-
Hunajaisia omenoita
Glen Garioch 12 y.o., 48%
Tämä kyseinen Glen Garioch kuuluu niihin viskeihin, joista ei oikein useammankaan maistelun kanssa saanut aikanaan ihan hirveästi irti. Ilokseni voin kuitenkin sanoa, että tämä on taas yksi niitä liemiä, jotka ovat kaapissa rauhassa ollessaan kehittyneet iloisen positiivisesti.
Tuoksussa paksua hunajaista mallasta, omenaa ja inkivääriä. Tuhtia viljaisuutta, kypsää hedelmäisyyttä, omenahilloa. Mukava mausteisuus leijuu kaiken yllä.
Paksu, öljyinen suutuntuma. Tummaa hunajaa ja rutkasti maltaisuutta. Alkaa makeana, kunnes pieni mukava kitkeryys astuu peliin inkiväärin ja tammisuuden tanniinien kera. Taustalla häilyy pienen pieni viittaus grillistä pöllähtävään savuun ja mustapippuriin. Hetki nielemisen jälkeen suuhun nousee selvä minttuinen vivahde.
Tämä pullo on ollut auki jo hyvän tovin, mutta siitä ei silti ole hävinnyt mitään. Ehkä enemmänkin tämä on muuttunut ja kehittynyt positiiviseen suuntaan.
Aikanaan avatessa tämän kanssa joutui vähän tappelemaan, eikä tästä oikein saanut mitään irti. Nyt se maistuu paremmalta kuin ehkä koskaan. Osoitus siitä, että ei se pieni hapettuminenkaan aina pahasta ole!
-
Tomusokeria, sherryä ja savua
Kuten joskus aiemminkin on tullut kirjoiteltua, on yksi viskiharrastuksen mukavia puolia samplevaihtelu. Muiden viskiharrastajien kaapeissa on melkein 100% varmuudella jotain, mitä omasta kaapista ei löydy. Ja toki sitten aina välillä niitä sampleja on mukava myös maistella ja laittaa riviin. Tämänkertainen setti oli noukittu ihan vaan periaatteella ”kai näitäkin voisi joskus maistella” ilman mitään sen kummempaa tausta-ajatusta. Luvassa siis sekalainen setti samplekaapin antia:
The NZ Whisky New Make, 45%
Tuoksussa makean sokerista hedelmäisyyttä. Banaanivaahtokarkkia ja aavistus sitrusta. Todella erilainen ”new maken” tuoksu mihinkään muuhun kokemaani newa makeen verrattuna. Ihan kuin tässä ei olisi käytetty mallasta lainkaan?
Makupuolella ensimmäinen tunne on tomusokeri, johon on tipautettu sekaan greipin kuoren öljyjä. Todella karvas maku, joka vaan voimistuu hetki hetkeltä. Melkein kuin katajanmarjoja. Tässä on jotain hyvin ginimäistä.
Outo on. Monella tapaa. Olisi jännä maistaa lopputuotetta.
Auchentoshan Distillery Cask, Oloroso cask #4485, 2009/2019, 59.4%
Kunnon sherrytöräys nokkaan heti alkuun! Yrttilikööriä – kuin Jägermeisteria seassa olisi. Kuivaa tammea, yrttisyyttä ja kuivaa sherryä. Onpa tuhti nokka!
Maku jatkaa samoilla linjoilla. Raskasta, kuivaa sherryä. Nahkaa, tummia tupakanlehtiä. Tiukkaa tammea. Underberg-Jägermeister -linja jatkuu maussa. Raakalakritsia. Tilkka vettä vie pahimman kitkeryyden pois, mutta ei se silti mihinkään katoa.
Todella tuhdin kuiva sherrypommi, joka jättää pitkän tammisen ja puisen jälkimaun. Ei aivan nyt osuttu nappiin tämän kanssa. Yrttisyyttä on ehkä vähän liikaan omaan makuun, vaikka ei tämä nyt sinällään pahaa ollut.
Bruichladdich Black Art 4.1, 23 y.o., 49.2%
Tuoksun aloittaa hedelmäinen ilotulitus. Aavistuksen raakoja luumuja. Pyöreää maltaisuutta, makeaa tupakkaa, tölkkihedelmiä, joiden päälle on lorautettu tummaa siirappia. Mausteista puuta. Silti mukavalla tavalla raikas. Aromaattisia yrttejä – mentholia, anista. Kauheasti tapahtuu koko ajan! Viski, jonka tuoksuttelemiseen kannattaa todella varata aikaa!
