-
Marenkia ja Fruit Dropseja
SMWS 58.44 (Strathisla), ”For Campers and Hampers”, 13 y.o, dist. 19 September 2007, 1st fill ex-bourbon barrel, 1 of 210 bottles, 58.9%
Strathisla on viski, johon tulee törmättyä ainakin itse aniharvoin. Omalta maistelulistalta ei montaa kyseisen tislaamon juomaa löydy. Ensikosketus tislaamon tapahtui kuitenkin jo ennen kuin oma viskiharrastus varsinaisesti sai alkunsa. Muistan, kun isäni sai aikanaan 50-vuotislahjaksi vihreän kantikkaan pullollisen Strathislaa. Erikoisen näköinen pullo, jonka etiketti oli painettu suoraan pullon kylkeen. Mausta ei valitettavasti juuri muistikuvia ole, mutta tiedän, että tätäkin on siis tullut jo useampi vuosikymmen sitten maistettua.
No miltä se SMWS:n pullottama versio sitten tuoksui ja maistui?
Mukavan makea tuoksu. Marenkia, karkkikipossa majailevia sekalaisia makeisia – mansikkalakua, kovia appelsiinikarkkeja. Kuin olisi avannut rasiallisen klassisia Monpensiersin Fruit Drops karkkeja. Niitä tax-freen pakko-ostoksia, joita imeskellessä kitalaki ainakin kipeytyi, jos ei sitten mennyt vereslihalle.
Bourbonkypsytyksen vaniljaisuus on myös selvästi läsnä. Sitrushedelmien öljyjä. Vesitippa nostaa niitä entistä enemmän esiin ja muuttaa tuoksua jopa greippiseen suuntaan. Makeus painuu taka-alalle ja esiin nousee happamuutta.
Maku antaa ymmärtää heti, että tämä on ollut aika eläväisessä bourbon-tynnyrissä. Kasakaupalla makeaa vaniljaa jota toffee siivittää. Sitruunasorbettia. Kermainen ja suuntäyttävä tuntuma.
Hedelmäkarkitkin jatkavat silti maussa. Kuin heittäisi kourallisen niitä jo mainittuja Fruit Dropseja suuhun ja rouskuttelisi antaumuksella menemään. Selvä tammisuus on myös läsnä, mutta kaikki maut ovat mukavasti todella hyvin tasapainossa.
Jälkimaussa sitrus ja tynnyrin maut ovat enemmän esillä.
Oikein oivallinen lämpöisen kesäpäivän viski. Varsinkin tämän tasapainoisuus viehättää. Ei mitään hyökkäävää, mutta paljon maisteltavaa!
-
Mansikkaa ja inkivääriä
Glen Scotia 10 y.o., Campbeltown Malts Festival 2021, Bordeaux Red Wine Cask Finish, 56.1%
Campbeltown on pieni mystinen oma viskialueensa, jolla on pitkä ja monimuotoinen historia. Aikanaan yksi Skotlannin viskikeskittymistä on tislaamojen määrällä mitatessa vain varjo entisestään. On ollut kuitenkin viime vuosina ilo nähdä, kuinka Springbankin lisäksi myös alueen toinen ”isompi” tislaamo Glen Scotia on onnistunut nostamaan itsensä maailmankartalle.
Maistelussa tällä kertaa Glen Scotian vuoden 2021 Campbeltown Malts Festivalia varten pullotettu punaviinitynnyrissä viimeistelty viski. Ja olipa herkkua:
Laatikon ja pullon punaväri on tuskin sattumaa. Tuoksussa punaisia marjoja – mansikkaa, puolukkahilloa, mutta myös vahvaa tammisuutta. Vaniljaa ja paljon! Todella makea tuoksu. Vesitilkka nostaa esiin valkoista suklaata. Punaviinin tanniineja. Kuin tammilaudan sahapuruihin olisi kaadettu loraus aavistuksen makeaa punaviiniä.
Suutuntuma on raakana öljyisen paksu. Maltaista, sokerista vierrettä. Todella makea aloitus punaisen marjaisuuden kera. Hetken päästä maku alkaa kuivumaan. Tummaa, kitkerää suklaata, jonka seassa on kuivattuja mansikan ja kirsikan palasia.
Vesilisän kanssa esiin nousee tuhtia inkivääriä – ja paljon! Chiliä, ripaus suolaa. Mausteita – neilikkaa, kanelia, maustepippuria.
