-
Täyteläinen toffeeomena
Craigellachie 13 y.o., 46%
Craigellachie on tislaamo, jonka viskejä ei omassa kaapissa ole aikojen saatossa montaa ollut, mutta ne muutaman yksityiset pullotteet ovat olleet oikein maistuvia. Nyt oli aika vihdoin ja viimein hypätä tislaamopullotteen pariin:
Tuoksussa vihreitä uuniomenoita vaniljakastikkeella. Aavistus neilikkaa ja muskottia ja Werther’s originaleja. Makeaa tammea ja hitunen kitkeryyttä. Yllättävän täyteläinen tuoksu, jossa on jotain hieman yrttistä – piparminttua kenties? Ei kuitenkaan mikään miljoonan tuoksun viski, mutta oikein nautittava nokka, joka kutsuu upottamaan nenän lasiin uudestaan ja uudestaan. Pieni vesitilkka ja hetken odottelu nostaa esiin toffeista mallasta ja kypsiä hedelmiä.
Maku on alkuun kuiva, mutta muuttuu nopeasti makeammaksi. Leikkisä viski, joka hyppii puisista mausteista makeaan toffeeseen ja vaniljaan. Hitunen suolaisuuttakin on mukana. Jälkimaku kuivuu ja muuttuu lihaisaksi ollen yllättävän pitkä ja herkullinen.
Tässä viskissä on paljon hyvää. Hyvällä tavalla vähän jopa haastava, mutta myös palkitseva. Tykkäsin itse kovasti!
-
Elginin klassikoita
Viskimaailmassa on paljon tislaamoita, jotka tekevät kaikessa hiljaisuudessa ja ilman suurta markkinointimetelöintiä oikein mainioita viskejä. Glen Moray on tästä loistava esimerkki. Kokoonnuimme syyskuun alussa pienellä porukalla maistelemaan tämän kynttiläänsä hieman vakan alla pitävän tislaamon tuotantoa.
Glen Moray on tislaamona jäänyt tietyllä tavalla monien muiden varjoon. Se ei pidä tuotteistaan mitenkään kovaa meteliä ja perusrangen hinnat ovat sangen edullisia. Maailmalta monia sen tuotteita saa yleisesti alle 25€ pullohintaan ja kotoisessa Alkossammekin hinnat ovat selvästi mallasviskitarjonnan edullisemmasta päästä.
Hintojen ei kuitenkaan kannata antaa hämätä. Glen Moray tuottaa nimittäin oikein oivallisia viskejä, joita nauttiessa ei tarvitse kiristellä hampaitaan ja miettiä, olisiko edellisen loputtua varaa ostaa uutta pulloa. Ne ovat myös mainio portti kokemattomammalle mallasviskien maailmaan.
Maahantuoja Norexin tiloissa viettämämme ilta alkoikin tällä perusrangen läpikäynnillä ja laseista löytyivät seuraavat tuotteet:
- Glen Moray Elgin Classic
- Glen Moray Sherry Cask Finish
- Glen Moray Port Cask Finish
- Glen Moray Peated
Pakkaa sekoittamaan oli myös laitettu yksi yllätysviski ja ilta alkoikin sillä, että Ville Puskala Norexilta pisti osallistujat arvuutusleikin kautta pähkäilemään mistä lasista yllätysviski löytyisi. Laseja oli siis viisi, mutta esillä olevia tuotteita vain neljä. Turpeinen Peated oli kaikille helppo löytää ja Elgin Classicin taisi myös käytännössä kaikki bongata.
Haastetta oli kuitenkin loppujen osalta. Yllätysviski sekoitti pakkaa melkoisesti ja itsekin lankesin tähän ansaan. Portviiniviimeistelty vielä löytyi, mutta sherryversio ja ylläri menikin sitten jo iloisesti sekaisin. Glen Morayn sherryviimeistely oli nimittäin yllättävänkin kepeä, vaikka tietyn hedelmäisen vivahteen mukanaan toikin. Sherryviimeistellyksi luulemani viski osoittautuikin loppujen lopuksi blendiksi, mutta ei ihan miksi tahansa blendiksi, vaan 33-vuotiaaksi Cutty Sark -viskiksi.
Omat suosikit tuosta perusrangesta ovat Glen Elgin Classic ja Port Cask Finish. Classic on kepeä, helppo, mukavan maltainen viski, jota saa ilokseni Alkosta myös pienemmässä pullossa joka on helppo napata mukaan vaikka mökkireissulle ja nautiskella ihan vaan viskistä nauttimisen ilosta.