Mitenkäs maku sitten? Makea, karvas, jopa aavistus savua – vaikka sitä ei kyllä tässä pitäisi olla. Kuin syksyn kuivia lehtiä pureskelisi – en kyllä koskaan ole pureskellut, mutta tältä voisin kuvitella niiden maistuvan. Vihreää mallasta, kuivia mausteita – kanelia, neilikoita, muskottia. Kuivattuja kirsikoita. Jälkimaku kestää iät ja ajat tuoden mukanaan tumman suklaan vivahteita.
Todella monipuolinen viski upealla tuoksulla. Makupuolella tapahtuu myös paljon. Vaatii aikaa lasissa ja vaatii aikaa myös maistajaltaan. Ei todellakaan kiireisen ihmisen viski!
SMWS 10.207 (Bunnahabhain), ”Wa-Wa-Woom!”, 12 y.o., dist. 7 February 2008, Refill ex-bourbon barrel, 1 of 220 bottles, 56.2%
Kahteen edelliseen verrattuna arvatenkin tyystin erilainen. Puhdas, raikas. Sitrusten värittämää turvesavua. Sitruunankuorta, makeaa vaniljaa, hiilitabletteja. Mutkaton ja rehellinen tuoksu.
Maussa turvesavu iskee vahvasti. Vaniljaa ja tammen tanniineja, jotka leikkivät makeuden kanssa. Tuhtia tavaraa – vesilisä on paikallaan ja se pehmentää makuja, mutta ei vie mitään pois. Pieni kalkkisuus nousee esiin.
Suoraviivainen bourbon-kypsytetty savuinen Bunnahabhain ilman kikkailuja. Hyvää.
Sampleista kiitos kuuluu Smoke On The Waterille, Viskisiepolle ja Finwhiskylle!
-
Mitäs ihmettä?!
Johnnie Walker Black Label, 12 y.o., 40%
Omaan kaappiin tulee ani harvoin ostettua sekoiteviskejä. Koko viskiharrastukseni aikana voin rehellisesti laskea yhden käden sormin kun näin on käynyt. Tosin tästä pitää laskea pois ne useammat irkkukahvia varten ostetut Jamesonit ja Tullamore Dew’t. Mutta nyt siis haetaankin ihan vaan nimen omaan juotavaksi ostetut blendit.
Alkosta sai aikanaan Rob Royta. Sitä ostin pullon harrastuksen alkuaikoina – ihan vaan siksi, kun siinä oli mallasviskikomponenttina paljon Bowmoren viskiä. Ei se silti hyvää ollut, kun mallasviskiin vertasi. Ja nyt kun mietin, niin koko blended-hommasta pitäisi kirjoittaa oma juttunsa.
Tämä pullo päätyi itselleni hyvän ystäväni isän kuolinpesästä. Tätä olisi ollut oikeasti ilo ottaa huikka jos toinen Raimon kanssa. Miehen, joka pelasti työkseen ihmishenkiä, piti huolta niin omista kuin vieraista muksuista, muutti meidät nykyiseen asuntoomme ja oli kaikin puolin ihminen, josta itselleni tulee mieleen pelkkiä hyviä muistoja.
Horinat sikseen. Lasiin päätyi siis kenties maailman myydyimmän viskin hieman iäkkäämpi versio.
Todella miellyttävä tuoksu. Tummaa hunajaa, pyöreän makeaa savua, punaista omenaa ja tummia hedelmiä. Rusinaisuutta ja tasapainoinen vieno sherryisyys sitoo tämän hyvin yhteen.
Suussa pehmeän pyöreä ja helppo. Jos haastetta hakee, niin kannattaa etsiä sitä jostain muualta. Ihan linnunmaitoa. Ja se varmaan alkuperäisenä ajatuksena on ollutkin. Mukavassa tasapainossa makeutta, mietoa savuisuutta, tuoksussakin tuntuvia kypsiä hedelmiä.
Pyöreän helppoa juotavaa. Tätä ei kannata ottaa silloin, jos ideana on vetää joku itsellenikin tyypillinen kolmen sivun syväanalyysi. Tätä kannattaa ottaa kun vatsa on täynnä, lämmin elokuun aurinko lämmittää ja haluaa vaan olla möllötellä.
Paljon on pahaa sanottavaa näistä ns. massaviskeistä, mutta tämä on yllättänyt oikein positiivisesti!