Tämä viski kestää vettä ja sen kanssa kannattaa todella leikkiä! Joka kerta parin vesitipan jälkeen tästä löytää jotain uutta. Ensin makeutta, sitten tanniinisuutta ja seuraavalla tipalla mausteisuutta. Ja koko ajan taustalla häilyy alun punainen marjaisuus.
Hieno viski, joka vaatii vettä ja aikaa. Tämän kanssa ei pidä hosua ja vesilasi teelusikan kanssa on ehdoton kaveri!
-
”Kautta ikuisen partani!”
Loch Lomond 11 y.o., Single Cask, Limited bottling for Alko, dist. 2010, Refill American Hogsheads, 1 of 584 bottles, 53.3%
Loch Lomond, tuo skotlantilaisen viskimaailman outolintu. Joka Tintin seikkailuita on aikanaan lukenut, saattaa tunnistaa tämän viskin otsikossakin lausahduksiaan lausuneen kapteeni Haddockin lempiviskiksi. Tosin tämä sivusto tietää kertoa, että ainakin joissain vanhemmissa Tintin seikkailuissa myös Johnnie Walker tuli mainituksi. Joka tapauksessa myöhemmin tämä kummallisen tislauspannukokoelman omaava tislaamo vakiintui tämän parrakkaan merikapteenin herkkujuomaksi.
Loch Lomondista itsestään pitää itsessään joskus kirjoittaa ihan oma sivunsa tislaamo-osioon, kunhan aika riittää. Sen verran sekalainen pannukokoelma sekä tislaus- ja sekoitusprosessi kyseisellä tislaamolla on käytössään. Monta muuta tislaamoa on kuitenkin aakkosjärjestyksessä ennen sitä ja oman päivitystahdin tuntien edes sinne asti pääsemiseen saattaa vierähtää vuosi jos toinenkin.
Otetaan nyt kuitenkin löysät pois. Alkoon on tullut nyt tämä Single Cask Loch Lomondilta ja sittemmin myös hähmäinen ”Small Batch” , joista nyt maistelussa se ensimmäinen vuoden 2021 versio. Tämän tiet ovat itselleni tuntemattomat ja olin sanalla sanoen jopa hieman yllättynyt, että tällainen oli tiensä Alkon hyllyyn löytänyt. No miltä se maistui:
Tuoksussa kevyttä omenaisuutta, tuhdisti vaniljaa, makea, akaasia-hunajaa, sulatettua voita. Raikas, mutta alla on myös öljyinen vivahde. Vesitilkka nostaa esiin vaaleita hedelmiä – päärynää, karambolaa, vaaleita rypäleitä.
Ensimaku on todella maltainen. Vaniljaa on runsaasti, mutta se kuivuu nopeasti tammen suuntaan. Vesitilkka leikkaa alun poltetta ja pehmentää makua. Suutuntuma on mukavan öljyinen ja kermainen. Kovaa toffeekarkkia. Tuoksun hedelmäisyys ei kanna makuun asti. Jälkimaussa puhdas tammisuus nousee.
Mukava kesäinen viski, jossa mikään maku ei jyrää toisen yli, mutta hieman yksioikoinen. Toisaalta tykkään tämän puhtaasta makeasta maltaisuudesta. Ei mitään mikä häiritsee, mutta ei taas toisaalta mitään hiuksia nostattavaakaan.
Oli tämä parempaa, kuin aikanaan Ateenasta ostamani märälle pahvilaatikolle maistunut ikämerkitsemätön Loch Lomondin silloinen peruspullote, mutta ei tällä silti kuuhun mennä. Juotua varmaan tulee ajan kanssa, mutta silti vähän tylsä.
-
Lupaava nuorikko
Isle of Raasay, Distillery Special Release, Rye & Sherry Double Cask, 52%
Raasayn tislaamo on mitä suuremmissa määrin luettavissa Skotlannin uuden aallon tislaamoihin. Se ei mahtaile tuotantomäärillään ja se on piskuisen Raasayn saaren ainoa tislaamo (saaren virallinen asukasluku on 161 – tislaamo muistaa mainita sen etiketissäänkin). Tislaamo aloitti toimintansa vasta vuonna 2017, joten kovin vanhaa viskiä tämä nytkään maistettu ei ole. Raasayn tislaamo on kuitenkin ainakin tämän tisleen perusteella hoitanut tynnyripolitiikkansa taitavasti – ja ennen kaikkea avoimesti.