Port Cask Finish tuo puolestaan mukaan mukavan hedelmäisen vivahteen ja mukavasti lisää runkoa. Oikein kelpo viski hintaisekseen.
Single caskeja ja muita herkkuja
Oikein hyviä viskejä siis, mutta mitäs tämä tislaamo sitten niiden lisäksi pystyy tarjoamaan? Pienen suolapalan jälkeen oli aika siirtyä illan toiseen kattaukseen, johon koollekutsuja Juhis, a.k.a Finwhisky olikin sitten kaivellut omia varastojaan, joita täydennettiin muutamalla pullolla Norexin puolelta. Ja olipahan viskejä!
Järjestyksessä maistelimme seuraavat tuotteet:
Glen Moray 12 y.o., ´97 Glen Moray 12 y.o., 40% (pullotettu 1997)
Kypsän hedelmäinen tuoksu, jossa pyöri sitrusten paletti, erityisesti appelsiini. Tuoksussa oli myös jotain vastapuristettuun oliiviöljyyn liittyvää vihreyttä ja pientä pippurisuutta. Aavistuksen saippuainen sivuvivahde tosin vaivasi itseäni hieman tässä.
Maussa oli mukavasti mallasta, mutta pieni kitkeryys ja jo tuoksussa tuntunut saippuainen vivahde vaivasi. Olisiko sitten niin, että Glen Moray on oikeasti parantanut vuosien saatossa tisleensä laatua? Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä oli jo 25 vuotta sitten pullotettu viski, joka varmasti on nähnyt ennen tämän päivän korkkaustaan monenlaista.
Ei siis ihan paras startti, mutta tästäpä nämä eivät sitten muuta kuin parantuneet!
Glen Moray 9 y.o. Single Cask, Marsala finish Glen Moray 9 y.o., Single Cask, Marsala Cask Finish, bottle no. 158, cask filled 2010, bottled 2019, 57,8%
Nyt siirryttiin sitten oikeasti asiaan! Juhiksen tislaamolta kyytiinsä nappaama Marsala Cask lempinimellä ”From Graham Love” oli jo melkoista nektaria.
Tuoksu oli kuin joku olisi vieressä pureskellut Juicy Fruit -purukumia. Upean makeaa hedelmäisyyttä, vaalea nahkaisuutta, kuin joku olisi rapsutellut uuden nahkasohvan pintaa. Tuhti ja paksu tuoksu täynnä sekahedelmäcocktailia ja kaiken sitoi yhteen kevyen siirappinen yleisvivahde.
Maku oli täynnä kypsiä hedelmiä. Suun täyttävän öljyinen fiilis. Nahkaa, aavistus kitkeryyttä – ei pahaa, vaan sellaista, joka saa kuolan valumaan. Vesitilkka kuivatti hieman alun makeutta.
Kaiken kaikkiaan upean hedelmäinen viski!
Glen Moray 10 y.o, Single Cask, Port Finish Glen Moray 10 y.o., Single Cask, Port Cask Finish, bottle no. 172, cask filled 2009, bottles 13.6.2019, 55,1%
Marsalasta siirryttiin Portviinitynnyrissä majailleeseen versioon. Tuoksu oli huomattavasti mausteisempi, mutta tynnyri ei itsessään ollut ollut aivan yhtä antelias kuin ensin maistettu Marsala-tynnyri. Tuoksussa ja maussa iski läpi pieni raakuus, jota vesitilkka tasoitti nostaen esiin kirpeää hedelmäisyyttä ja tislaamon omaa profiilia.
Ei niin hyvää kuin Marsalassa majaillut versio, mutta oikein maistuvaa tämäkin. Tarkemmat nuotit tästä yksilöstä jäivät jotenkin mukavan jutustelun ohessa kirjoittamatta. Oli varmaan joku hyvä juttu kesken…
Glen Moray 15 y.o., Burgundy Glen Moray 15 y.o., Single Cask, Burgundy/Bourgogne cask, cask filled 2007, bottled 2022, 61,3%
Huikeaa nektaria! Upeaa makeutta, joka sekoittuu viinimäiseen happamuuteen. Kypsää persikkaa, hunajaa, punaisia marjoja ja hedelmiä. Maussa nahkaa, täyteläistä hedelmäisyyttä, luumuja.
