-
Mitäs ihmettä?!
Johnnie Walker Black Label, 12 y.o., 40%
Omaan kaappiin tulee ani harvoin ostettua sekoiteviskejä. Koko viskiharrastukseni aikana voin rehellisesti laskea yhden käden sormin kun näin on käynyt. Tosin tästä pitää laskea pois ne useammat irkkukahvia varten ostetut Jamesonit ja Tullamore Dew’t. Mutta nyt siis haetaankin ihan vaan nimen omaan juotavaksi ostetut blendit.
Alkosta sai aikanaan Rob Royta. Sitä ostin pullon harrastuksen alkuaikoina – ihan vaan siksi, kun siinä oli mallasviskikomponenttina paljon Bowmoren viskiä. Ei se silti hyvää ollut, kun mallasviskiin vertasi. Ja nyt kun mietin, niin koko blended-hommasta pitäisi kirjoittaa oma juttunsa.
Tämä pullo päätyi itselleni hyvän ystäväni isän kuolinpesästä. Tätä olisi ollut oikeasti ilo ottaa huikka jos toinen Raimon kanssa. Miehen, joka pelasti työkseen ihmishenkiä, piti huolta niin omista kuin vieraista muksuista, muutti meidät nykyiseen asuntoomme ja oli kaikin puolin ihminen, josta itselleni tulee mieleen pelkkiä hyviä muistoja.
Horinat sikseen. Lasiin päätyi siis kenties maailman myydyimmän viskin hieman iäkkäämpi versio.
Todella miellyttävä tuoksu. Tummaa hunajaa, pyöreän makeaa savua, punaista omenaa ja tummia hedelmiä. Rusinaisuutta ja tasapainoinen vieno sherryisyys sitoo tämän hyvin yhteen.
Suussa pehmeän pyöreä ja helppo. Jos haastetta hakee, niin kannattaa etsiä sitä jostain muualta. Ihan linnunmaitoa. Ja se varmaan alkuperäisenä ajatuksena on ollutkin. Mukavassa tasapainossa makeutta, mietoa savuisuutta, tuoksussakin tuntuvia kypsiä hedelmiä.
Pyöreän helppoa juotavaa. Tätä ei kannata ottaa silloin, jos ideana on vetää joku itsellenikin tyypillinen kolmen sivun syväanalyysi. Tätä kannattaa ottaa kun vatsa on täynnä, lämmin elokuun aurinko lämmittää ja haluaa vaan olla möllötellä.
Paljon on pahaa sanottavaa näistä ns. massaviskeistä, mutta tämä on yllättänyt oikein positiivisesti!
-
Toch-ach ah-ghaa!!!
Bunnahabhain, Toiteach A Dhà, 46%
Bunnahabhainin tislaamo tekee nykyään myös hienoja savuisia viskejä. Vaikka tislaamo on perinteisesti tunnettu savuttomista tai käytännössä erittäin vähäsavuisista tisleistään, näyttää osaamista löytyvän myös savuisemman maltaan tislaamisesta. Siitä osoituksena nyt maisteltu nuorehko, mutta oikeinkin maukas viski, jonka otsikon mukainen nimen lausuntamuoto tuo mieleen lähinnä Star Trekistä tutun Klingonin kielen.
Tuoksussa hedelmäistä savua. Häivähdys kuivaa sherryä. Turvetta en tästä löytänyt, vaan enemmänkin puhdasta, ehkä jopa ”Caol Ilamaista” savua. Kuin juuri sammuksiin puhalletun tuohuksen savua. Mökin kaapin perukoille pariksi vuodeksi unohtunutta Hansaplast -laastaripakettia. Maltainen, minttua, makeaa tervaisuutta.
Maussa makeaa savua ja vanhan apteekin fiiliksiä. Turun apteekkimuseon yrttihuone – käykää jos ette ole käyneet! Mausteisuutta, lakritsinjuurta. Vaikka tämä varmasti onkin kohtalaisen nuorta, niin makua ei puutu ja nuoruus ei hyökkää. Minttuisen raikas. Kiva viskositeetti ja öljyisyys.
