mehiläisvahaa ja raikas pieni mentholmaisuus loppuun.
Tämä jätti vähän sekavat tunteet. Ei ihan tyypillinen Clyne, vaikka tislaamon fiilikset sieltä kyllä löytyykin. Juuri avattu pullo ja ensikokeilu, eli täytyypä ottaa tämä lähiaikoina vielä uudestaan testiin ja katsoa fiilikset uudemman kerran. Ikäänsä nähden silti erittäin hienosti kypsynyt tisle!