Tietty hedelmäisyys tuntui viimeistään tässä vaiheessa iltaa nousevan kantavaksi teemaksi, joskin se oli jokaisen viskin kohdalla hieman erilaista. Joissain tuhdimpaa marjaisuutta, jossakin kohtaa taas hennompia vaaleita hedelmiä, kuten hunajamelonia ja karambolaa.
Tämä punaviiniviimeistelty vei kuitenkin kielen mennessään ja jossain vaiheessa kynäkin jäi näemmä pöydälle ja nautinto vei voiton kirjoittamisesta.
Glen Moray 21 y.o., Port Wood Finish Glen Moray 21 y.o., Port Wood Finish, 46,3%
Prosentteja vähän vähemmän, mutta ikää enemmän. Iästä huolimatta, tästä jo teini-iän ylittäneestä versiosta löytyi Glen Moraylle tyypillistä kepeyttä, mutta ikä toi mukanaan sikaritupakkamaisia vivahteita, pähkinäisyyttä ja tiettyä mentholmaista raikkautta – olisiko sitten portviiniviimeistelystä?
Maussa ikä tuntuu. Hienolla tavalla tasapainoinen ja kypsä – joskin silti raikas, eikä millään tavalla tunkkainen. Tämä osoitti, että Glen Moray myös vanhenee hienosti menettämättä teräänsä.
Glen Moray 2011, Peated Port Cask Glen Moray 2011, Peated Port Cask Finish, ”Master Distiller’s Selection”, dist. 2011, bottled 2018, 46%
Turpeinen viimeiseksi! Nahkaa, hedelmää, hienosti tuoksuun ja makuun integroitunutta savua. Siinä missä perusrangen turpeisessa versiossa savu tuntuu hieman väkinäiseltä, niin tässä se on hienon tasapainoisesti mukana. Olisiko sitten portviini auttanut tasoittelemaan pahimmat särmät? Oikein kelpo viski, joskin tässä seurassa se jäi hieman single caskien jalkoihin. Mukava illan lopetus silti!
Tämä tasting osoitti, että yksi Glen Morayn taika on, että se kypsyy hienosti mitä erilaisimmissa tynnyreissä säilyttäen silti tislaamon perustisleen tietyn kepeän ja raikkaan maltaisuuden. Vaikka olen jo aikaisemminkin arvostanut Glen Morayta, niin tämä ilta siirsi sitä kyllä selvästi keskemmälle omaa viskikarttaani. Kiitos vielä kerran illan isännille, eli Norexin Villelle ja Jaakolle sekä puuhamies Juhikselle!
-
Appelsiinimarmeladia
SMWS 1.238 (Glenfarclas), Oranges and Well-danced Upon Oak, 7 y.o, dist. 26 Feb 2013, ex-bourbon hogshead/1st fill ex-PX hogshead, 1 of 213 bottles, 60.1%
Aina ei ihan kolahda – ainakaan ensimaistamalla. Tämä viski kuului kyseiseen kategoriaan. Todella hankalan tuntuinen viski, jonka kanssa joutui oikeasti leikkimään vedellä. Ja jos leikki liikaa, niin homma lässähti aika lailla kasaan. Harjoitus tekee tälläkin kertaa jos ei mestarin, niin ainakin jotain oppii.
Tuoksussa appelsiininkuoria ja marmeladia heti alkuun. Makea sitrus sekoittuu alkuperäisen bourbontynnyrin tuomaan vaniljaan, joka luo mukavan pohjan. PX-viimeistely tarttuu mukaan touhuun tuoden hedelmää ja nahkaisuutta. Makea tuoksu, jossa myös mausteisuutta. Alla ”lihaisan” paksu twisti Glenfarclasin tisleelle melko tyypilliseen tapaan. Appelsiini-vanilja -akseli on silti selvästi hallitsevin piirre ja vesilisä tuo mukanaan toffeeta, paahdettuja pähkinöitä ja baklava-leivonnaisia.
Vaikka volttipuolueen jäseneksi itseni lasken, niin maku ilman vettä on todella kiinni. Suklaata ja hieman viikunaa, ennen kuin tuhti tammisuus kuivattaa suun. Veden kanssa saa lotrata ihan huolella!
Reilu vesilisä pehmentää ja tuo kermaisen suutuntuman. Suklaa pitää pintansa ja mukaan nousee nahkaisuutta. Sokeroituja, mutta hieman kitkeränmakuisia appelsiininkuoria. Sherry ei ole mitenkään vahvana läsnä, mutta tuntuu viikunaisina ja mausteisina vivahteina.