Jälkimaussa kuiva lakritsi nousee esiin samoin kuin tammen tanniinit. Makeus on edelleen läsnä, mutta hiipuu pian taka-alalle.
Vesitilkan kanssa tämä sameutuu melkein heti. Itselleni merkki hyvin tehdystä viskistä. Suuntäyttävä. Tisle ja käytetyt tynnyrit ovat olleet laadukkaita. Nuoruus on läsnä, mutta ei millään tavalla häiritsevästi.
Tämä haastaa olemuksellaan monet muut nuoremmat ja jopa hivenen iäkkäämmät savuiset Islayn klassikot ja kehittyy lasissa ajan kanssa koko ajan.
Hyvää Bunnaa. Oikein hyvää!
-
Limettiviski
SMWS 26.155 (Clynelish), ”Margarita at the Beach”, 8 y.o, dist. 19 September 2011, 2nd fill ex-bourbon barrel, 1 of 255 bottles, 58.6%
Kuten moni kirjoituksiani enemmän lukenut saattaa tietää, on Clynelish yksi omia lempitislaamojani. Välillä silti eteen tupsahtaa aina nyt maistellun kaltaisia viskejä, jotka saavat epäilemään itseään. Onneksi kyseessä on empiirisen tutkimukseni mukaan aika lailla poikkeustapaus. Sen verran erikoinen tapaus oli tämä:
Outo. Todella outo. Tuoksussa heti alkuun hyökkää nenään suolainen sitrus. Limetinmehua ja -kuorta, greippiä. Kavalkadi karvaan kirpeää sitrusta, jonka päällä leijuu mentholinen piparminttuisuus.
Todella epäviskimäinen tuoksu. Melkein kuin mojitoa, mutta ilman mojiton makeutta.
Suolainen sitrus jatkaa makumaailmaan, mutta taustalla häilyy silti myös tyypillinen Clynelishin vahaisuus. Aavistus chilin poltetta ja ärhäkkä inkiväärimäinen potkaisu. Vesilisän kanssa tämä muuttuu öljyisemmäksi ja Clynelishistä itselleni tuttu öljylampun ja kynttilävahan maku- ja aromimaailma hiipii mukaan.
Todella epätyypillinen ja erilainen Clynelish. Tämä on ollut nyt auki jo reilut vuoden päivät ja saanut osakseen jo hieman happea pullossakin – ihan tarkoituksella, sillä en halunnut tuomita tätä pelkän kaulan perusteella.
Enkä kyllä tuomitse vieläkään. Tuoksu on edelleen todella yllättävä, jopa outo. Maussa sitruksisuus on hieman tasoittunut, mutta silti läsnä.
Tämä on osoittautunut itselleni todella haastavaksi viskiksi. En tiedä edelleenkään pidänkö tästä, mutta toisaalta tämä haastaa maistajansa ja sen vuoksi en voi oikein olla tästä pitämättäkään. Kummallista, omistuista, vaativaa, mutta ei silti välttämättä pahaa.
-
Marenkia ja Fruit Dropseja
SMWS 58.44 (Strathisla), ”For Campers and Hampers”, 13 y.o, dist. 19 September 2007, 1st fill ex-bourbon barrel, 1 of 210 bottles, 58.9%
Strathisla on viski, johon tulee törmättyä ainakin itse aniharvoin. Omalta maistelulistalta ei montaa kyseisen tislaamon juomaa löydy. Ensikosketus tislaamon tapahtui kuitenkin jo ennen kuin oma viskiharrastus varsinaisesti sai alkunsa. Muistan, kun isäni sai aikanaan 50-vuotislahjaksi vihreän kantikkaan pullollisen Strathislaa. Erikoisen näköinen pullo, jonka etiketti oli painettu suoraan pullon kylkeen. Mausta ei valitettavasti juuri muistikuvia ole, mutta tiedän, että tätäkin on siis tullut jo useampi vuosikymmen sitten maistettua.