Nyt maistettu viski on kypsynyt alkujaan savuista tislettä aiemmin sisältäneissä ruisviskitynnyreissä, joista se on siirretty viimeistelyä varten oloroso-sherryä aikaisemmin sisällään pitäneisiin tynnyreihin, ja pieniin quarter cask -kokoisiin Pedro Ximinez -sherrytynnyreihin. Toimii, jos minulta kysytään!
Tuoksussa alkuun kuivia mausteita ja aavistus sherryä. Sulkeutunut. Vaatii reilusti aikaa lasissa auetakseen, mutta on odotuksen väärti. Aukeaa hitaasti. Vienoa savua, savumanteleita. Maatalon pihaa – aavistus navetan takaa pöllähtävää tuoksua, mutta enimmäkseen kuivan ja tuoreen heinän sekoitusta, aavistuksen kosteaa hiekkaista maata ja seassa myös kesätuulen tuomaa raikkautta. Punaisia marjoja, puolukkahilloa. Sherryä, mutta ei sellaisenaan. Enemmänkin sen peruja olevia kuivattuja hedelmiä.
Maussa ensimmäisenä iskee makea mallas. Todella suuntäyttävä. Maanläheinen, makea, samalla aavistuksen suolainen. Savuisuus rakentuu maussa pikkuhiljaa. Se ei hyökkää, vaan ikään kuin täydentää muita makuja. Nuoren viskin makuja, mutta ne ovat hyvin vienosti taustalla. Mausteisuuttakin löytyy. Savupaprikaa, kunnes taustalta nousee taas sherryistä makeutta.
Jälkimaku on kuiva ja tuhkainen. Kevyt turve ja savu yhdistyvät punaisiin marjoihin – lähinnä puolukkaan – ollen todella pitkä.
Sanalla sanoen MAUKAS viski, joka antaa paljon nuoresta iästään huolimatta. On hyvää. Jos Raasay jatkaa tähän malliin, niin iän karttuessa ei voi tulla kuin vielä parempaa!
-
Karamellia ja pähkinöitä
Evan Williams, Bottled-in-Bond, 50%
Evan Williams kuuluu Heaven Hill Distilleryn suorastaan turkasen laajaan portfolioon, ollen kuitenkin ehkä yksi niistä tunnetuimmista. Jenkkitislaamoilla on tyypillisesti tapana tuottaa erilaisia raakatisleitä, joissa eri viljojen määrä ja tislaustapa vaihtelee, ja kypsytellä niitä sitten erilaisten säädösten mukaan. Bourbonit ovat tyystin oma maailmansa, joihin voisi uppoutua ihan siinä missä skottiviskeihinkin – kunhan vaan aika riittäisi.
Nyt kuitenkin maistelussa Alkoon vähän aika sitten ilmestynyt ja ihan kohtuullisella alle 40€ hintalapulla varustettu Evan Williamsin Bottled-in-Bond, joka siis jo vaatimustensa täyttämiseksi on vähintään nelivuotiasta ja prosenteiltaan otsikossa mainitut 50%.
Tuoksu alkaa vahvasti makean karamellisena. Heti perään esiin nousee tammi ja tanniinit ja demerara-sokeri. Vaniljaa. Kitkerä ja puinen tausta on koko ajan läsnä. Kulhollinen jos jonkinlaisia pähkinöitä. Kanelia ja neilikkaa. Mukana on myös todella vahva ”vihreä” tuoksu. Lehtivihreää – vastaleikattua todella tuoretta tummanvihreää ruohoa.
Maku on yllättävän pyöreä ja pehmeä. Karamellia, joka taittuu kuitenkin nopeasti vaniljaiseen tammeen. Tuoksun vieno kitkeryys ei tunnu maussa aluksi niin vahvana, mutta se tasapainottaa makua mukavalla tavalla. Mukana on myös kypsää tummaa hedelmäisyyttä, kunnes suuhun tungetaan taas kourallinen pähkinöitä ja tammi valtaa alaa.
Vesitilkka tasapainottaa tätä kivasti ja sitoo maut yhteen. Siinä missä ilman vettä maut tulevat vuoronperään, vesitilkalla ne saapuvat yhtäaikaa. Kiva paahteinen puu on kuitenkin kaiken aikaa läsnä.
Mukava bourbon! Kiva tasapaino makean ja kitkerän välillä, jota mausteisuus, pähkinäisyys ja kevyt hedelmäisyys täydentää.
Oikein pureskeltava viski. Pieni tilkka riittää pitkään ja tästä löytää mukavasti makuja. Eikä ole hinnallakaan pilattu!