Tämä on melko nuorta ja tömäkkää tavaraa, mutta kyllä sieltä Glenfarclasin tunnistaa. Olisin odottanut muutaman vuoden PX-finistelyltä vähän enemmän sherryisyyytä. Vastakorkattu pullo, joten annetaan tälle hetki aikaa vetää happea ja otetaan uusinta. Itse olen havainnut, että moni näistä SMWS:n pullotteista sitä vaatii.
Huom! Tämä pullo on nyt ollut auki huhtikuusta 2022 asti. Annettakoon sille vielä hieman happea ja palaan uusin nuotein varmaankin tulevan syksyn aikana – ehkä.
-
Yllättävää savuisuutta
Glenfiddich 125th Anniversary Edition, 43%
Glenfiddich ei ole järin, jos ollenkaan tunnettu savuisesta tuotannostaan. Tämä tislaamon 125-vuotisjuhlien vuonna 2012 pullotettu viski on sekoitus savuisia ja normaalitisleitä sekä sherry- ja bourbontynnyreissä kypsyneitä viskejä. Tislaamon kuvauksen mukaan tämä on ainoastaan kevyesti savuista, mutta ainakin omiin aisteihin savua oli yllättävänkin paljon!
Tuoksussa mehukasta vihreää omenaa, jonka päälle on ripoteltu savuisia pekoninmuruja. Pähkinäistä tammisuutta, kuivaa maata ja karamellin vivahteita. Puista mausteisuutta.
Pehmeä ja yllättävän öljyinen suutuntuma. Kuivaa ja mausteista savuisuutta, joka antaa tilaa pienelle hedelmäisyydelle. Vaniljaa, maukasta kuivaa tammea. Keskivaiheilla aavistus happamuutta joka kuivuu pehmeän savuiseen lopetukseen.
Todella erilainen Glenfiddich. Tislaamon profiili jää aavistuksen savuisuuden varjoon, mutta tyypillinen vihreä omenaisuus ja hedelmäisyys on silti havaittavissa. Vaikka tämä nyt ei ehkä ihan saa sukkia pyörimään jaloissa, niin tämä on silti ihan mukava ja mielenkiintoinen mallas tislaamolta, jota ehkä välillä vähän turhaankin katsotaan kieroon sen niin laajalti saatavilla olevien perustuotteiden vuoksi.
-
Pähkinöitä, vaniljajäätelöä ja hedelmiä
SMWS 64.113 (Mannochmore), Forget-me-not Flower Bouquet, 12 y.o, dist. 13 Sep 2006, refill ex-bourbon hogshead, 1 of 267 bottles, 56.2%
Pientä backlogia tullut näiden viskipäivitysten suhteen, niin tiputellaan nyt loppu- ja alkuvuoden maisteltuja myös tänne blogin puolelle eikä pelkästään sosiaalisiin medioihin. Ensimmäisenä listalla on jo lokakuussa maisteltu SMWS:n pullottama Mannochmore, jonka nimi ei ehkä ihan kohtaa sen suhteen mitä oli tarjolla.
Tuoksussa mennään vielä pullon kyljessä seisovan nimen viitoittamalla tiellä. Todella hedelmäinen ja kukkainen, ruusun terälehtiä, kirsikkaa ja mansikkaa. Vaniljaa ja pehmeää tammisuutta. Kypsää mehukasta nektariinia. Vesitilkka vie mukanaan hedelmäisyyden ja kukkaisuuden ja nostaa esiin pähkinäisen maltaisuuden.
Maku onkin sitten ihan jotain melko erilaista! Kermaista vaniljajäätelöä ja paljon. Pureskeltavan oloinen viski, mutta vaatii aikaa ja vettä. Vesilisä muuttaa tämän todella pähkinäiseksi. Murskattuja cashew-pähkinöitä, kuorellisia manteleita. Hedelmäisyys painuu maussa taka-alalle, mutta on silti edelleen läsnä.
Tämä on kuin iso lusikallinen kermaista vaniljajäätelöä, jonka päällä on tuoreita persikkalohkoja ja kourallinen mantelirouhetta sekä cashew- ja saksanpähkinöitä. Yksi pähkinäisimpiä viskejä joihin olen törmännyt. Taas kerran omalla hienolla tavallaan erilainen SMWS-pullote. En nyt ihan ehkä ensisilmäyksellä rakastunut, mutta ainakin tämä avasi taas uuden makumaailman! Täytyypä ottaa tämä piakkoin uudelleen maisteluun nyt kun pullo on saanut hetken hengitellä.