No miltä se SMWS:n pullottama versio sitten tuoksui ja maistui?
Mukavan makea tuoksu. Marenkia, karkkikipossa majailevia sekalaisia makeisia – mansikkalakua, kovia appelsiinikarkkeja. Kuin olisi avannut rasiallisen klassisia Monpensiersin Fruit Drops karkkeja. Niitä tax-freen pakko-ostoksia, joita imeskellessä kitalaki ainakin kipeytyi, jos ei sitten mennyt vereslihalle.
Bourbonkypsytyksen vaniljaisuus on myös selvästi läsnä. Sitrushedelmien öljyjä. Vesitippa nostaa niitä entistä enemmän esiin ja muuttaa tuoksua jopa greippiseen suuntaan. Makeus painuu taka-alalle ja esiin nousee happamuutta.
Maku antaa ymmärtää heti, että tämä on ollut aika eläväisessä bourbon-tynnyrissä. Kasakaupalla makeaa vaniljaa jota toffee siivittää. Sitruunasorbettia. Kermainen ja suuntäyttävä tuntuma.
Hedelmäkarkitkin jatkavat silti maussa. Kuin heittäisi kourallisen niitä jo mainittuja Fruit Dropseja suuhun ja rouskuttelisi antaumuksella menemään. Selvä tammisuus on myös läsnä, mutta kaikki maut ovat mukavasti todella hyvin tasapainossa.
Jälkimaussa sitrus ja tynnyrin maut ovat enemmän esillä.
Oikein oivallinen lämpöisen kesäpäivän viski. Varsinkin tämän tasapainoisuus viehättää. Ei mitään hyökkäävää, mutta paljon maisteltavaa!
-
Mansikkaa ja inkivääriä
Glen Scotia 10 y.o., Campbeltown Malts Festival 2021, Bordeaux Red Wine Cask Finish, 56.1%
Campbeltown on pieni mystinen oma viskialueensa, jolla on pitkä ja monimuotoinen historia. Aikanaan yksi Skotlannin viskikeskittymistä on tislaamojen määrällä mitatessa vain varjo entisestään. On ollut kuitenkin viime vuosina ilo nähdä, kuinka Springbankin lisäksi myös alueen toinen ”isompi” tislaamo Glen Scotia on onnistunut nostamaan itsensä maailmankartalle.
Maistelussa tällä kertaa Glen Scotian vuoden 2021 Campbeltown Malts Festivalia varten pullotettu punaviinitynnyrissä viimeistelty viski. Ja olipa herkkua:
Laatikon ja pullon punaväri on tuskin sattumaa. Tuoksussa punaisia marjoja – mansikkaa, puolukkahilloa, mutta myös vahvaa tammisuutta. Vaniljaa ja paljon! Todella makea tuoksu. Vesitilkka nostaa esiin valkoista suklaata. Punaviinin tanniineja. Kuin tammilaudan sahapuruihin olisi kaadettu loraus aavistuksen makeaa punaviiniä.
Suutuntuma on raakana öljyisen paksu. Maltaista, sokerista vierrettä. Todella makea aloitus punaisen marjaisuuden kera. Hetken päästä maku alkaa kuivumaan. Tummaa, kitkerää suklaata, jonka seassa on kuivattuja mansikan ja kirsikan palasia.
Vesilisän kanssa esiin nousee tuhtia inkivääriä – ja paljon! Chiliä, ripaus suolaa. Mausteita – neilikkaa, kanelia, maustepippuria.
Tämä viski kestää vettä ja sen kanssa kannattaa todella leikkiä! Joka kerta parin vesitipan jälkeen tästä löytää jotain uutta. Ensin makeutta, sitten tanniinisuutta ja seuraavalla tipalla mausteisuutta. Ja koko ajan taustalla häilyy alun punainen marjaisuus.
Hieno viski, joka vaatii vettä ja aikaa. Tämän kanssa ei pidä hosua ja vesilasi teelusikan kanssa on ehdoton kaveri!