-
Toch-ach ah-ghaa!!!
Bunnahabhain, Toiteach A Dhà, 46%
Bunnahabhainin tislaamo tekee nykyään myös hienoja savuisia viskejä. Vaikka tislaamo on perinteisesti tunnettu savuttomista tai käytännössä erittäin vähäsavuisista tisleistään, näyttää osaamista löytyvän myös savuisemman maltaan tislaamisesta. Siitä osoituksena nyt maisteltu nuorehko, mutta oikeinkin maukas viski, jonka otsikon mukainen nimen lausuntamuoto tuo mieleen lähinnä Star Trekistä tutun Klingonin kielen.
Tuoksussa hedelmäistä savua. Häivähdys kuivaa sherryä. Turvetta en tästä löytänyt, vaan enemmänkin puhdasta, ehkä jopa ”Caol Ilamaista” savua. Kuin juuri sammuksiin puhalletun tuohuksen savua. Mökin kaapin perukoille pariksi vuodeksi unohtunutta Hansaplast -laastaripakettia. Maltainen, minttua, makeaa tervaisuutta.
Maussa makeaa savua ja vanhan apteekin fiiliksiä. Turun apteekkimuseon yrttihuone – käykää jos ette ole käyneet! Mausteisuutta, lakritsinjuurta. Vaikka tämä varmasti onkin kohtalaisen nuorta, niin makua ei puutu ja nuoruus ei hyökkää. Minttuisen raikas. Kiva viskositeetti ja öljyisyys.
Jälkimaussa kuiva lakritsi nousee esiin samoin kuin tammen tanniinit. Makeus on edelleen läsnä, mutta hiipuu pian taka-alalle.
Vesitilkan kanssa tämä sameutuu melkein heti. Itselleni merkki hyvin tehdystä viskistä. Suuntäyttävä. Tisle ja käytetyt tynnyrit ovat olleet laadukkaita. Nuoruus on läsnä, mutta ei millään tavalla häiritsevästi.
Tämä haastaa olemuksellaan monet muut nuoremmat ja jopa hivenen iäkkäämmät savuiset Islayn klassikot ja kehittyy lasissa ajan kanssa koko ajan.
Hyvää Bunnaa. Oikein hyvää!
-
Limettiviski
SMWS 26.155 (Clynelish), ”Margarita at the Beach”, 8 y.o, dist. 19 September 2011, 2nd fill ex-bourbon barrel, 1 of 255 bottles, 58.6%
Kuten moni kirjoituksiani enemmän lukenut saattaa tietää, on Clynelish yksi omia lempitislaamojani. Välillä silti eteen tupsahtaa aina nyt maistellun kaltaisia viskejä, jotka saavat epäilemään itseään. Onneksi kyseessä on empiirisen tutkimukseni mukaan aika lailla poikkeustapaus. Sen verran erikoinen tapaus oli tämä:
Outo. Todella outo. Tuoksussa heti alkuun hyökkää nenään suolainen sitrus. Limetinmehua ja -kuorta, greippiä. Kavalkadi karvaan kirpeää sitrusta, jonka päällä leijuu mentholinen piparminttuisuus.
Todella epäviskimäinen tuoksu. Melkein kuin mojitoa, mutta ilman mojiton makeutta.
Suolainen sitrus jatkaa makumaailmaan, mutta taustalla häilyy silti myös tyypillinen Clynelishin vahaisuus. Aavistus chilin poltetta ja ärhäkkä inkiväärimäinen potkaisu. Vesilisän kanssa tämä muuttuu öljyisemmäksi ja Clynelishistä itselleni tuttu öljylampun ja kynttilävahan maku- ja aromimaailma hiipii mukaan.
Todella epätyypillinen ja erilainen Clynelish. Tämä on ollut nyt auki jo reilut vuoden päivät ja saanut osakseen jo hieman happea pullossakin – ihan tarkoituksella, sillä en halunnut tuomita tätä pelkän kaulan perusteella.
Enkä kyllä tuomitse vieläkään. Tuoksu on edelleen todella yllättävä, jopa outo. Maussa sitruksisuus on hieman tasoittunut, mutta silti läsnä.
Tämä on osoittautunut itselleni todella haastavaksi viskiksi. En tiedä edelleenkään pidänkö tästä, mutta toisaalta tämä haastaa maistajansa ja sen vuoksi en voi oikein olla tästä pitämättäkään. Kummallista, omistuista, vaativaa, mutta ei silti välttämättä pahaa.
